Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Noel oli hieman yllättynyt yllättävästä tarjouksesta käydä samantien töihin, ja vieläpä pomonsa toimistossa. Hän oli olettanut että Torentto lähettäisi tarvittavat tiedostot hänelle ja hän voisi tutkia niitä rauhassa. Noel nousi hitaasti, hieman epävarmana, mutta pyöräytettyään hartioitaan ja niskaansa kerran hän sai karistettua epävarmuuden tunteen, aivan kuin hartioiden pyöräyttäminen olisi pudottanut moisen tunteen hänen niskastaan.

Noel istui Torentton tuolille ja tökkäsi silmälasejaan paremmin päähänsä. Tuijottaen kiinteästi koneen näyttöä hän kaivoi samalla tablettinsa esiin, tottuneesti ja lainkaan katsomatta hän käynnistää tabletin ja alkaa tehdä musitiinpanoja. Noel keskittyy tiiviisti työhön, yrittäen unohtaa jälleen tämän oudon asettelun, jossa hän istuu pomonsa paikalla ja pomo väärällä puolella pöytää.

Kuluu useita minuutteja joiden aikana Noel vilkaisee tablettiaan ja ohimennen herra Torenttoa vain muutamn kerran. Numeroihin oli helppo syventyä, numeroiden avulla hänen oli helppo unohtaa ympäröivä maailma. Yllättäen Noel keskeyttää muistiinpanojensa raapustuksen tablettiin ja laskee katseensa epäilevänä tablettiin. Omituista. Hän oli käynyt läpi kymmenenvuoden kirjanpidon aiemmin, mutta viimeisimmän vuoden tavarantoimittaja ei ollut sama kuin aikaisemmissa. Noel kallistaa hieman päätään ja siirtää katseensa takaisin tietokoneen ruutuun. Hän käy nopeasti tietoja läpi ennenkuin keskeyttää työnsä, kääntyy kohti jättiläistä ja laskee tabletin pöydälle.

"Tavarantoimitus ei täsmää, sir. Tilattu määrä on pienempi kuin maksettu summa, toimitusajat eivät sovi yhteen ja nopeasti laskettuna puuttuva summa vaikuttaisi olevan 200 000£ tienoilla, sir.", Noel kääntää tablettinsa kohti herra Torenttoa, jotta mies saattoi nähdä hänen muistiinpanonsa ja niiden lopputuloksen.

Herran Torentton tekee jälleen mieli hymyillä, kun Noel astelee kuuliaisesti hänen työtuolilleen. Hänen mieleensä juolahtaa jälleen muutama vaihtoehto siitä, mitä mies voisi kyseisellä paikalla tehdä. Torentto kuitenkin pyyhki ajatukset mielestään muistuttaen itseään ettei kannattanut mennä asioiden edelle.
Tämä päätös meinasi horjua jo siinä vaiheessa kun toinen suoristi lasejaan. Jos hän ei uskoisi tietävänsä paremmin, hän voisi luulla Noelin aiheuttavan tahallaan hänelle tukalat oltavat. Ele oli tavattoman yksinkertainen ja vuosien tottumuksella tehty, mutta niin seksikä, että Torentto oli vähällä saada armottoman seisokin. Vuosisatoja kehitetyllä mielenhallinnalla hän kuitenkin sai ruumiinsa hallintaan.
Siinä hänellä vasta olisikin ollut selittelemistä tuoreelle alaiselleen...

Noelin istuutuessa hän valitsi paikkansa tarkoin. Hän seisoi pöydän vieressä, riittävän lähellä, jotta mies varmasti tuntisi hänen läsnäolonsa. Mutta kuitenkin riittävän kaukana, ettei tilanne tuntuisi toisesta tungettelevalta. Hän vaihtoi asentoaan tasaisin väliajoin, jotta Noel muistaisi hänen olevan paikalla. Välillä hän kumartui pöydän ääreen katsomaan tarkemmin tiedostoja joita toinen selasi, seuraavaksi hän vaihtoi painoa jalallaan ja risti kätensä rinnalleen.
Tosin, hänen suureksi harmikseen, Noel tuntui olevan aivan liian keskittynyt näytöllä viliseviin numeroihin.
Jossain vaiheessa Emma toi heille kahvia, mikä myös ärsytti Viljamia. Hän otti kuitenkin kiitollisena tarjotun juoman vastaan.

Kun Noel sai työnsä valmiiksi ja näytti hänelle laskelmansa, Torentton silmät laajenivat aidosta hämmästyksestä. Se pulunnussija Freeman oli puhunut viidestäkymmenestätuhannesta. Noel oli löytänyt epäkohtia kolminkertaisen summan edestä.
”Voi vittu!” mieheltä päääsi ankara kiroaminen ja hän unohti hetkessä viettely-yrityksensä. Hän näki punaista aina kun häneltä vietiin rahaa ja vielä enemmän jos huomasi jonkun hoitaneen työnsä hutiloiden tai mokanneen. Hän maksoi alaisilleen hyvinkin avokätisesti siitä, että he hoitivat työnsä hyvin ja tunnollisesti. Hän ei sietänyt virheitä. Varsinkaan kun hänen asemassaan jonkun mulkvistin virheet saattoivat vaikuttaa niin moneen. Jos hän olisi todennut, että Electricaan menee rahaa enemmän kuin tulee, hän olisi saattanut lopettaa paikan pyörittämisen ja kaksikymmentä ihmistä olisi saanut heti potkut.
Torentto rupesi heti ravaamaan ympäri huonetta ja oli ihme ettei hänen sieraimistaan puskenut savua. Freeman saisi lähteä. Hän oli tehnyt 150 000£ virheen. 15 000 hän olisi vielä ymmärtänyt.
Torentto marssi toisen nojatuolin luo ja rojahti siihen istumaan painaen pään polviinsa ja nosti kädet niskalleen.
”Oliko tiedot helposti lyödettävissä ja pääteltävissä?” Toerentto kysyi Noelilta kireällä äänellä.

Kirous sai Noelin hieman hätkähtämään. Hänen kätensä jotka olivat olleet jo uudestaan näppäinten yllä jähmettyivät paikoilleen ja mies nosti katseensa hieman arkailevana jättiläiseen, joka ryhtyi ravaamaan ympäri huonetta kuin raivopäinen härkä. Noel istui jäykkänä paikoillaan aina siihen saakka kunnes Torennto istui alas ja puhui hänelle jälleen.
"Ei, sir. Tiedot vaikuttavat nopealla silmäyksellä täysin aidoilta, ja summat ovat sen verran pieniä kertatilauksiin etteivät herätä suurempaa huomiota, ellei niitä tarkastele lähemmin, sir.", Noelin ääni ei ollut aivan täysin normaali. Hänen äänensä oli astetta hiljaisempi, mikä kertoi siitä että Noel oli varuillaan. Häntä tosiaan hieman pelotti, että jättiläinen päättäisi kohdistaa raivonsa häneen.

"Kun katsoo näitä tilauksia jotka toistuvat, voi huomata että summat ovat lähestulkoon samat vaikka tavarat eivät vastaakkaan summia. Lisäksi toimittaja on eri kuin viimeiset kymmenen vuotta, sir.", Noel lisäsi ja istui jäykkänä paikoillaan. Hän vilkaisi kahvikuppia jonka ilmestymistä ei ollut edes huomannut. Hän oli onnistunut unohtumaan numeroihin niin hyvin ettei ollut edes kuullut Emman tuloa ja poistumista. Oli siinäkin taas kuuloon luottaminen.

Noelin kertoma tieto ei juurikaan lohduttanut Torenttoa. Hänen pitäisi ryhtyä jälleen etsimään uutta kirajanpitäjää. Sanat 'nopealla silmäyksellä' ja 'tarkastele lähemmin' olivat yhdessä sellainen parivaljakko, joka ei hänen mukaansa kuulunut samaan lauseeseen silloin kun puhuttiin pätevästä työntekijästä. Freemanilla oli ollut aivan riittävästi aikaa tarkastella lähemmin tilikirjoja, varsinkin kun hommaa oli jatkunut viimeisen vuoden.
Torenttosta alkoi tuntumaan, että hän vaatisi pian enemmän päitä pölkylle kun tätä ongelmavyyhtiä ruvettaisiin selvittämään.

”Voi helvetin kuusitoista, Valériane tappaa minut tämän jälkeen”, Torentto ähkäisi tajutessaan mitä uuden kirjanpitäjän hankkiminen vaatisi. Sisar joutuisi jälleen tuuraajaksi, vaikka hän oli luvannut, että tämä pääsisi viimein vapaalle. Lisäksi hän ei todellakaan halunnut Valérianea clubilleen nuuskimaan hänen bisneksiään. Sille oli hyvä syy miksi nainen auttoi vain hotellilla. Eikä hänellä itsellään ollut oikein muita töistään irrotettavia hoitamaan myös Electrican kirjanpitoa. ”Hän vittu hirttää minut palleistani tämän jälkeen”, mies totesi synkästi. Tilanne vaati järkyttävän määrän erikoisjärjestelyitä.
Samassa hän huomasi jälleen Noelin, kohottaessaan viimein päänsä polvista. Mies näytti istuvan tuolissaan paskahalvauksen saaneelta.

Hienoa Torentto. Juuri näin... Sulavaa flirttailua.
Hän ei kuitenkaan voinut sille mitään, että kahdensadantuhannen dollarin vaje tuli hänelle yllätyksenä. Siinä unohtuivat muut mielihalut todella nopeasti.
”Anteeksi”, Torentto mutisi painaessaan taas päänsä. Tällä kertaa hän tyytyi kuitenkin lepuuttamaan sitä polveen tuetulla kädellään. ”Sinun ei pitänyt joutua näkemään näitä minun viehättävi puoliani.” Mikä oli kyllä täysin totta. Noelin ei olisi kuulunut nähdä kuinka nopeasti hänen pinnansa saattaisi palaa. Tämän jälkeen mies kiertäisi hänet kaukaa.
”Tietosi tuli pienenä yllätyksenä”, hän huomasi selittelevänsä. ”Minun pitänee laittaa kirjanpitäjän paikka uudelleen hakuun...”

"Ei suinkaan, sir. On täysin ymmärrettävää että olette pois tolaltanne.", Noel selvitti äänettömästi kurkkuaan ja pyöräytti taas pikaisesti hartioitaan rentoutuakseen. Tietokoneella istuminen sai ne herkästi jumiin varsinkin jos hän koki tunnepuolen stressiä, vaikka mies kovasti yrittikin vakuuttaa itselleen ettei omannut sellaista hömpötystä kuin tunteet. Hän kuunteli Torentton päivittelyä siitä kuinka Valériane hirttäisi tämän ja Noel kohotti kulmakarvojaan tahtomattaan.

Hän mietti pitäisikö hänen avata suunsa. Hänellä oli jo aivan tarpeeksi työtä kahden hotellin kirjanpidossa, vaikka homma olikin helppoa ja yksinkertaista kun sen osasi, mutta kuulostaisiko hän aivan liian omituiselta tarjoutuessaan auttamaan siinäkin suhteessa? Noel oli toki työnarkomaani, mutta nyt oli kuitenkin raskas työtaakka kyseessä, ja rahaa oli kadonnut. Eikö hän vaikuttaisi epäillyttävältä ollessaan liian innokas ottamaan kaiken työn vastaan? Hänhän oli kertonut työhaastattelussa tarvitsevansa rahaa.
Noel tarttui kahvikuppiin joka oli pöydällä hänen vierellään ja joi ison kulauksen jäähtyneestä kahvista.
"Sir, jos sallitte, ehkä minä voin auttaa myös klubinne kirjanpidossa.", Noel avasi suunsa ennenkuin tajusi sitä itsekkään.
"Uskoisin myös että rahojen lopullinen määränpää on selvitettävissä numeroiden avulla, sir.", Noel käänsi äkkiä huomion avuntarjouksestaan takaisin käsillä olevaan tehtävään. Hän alkoi naputtaa näppäimiä hyvinkin tottunein ja notkein sormin.
"Kunhan vain katsomme tilaajan, tilauksen hyväksyjän, laskutusosoitteen ja laskuttajan tiedot, meidän pitäisi pystyä laskemaan missä kohtaa raha häviää..", Noel mutisee lähinnä itsekseen juoksuttaessaan sormiaan näppäimistöllä.

Viimeisimmällä kommentillaan Noel onnistui vangitsemaan esimiehensä huomion täydellisesti. Mies ponnahtaa pystyyn tuoliltaan ja ravaa Noelin viereen seisomaan nähdäkseen myös ruudun paremmin. Hän nojautuu alas ja tällä kertaa aivan tiedostamattaan niin, että hänen rintakehänsä hipooo toisen korvaa. Noel saattaisi näin läheltä haistaa myskiin vivahtavan hajusteen, jota Torentto käyttää päivittäin. Sekä sen alta puskevan miedon suihkusaippuan ja miehen ominaistuoksun.
Siitä huolimatta, että Viljamin päällimmäinen tarkoitus oli saada Noel kiinnostumaan hänestä, nyt muutaman sattumuksen kautta, hänen oma kiinnostuksensa oli täysin naulittu tietokoneella viliseviin lukuihin. Tilanne muuttuisi varmasti lähitunteina, mutta juuri nyt hän oli kiinnostunut vain ja ainoastaan alaisen työtaidoista.

Noel hätkähti silmin nähden Torentton ponkaistessa ylös ja ilmestyessään aivan hänen viereensä. Noel odotti jo huutoja ja syyttelyä, mutta kun jättiläinen vain kumartuu lähes häneen kiinni Noel huokaisee helpotuksesta päänsä sisällä, mutta sitten edellisen päivän omituiset tunteet valtaavat hänen mielensä miehestä huokuvien hajujen sekoituksen tuloksena. Noel huomaa että hänen sormensa tuntuvat jäykiltä yllättäen, eivätkä meinaa suostua liikkumaan yhtä hienosti poikki näppäinten kuin vain hetkeä aiemmin.

Noel siristää silmiään kohti ruutua. Keskity, keskity! Hän oli ehtinyt jo puhua ohi suunsa kuinka tämä olisi lähes helposti selvitettävissä, joten hänen oli nyt perhana vieköön selvitettävä se. Numerot vilistävät jälleen ruudulla ja Noel huomaa helpotuksekseen että pystyi keskittymään niihin. Hienoa. Noel kiskaisee toisella kädellään tablettinsa taas viereensä ja samalla kun oikea käsi naputtelee tietokonetta, vasen alkaa tehdä muistiinpanoja, vaikkakin vaikean näköisesti. Noel oli oikeakätinen, mutta hän oli opetellut käyttämään myös vasentaan, vaikkakin se ei ollut aina niin helppoa.

Menee jälleen muutama oikein pitkältä tuntuva minuutti ennenkuin Noel kääntyy pois tietokoneelta ja keskittyy tällä kertaa täysin tablettinsa muistiinpanoihin, mumisten lähes äänettömästi käydessään niitä läpi. Hän siristää jälleen silmiään, kääntyy koneelle ja muutaman painalluksen päästä kääntyy takaisin tablettiin. Lopulta Noel suoristaa selkänsä ja kääntyy kohtaamaan Torentton katseen.
"Sir, tavarantoimittajaa ei ole olemassa, se on tekaistu. Yksinkertaisen päättelyn myötä voimme olettaa, että kuka sitten tilaukset tekeekin olisi vastuussa."

Ne hetket, jotka Noel käytti asioiden selvittämiseen, Torentto vietti tulisilla hiilillä. Hän saattoi melkein tuntea niiden korventavan ihoaan. Hänen silmänsä liikkuivat tietokoneen ruudulla yrittäen käsittää mitä Noel teki. Samalla hänen päässään kävi ajatus kultasuoneen osumisesta. Tästä eteenpäin, hän pitäisi miehestä kiinni kynsin ja hampain, eikä edes sillä tavalla kuin oli viimeisen vajaan vuorokauden aikana ajatellut pitävänsä.

Kun Noel kääntyi jälleen hänen puoleensa saatuaan tutkimuksensa valmiiksi ja tulokset selvästi nenänsä eteen, myös Torentto suoristautui. Hän risti kätensä rinnalleen ja odotti uutisia.
Kuullessaan valetavarantoimittajasta, hän ei juurikaan yllättynyt. Monet huijarit käyttivät samaa menetelmää. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että hänen vihansa olisi laantunut tiedosta. Olisihan Freemanin pitänyt tällaiset tiedot huomata! Mies oli selvästi epäpätevä.
Samassa miehen päähän pälkähti ajatus. Entä jos hänen kirjanpitäjänsä ei ollutkaan epäpätevä. Entä jos mies yrittikin kusettaa häntä. Jos niin oli, Torentton pitäisi pyytää anteeksi eräältä tietyltä vampyyrilta ja maksaa tälle, ei niinkän pienimuotoinen, korvaus. Ajatus sai hänen vatsassaan muljahtamaan.
”Saatko selville sen valeyrityksen tilin? Käsittääkseni, nämä asianhaarat huomioon ottaen, henkilökuntani on maksanut kyseiselle tilille aivan turhaa rahaa”, hän kysyy Noelilta hetken hiljaisuuden jälkeen. Kun juttua lähdettiin nyt selvittämään, se selvitettäisiin juurta jaksaen. ”Kirjoita kaikki mitä saat nuosta tiedoista irti asiakirjamuotoon. Laitan sen eteenpäin. Minulla on aavistus, josta en ollenkaan pidä.”

Perkele hänen oman äkkipikaisuutensa kanssa. Jos Freeman on kusetuksen takana, mies ei kelpaisi edes lattiarätiksi tämän jälkeen. Ennen Torentton käsittelyä, tämä saisi kuitenkin mennä hyvin nöyränä poikana anelemaan anteeksiantoa siltä, jonka oli valinnut syntipukikseen.

Noel vilkaisi syrjäkarein pomoaan kohden ja kääntyi jälleen tietokoneen puoleen. Oli yksinkertainen asia selvittää valeyrityksen tilinumero, sillä sehän vaadittiin maksua tehdessä. Noel joutui kuitenkin etsimään sitä tiedostoista hetken aikaa. Hän kirjoitti sen ylös tabletilleen ja alkoi sitten muokkaamaan tietoja ja löydöksiään asiakirjaksi. Hän vilkuili aina välistä tablettiaan, siirsi muistiinpanoa toisen päältä antaessa sormiensa tanssia näppäimistöllä.

Tähän ei loppujen lopuksi mennyt niin kauaa kuin Noel oli alunperin uskonut. Puoli tuntia aloittamisestaan hänellä oli valmis asiakirja josta kävi selville kaikki hänen löydöksensä juurtajaksain. Noel vilkaisi kahvikuppiaan jonka sisältämä neste oli jo kylmää, ja joi sen tyhjäksi hieman irvistäen. Noh, sanottiin että kylmä kahvi kaunistaa. Noel perääntyi hieman tuolillaan tietokoneesti hän nosti hetkeksi lasinsa silmiltään voidakseen hieraista vasenta silmäänsä joka vaikutti hieman väsyneen moisesta intensiivisestä työstään. Lopulta Noel kääntyy jälleen herra Torenttoon päin asettaen jälleen lasinsa takaisin.
"Valmista, sir."

Torentto oli kaivanut puhelimensa esiin sillä aikaa, kun Noel valmisteli hänen kaipaamaansa asiakirjaa. Hän perääntyi huoneen toiseen laitaan vaihtamaan muutaman kiivaan sanan puhelun välityksellä. Sisältö oli hyvin yksinkertainen. Hän lähettäisi asiakirjan ja sen vastaanottaja saisi selvittää kuka häneltä varasti rahaa. Lopusta Torentto selviäisi vallan mainiosti yksikseen.

Kun Noel ilmoitti työn olevan valmis, hän siirtyi jälleen pöydän lähelle tutkimaan valmista asiakirjaa. Se oli juuri sellainen kuin hän oli toivonutkin. Asiat lähtisivät nyt selviämään lähestulkoon omalla painollaan.
Herra Torenttoa huvitti miten hänen vaatimattomasta pikku yritelmästään oli ollut niin paljon hyötyä. Saattoi hyvinkin olla, että Noel onnistui juuri pelastamaan satojatuhansia puntia hänen rahojaan. ”Kiitos. Minä lähetän tämän tästä eteenpäin oikealle henkilölle”, hän sanoi lopulta huomattavasti rauhallisemman ja tyytyväisemmän oloisena kuin hetki sitten. ”Kai sinä tajuat, että onnistut hyvällä tuurilla pelastamaan menettämäni 200 000, sekä kaiken sen mihin se varas ei ole vielä päässyt käsiksi.”
Torentto käänsi katseensa Noeliin. Hänen ametistin väriset silmänsä suorastaan hehkuivat mielihyvää. Hänen silmissään Noel oli silmälasipäinen enkeli, joka oli juuri pelastanut hänen persauksensa.

Samassa Torentton mielen valtasi hyvin voimakas mielihalu. Liekö johtuen juuri siitä, mitä Noel oli juuri onnistunut tekemään. Sekä vähän siitä, miten mies luonnostaan vaikutti häneen.
Torentto toimi nopeasti kääntäessään työtuolia paremmin itseensä päin. Hänen kätensä lennähti Noelin leualle ja käänsi tämän kasvoja ylemmäs, jotta hän saattoi painaa huulensa suoraan miehen suulle. Omalla ruumiillaan hän teki mahdottomaksi sen, että Noel olisi voinut nousta paikoiltaan. Vapaalla kädellään hän painoi miestä vielä tiiviimmin tuolin selkänojaa vasten.
Torentto oli raju suutelija. Hän otti mitä halusi, kovaa ja vaativasti. Leukaan puristuvien sormiensa avulla hän pakkotti Noelin avaamaan suunsa ja heti tilaisuuden koittaessa työnsi kielensä sisään. Noelista saattaisi nopeasti tuntua siltä, että hänen esimiehensä nai häntä parhaillaan suusta suuhun.

Noel siirtyi tyytyväisenä sivummalle jotta hänen pomonsa pääsisi lähettämään asiakirjan eteenpäin haluamilleen tahoille. Noel oli jo vastaamassa nöyrästi ettei hän suinkaan ollut tehnyt mitään suurempaa, ainoastaan vain selvittänyt numeroiden avulla melko ilmeisen asian. Mitään hän ei kuitenkaan ehtinyt saamaan suustaan ulos kun suuret kädet jo tarttuivatkin hänen leukaansa. Noelilta pääsi hyvin yllättynyt älähdys joka tukahtui Torentton huuliin. Hänen silmänsä laajenivat alkujärkytyksestä ammollen. Noel ei ymmärtänyt mistä oli kyse. Hän kuitenkin, suudelman rajuudesta huolimatta, tunsi lämpimän sähkövirran kulkeutuvan huulistaan muualle ruumiiseensa, eikä tunne ollut lainkaan epämiellyttävä. Noelin silmät sulkeutuivat lähes kokonaan, eikä hänellä ollut voimia vastustella. Hieman vastahakoisesti hän avasi suunsa päästääkseen Torentton kielen suuhunsa. Noel tiesi ettei hänen pitäisi, muttei voinut itselleen mitään, sulkiessaan silmänsä ja vastatessaan epävarmana suudelmaan. Hänen kehonsa toimi aivan ilman käskyjä ja mielensä porukoilla Noel saattoi tuntea jälleen tuon omituisen kutinan, joka oli tällä kertaa luonteeltaan hyvin vihamielistä, eikä Noel kyennyt lainkaan ymmärtämään miksi.

Noel oli nyt täysin Torentton vietävissä. Mies oli uponnut suudelmaan samoin kuin hän uppoutui numeroihin. Suudelma sai jopa inhottavan kutinan takaraivossa hiljenemään Noelin alkaessa jopa nauttimaan rajusta suudelmasta.

Torentto olisi saattanut perääntyä, ehkä, jos Noel olisi vastustellut. Miehen epävarma vastaus oli kuitenkin kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin tai antanut huumeita narkomaanille. Se sai vehkeen hänen haaroissaan kovettumaan nanosekunnissa kivikovaksi ja venymään äärimmäisiin mittoihin. Se oli jo valmis työntymään Noelin sisään kovaa ja syvälle.
Sen sijaan Torentto syvensi suudelmaansa. Hän otti rajummin ja kovemmin. Hän hieroi miehen suuta omalla kielellään, näykki tämän huulta, eikä mitenkään hellästi. Hän painoi omaa ruumistaan entistä tiiviimmin Noelin ruumista vasten, irrottaen kätensä toisen leualta. Hän ujutti sormensa viileään niskaan ja sitä kautta vaaleanruskeiden hiusten sekaan. Hän puristi sormensa niskavillojen ympäri ja nykäisi niin, että sai miehen pään takakenoon. Näin hän pääsi parmmin miehen suuhun jatkaen hyvin intensiivistä suudelmaa.
Ei ollut vaikeaa päätellä mitä Torenttolla oli päällimmäisenä mielessä. Juuri nyt mies uhkui kauttaaltaan raakaa ja alkukantaista seksiä.

Noelin kurkusta pakenee voihkaus joka ei kuitenkaan pääse huulilta aivan ulos niiden ollessa edelleen lukittuina raisuun suudelmaan. Noel vingahti kivusta takaraivollaan kun hänen hiuksiaan nykäistiin rajusti. Hämmennyksen aiheuttama, ja ehkä pelonkin, kyynel valahti miehen silmistä poskille. Noel ei ymmärtänyt laisinkaan mitä nyt oli meneillään. Miksi ihmeessä hänen pomonsa yritti raiskata hänen suutaan omalla kielellään? Noel nosti toisen kätensä Torentton rinnalle ja yritti epätoivoisesti työntää toista irti itsestään, saamatta kuitenkaan mitään aikaan. Jättiläinen oli yksinkertaisesti aivan liian suuri ja vahva Noelille.

Takaraivonsa perukoilla Noel tunsi uhkaavaa jyskytystä. Migreeni? Hän oli joskus kärsinyt migreenistä, mutta sitä ei ollut ilmennyt vuosiin, joten miksi se palasi yhtäkkiä? Jyskytys sai Noelin tuntemaan itsensä jonkin verran huonovointiseksi, vaikka mielihyvän tuntemukset yrittivätkin ottaa hänen ruumiistaan valtaa. Noel tunsi kuinka hänen housunsa alkoivat kiristää haarojen kohdalta ja tämän tajuaminen sai aikaan yhden, lähes oksettavan jysähdyksen hänen takaraivossaan. Noel sai käyttää kaiken tahdonvoimansa ettei olisi ruvennut kakomaan, ja loputkin rippeet siihen että sai työnnettyä kivun pois mielestään. Kun hän keskittyi vain Torentton huuliin, hän ei enää huomannut jyskettä.

Tuntiessaan käden rintakehällän, Toretto sävähti kuin iskun saaneena. Aivan kuin Noelin käsi olisi pottanut hänen rintaansa. Se sai hänet avaamaan silmänsä. Hän näki Noelin silmäkulmasta vierivän kyyneleen. Hän irrotti otteensa miehen hiuksista ja nosti kätensä sipaistakseen punaisen nestepisaran pois peukalon kärjellään.
Suudelma tuntui luvattoman hyvältä, mutta Noelin kosketus oli saanut aikaan sen, että todellisuus rupesi virtaamaan hänen tajuntaansa.

Hän sai irrotettua itsensä Noelista, mutta vain viivytellen. Hän käytti koko tahdonvoimansa, että perääntyi ensin askeleen, sitten kolme ja lopulta viidennen. Hän pyyhkäisi huuliaan peukalollaan, nostaen toisen kätensä lanteilleen housujen vyötärönauhan kohdalle. Koko ajan hän katsoo Leonia silmiin. Ametistien väri oli tummunut melkein mustaksi himosta. Hänen housujensa etumus pullotti selvästi. Tuntui kuin elin olisi yrittänyt temmata itsensä irti miehen ruumiista.
Lopulta, hetken jatkuneen hiljaisuuden jälkeen Torentto puhui.
”En sitten pystynyt pysymän sinusta irti tämän kauempaa.” Hänen äänensä oli himosta käheä, eikä sitä meinannut tunnistaa samaksi, joka oli edellisenä iltana haastatellut Noelia.

Noel painoi päänsä suudelman loputtua viimein. Hän ei osannut päättää oliko pettynyt vai hyvillään sen päättymisestä. Noel ei uskaltanut nostaa katsettaan Torenttoon päin, sillä pelkäsi että jotain tapahtuisi vielä enemmän jos hän katsoisi. Hän yritti kerätä itseään kokoon puristamalla silmänsä kiinni ja antamalla numeroiden pyöriä päässään. Jysähdys takaraivossa sai Noelin nostamaan käden päälleen. Hän sävähti hieman omaa kosketustaan takaraivollaan, sillä siinä kohden Torentton suuri käsi oli vain hetki sitten ollut.
Lopulta Noel nostaa päänsä kohti kattoa, vieläkin pyörällä päästään. Torentton sanat eivät lainkaan auta häntä ymmärtämään tilannetta.

Torentto katselee Noelia tutkien. Hän oli saanut miehen hämilleen, se oli ilmi selvää. Tilanne harmitti häntä. Oikeastaan harmittaa on typerä sana. Häntä vitutti suunnattomasti, että oli mennyt hätiköimään tällä tavalla. Noel ei taatusti tarttuisi enää hänen viettely yrityksiinsä. Lisäksi mies halusi varmasti lähteä hänen palveluksestaan samalla kertaa kun asteli ulos hänen huoneestaan.
Torentto kääntää selkänsä miehelle. Hän kiehui jälleen raivosta, mutta tällä kertaa se oli puhtaasti itse aiheutettua. Hän ei halunnut, että Noel jotuisi kärsimään vielä lisää. Jos hän nyt räjähtäisi, mies olisi entistä enemmän hämillään ja peloissaan.

Torentto yritti miettiä jotain muuta kuin reisiensä välissä sykkivää halua. Hän rupesi miettimään työasioita ja sitä mitä hänen olisi tehtävä Freemanin asiassa.
Lopulta hän uskoi olevansa valmis kohtaamaan Noelin uudestaan ja kääntyi. Hänen oli selitettävä. ”Olen himoinnut sinua siitä hetkestä lähtien kun astelit eilen sisään huoneeni ovesta. Nimen omaan himoinnut. Mieleeni on putkahtanut lukuisia ajatuksia siitä millaisilla eri tavoilla voisin sinut ottaa.”

”Sillä ei kuitenkaan ole väliä. Äskeinen oli virhe. Etsin toisen tavan tyydyttää tapeeni, sillä sinä olet tehnyt alle vuorokaudessa itsestäsi minulle täysin korvaamattoman”, Toerentto päätti siirtyä omista haluistaan työasioihin. ”Pidän näppisi erossa sinusta ja sinä voit jatkaa töitäsi tavalliseen tapaan. Tapaamme ainoastaan palavereissa, joissa käsittelemme kirjanpitoa. Saat tästä illasta rahallisen bonuksen. Onnistuit pelastamaan minut tukalasta tilanteesta, vaikka se ei kuulu työhösi ja lisäksi työaikasi on jo päättynyt, joten korvaan sen.”
Siltä seisomalta Torentto nappasi puhelimen taskustaan ja rupesi näppäilemään sitä. Hetken kuluttua hän sujautti sen takaisin taskuun. ”Siirsin tilillesi juuri 1 000£, joka on korvaus menettämästäsi ajasta ja näkemästäsi vaivasta.”

”Tästä lähtien Valériane raportoi edistymisestäsi minulle, eikä sinun tarvitse enää tavata minua muutoin kuin perjantai-iltaisin kirjanpidon merkeissä.”

Kaikki tapahtui niin nopeasti että Noel oli entistä enemmän pyörällä päästään. Hän kallisti päätään yrittäen saada selvää kaikesta mitä oli juuri tapahtunut ja mitä hänelle oli juuri sanottu. Lopulta, kun Noel ei nähnyt kuitenkaan asiassa juuri päätä eikä häntää, hän ratkesi nauramaan. Noel ei edes muistanut koska viimeksi oli nauranut, ja nyt hänestä tuntui ettei hän pystyisi lopettamaan vaikka haluaisi. Noel kumartui tuolilla kaksin kerroin pidellen vatsaansa.

Lopulta Noel sai itsensä hillityksi ja pyyhkäisi naurunkyyneleet poskiltaan nostettuaan lasit kasvoiltaan ensin. "Suokaa anteeksi, sir.", Noel mutisee pahoillaan edelleen hieman naurua äänessään ja viipyilevä hymy vielä kasvoillaan. "Kaikki tapahtui niin nopeasti etten pysy enää kärryillä siitä mitä tapahtuu.", Hän selvensi vielä ja saatuaan kasvonsa kuivattua hän nostaa lasit silmilleen ja luo vakavan katseen Toronttoon. Noel ei kuitenkaan ollut varma miten jatkaisi. Sanoisiko hän 'ei se mitään, kokeillaan joskus uudestaan' tai jotain muuta typerää? Mitä hän voisi sanoa tälläisessä tilanteessa.
"Olemme molemmat ammattilaisia, sir, uskon että voimme jatkaa työskentelyä tästä huolimatta.", Noel ei tiennyt miksi hän yritti rohkaista herra Torenttoa. Tai tiesi, hän oli nauttinut suudelmasta siinä missä toinenkin, eikä hän halunnut sanoa ettei haluaisi nähdä jättiläistä uudestaan, muttei myöskään voinut myöntää pitäneensä siitä.

Torentton silmät laajenivat hämmästyksestä Noelin purskahtaessa nauruun. Kuitenkin, lopulta, kun tuo vain nauroi ja nauroi, hänen ilmeensä muuttui luimistelevaksi. Harva, oli kyseessä sitten ihminen tai vampyyri, sai hänessä minkäänlaista reaktiota aikaiseksi. Varsinkaan nauramalla hänelle. Noelin edessä, tuon nauraessa, Torentto tunsi itsensä noloksi ja hämmentyneeksi. Mikä Noelissa oli sellaista, että tämä sai Torentton täysin sekaisin läsnäolollaan?
Äskeinen suukkokaan ei ollut mieheltää normaalia käytöstä. Ei hän suudellut alaisiaan tuosta noin vain, hetken mielenjohteesta. Vittu, hän ei edes koskaan antanut tunteidensa viedä, saati sitten hormooniensa. Hän ei rakastunut. Hän himoitsi ja hän nai, mutta ei koskaan rakastunut. Hän oli oppinut sen kantapään kautta. Oli olemassa asioita, joita Torentto halusi ja jotka hän hankki itselleen. Hän käytti asioihin kuitenkin järkeään ja teki pitkän tähtäimen suunnitelmia. Ei syöksynyt tekemään hätiköityjä siirtoja tai mennyt tuulen mukana. Kaikki oli helvetillisen tarkkaan suunniteltua ja harkittua.
Ja nyt, joku pikkuinen kirjanpitäjä oli tullut sotkemaan asiat täydellisesti.

Torentto olisi saanut Noelin. Uuvuttamalla ja väsyttämällä, pikkuhiljaa, mutta sen sijaan hän oli heittänyt kaiken menemään ja antanut hormooniensa viedä.
Hän ei keksinyt muuta selitystä kuin sen, että oli ollut aivan liian pitkään ilman subia. Paineet olivat kasaantuneet liian suuriksi. Hänen pitäisi korjata asia. Hän etsisi jonkun herkän, nuoren, miehen piiskattavakseen ja naitavakseen. Silloin ongelma ratkeaisi.

Vai ratkeaisiko sittenkään?

Noelin viimein saatua itsensä kuriin ja puhuessa,Torentton kulmat kurtistuivat. Hän näytti vihaiselta,vaikka olikin enemmän vain hämmentynyt.
"Kaikki tapahtui niin nopeasti etten pysy enää kärryillä siitä mitä tapahtuu." No, eikö se ole aika ilmiselvää? Torentto halusi naida Noelia juuri nyt, juuri tuossa tuolissa. Hän halusi saada miehen ihon punoittamaan läimäyksistä ja tuon huohottamaan ja anelemaan lisää, ennen kuin työntyisi syvälle kireään aukkoon ja laukaisisi lastinsa syvälle miehen sisuksiin. Eikö tämä näkynyt jo päälle päin? "Olemme molemmat ammattilaisia, sir, uskon että voimme jatkaa työskentelyä tästä huolimatta." Ja mitäköhän vittua tuo nyt sitten tarkoitti? Halusiko Noel painaa asian villaisella vai mieluummin taivuttaa itsensä tuon työpödän päälle ja antaa Torentton jatkaa siitä mihin he olivat jääneet.
Sitten vielä tuo vitun ”sir”. Torentto kuunteli sitä mielellään, mutta olisi halunnut kuulla sen erillaisissa lauseenyhteyksissä. Ei siinä, että hänen haluamisillaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä viimeaikoina.

Lopulta ainoa järkevä lause, jonka hän sai suustaan oli; ”Sinä siis jatkat töitä minulle ja me unohdamme tämän pikku välikohtauksen kokonaan? Sitäkö tarkoitat?”

Noel kallisti päätään. Kysymys oli monimutkainen ainoastaan sen takia, ettei hän ollut varma mikä olisi oikea vastaus tässä tilanteessa. Hän ei voinut myöntää pitäneensä suudelmasta, eikä myöntää sitä että se sai hänessä reaktion aikaan. Hän halusi pitää työpaikkansa ja halusi pitää tämän suhteen täysin ammatimaisena. Toisaalta hän olisi halunnut Torentton ottavan hänet, pitelevän häntä noilla suurilla käsillään.
"Niin, sir.", Noelin vastaus tuli epävarmasti. Hän ei tahtonut hypätä hätiköiden minkään tyyppiseen suhteeseen, vaikka Torentto saikin selvästi hänessä aikaan tuntemuksia, hän ei tahtonut pilata tätä työmahdollisuuttaan.

Noel piti katseensa lattiassa. Hän ei tiennyt mikä oli oikein ja mikä väärin, ei enää tässä vaiheessa. Hänen päänsä tuntui edelleen pyörivän suuudelman vaikutuksesta. Lopulta hän nousi ja suoristi selkänsä. Torentto oli sanonut hänen työaikansa jo päättyneen, siinä olisi mainio tekosyy karata tilanteesta.
"Hyvää yötä, sir.", Noel ei vilkaisekkaan Torentton suuntaan. Hän pelkäsi menettävänsä itseluottamuksensa jos katsoisi noihin silmiin ja tekevänsä jotain mikä ei olisi oikein. Lisäksi hänen takaraivoaan jyskytti edelleen.

Torentton tekee miel huokaista, mutta se ei yksinkertaisesti kuulu hänen tapoihinsa, joten hän jättää sen tekemättä.
Ainakaan hän ei menettäisi hyvää työntekijää töppäilyidensä vuoksi. Vastaisuudessa hänen olisi todella pidettävä varansa. Hän ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta pientä epävarmuutta Noelin äänessä tuon vastatessa hänen kysymykseensä. Pieni toivo pilkahti esiin tuikkien kuin kaukainen tähti, mutta Torentto pyrki tukahduttamaan sen samantien. Hänen pitäisi todellakin pitää näppinsä kurissa, ainakin siihen asti, että Noel tulisi itse hänen luokseen, jos oli tullakseen.

Mutta Noelin ruvetessa tekemään lähtöään, Torentto ei voinut mitään pienelle pettymyksen tunteelle.
”Hyvää yötä, herra Finley”, mies totesi lähes kaihoisasti, mutta ei estellyt toista lähtemästä.

Noel suuntasi ripein askelin ulos huoneesta, ja päästyään turvallisen matkan päähän mies pysähtyi hetkeksi ja ravisteli päätään. Hänen täytyisi saada ajatuksensa kasaan ja päänsäryn loppumaan. Noel hieroi hieman takaraivoaan suunatessaan kohti hissiä joka veisi hänet ulos tästä tukahduttavasta rakennuksesta ja viileään ulkoilmaan. Hän yritti vieläkin selkeyttää itselleen mitä huoneessa oli tapahtunut. Herra Torentto oli suudellut häntä, eikä mitenkään hellästi, ja hän oli sanonut tälle että asia voitaisiin unohtaa? Miten ihmeessä hän voisi unohtaa? Noel tunsi itsensä hyvinkin tyhmästi painaessaan hissin nappia ja riiputtaessaan päätään. Torentto vaikutti sellaiselta tyypiltä joka pystyisikin ehkä unohtamaan koko asian, mutta Noel ei ainakaan voinut.

Hissi pysähtyi Noelin eteen ja sen ovet avautuivat. Valériane Torentto seisoi sen toisessa reunassa tutkiessaan jotain puhelimensa näytöltä. Hän on menossa hissillä ensimmäiseen kerrokseen, sillä numerotaululla loistaa valo juuri 1:den kohdalla.
Valériane nostaa katseensa kun ovet olivat täysin auki. Nähdessään Noelin, tämän kasvoille levisi se tuttu ystävällinen hymy, jonka ovat saaneetmonet kokea.
”Hei Noel. Maltatko viimein lähteä kotiin?” hän kysyy sujauttaessaan puhelimensa takaisin käsilaukkuun.
Valériane oli aivan yhtä siisti ja huoliteltu kuin aamulla tullessaan töihin. Jotkut naiset rupesivat näyttämään sitä homsuisemmilta mitä pidemmälle työpäivä eteni. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt pätevän johtaja Torentton hurmaavaan sisareen. Hän oli pukenut päälleen aamulla tuomansa turkiksen ja vaihtanut avokkaansa jälleen nahkasaappaisiin.
”Miten tapaaminen veljeni kanssa sujui?” Valériane tiedustelee vielä. Hänen silmissään häivähtää pieni aavistus huolta.

Noel astuu hissiin ensin huomaamatta Valérianea, ennenkuin mies suorastaan hätkähtää saatuaan naisen näkökenttäänsä. "Hyvää iltaa, neiti.", Noel nyökkää ja asettuu asiallisen matkan päähän naisesta. Hän yritti karistaa päässään pyörivät ajatukset pois jotta ei antaisi minkäänlaisia merkkejä tapahtuneesta naiselle.
"Tapaaminen sujui loistavasti, neiti.", Noel yritti hiukan hymyillä, lähinnä rauhoittaakseen Valérianea ettei tuo alkaisi epäilemään mitään.

Mitä lähemmäs ensimmäistä kerrosta he tulivat, sitä enemmän Noelin oli vaikea saada päänsärkyään laantumaan. Raikas ilma oli vain muutamien minuuttien päässä, ja Noel pelkäsi takaraivonsa räjähtävän ennenkuin pääsisi sinne. Hän kohotti jälleen kätensä hieroakseen takaraivoaan. Aivan kuin joku olisi takonut nyrkillä hänen päätään sisältäpäin.

Valériane kurtistaa huolestuneena aavistuksen kulmiaan ja näyttää hetken aikaa erehtymättömästi veljeltään. Noelissa ei näy mitään ulkoisia merkkejä, mutta nainen aistii, ettei kaikki ole kunnossa. Pelotteliko hänen veljensä tahallaan alaisiaan? Ja mikä ihmeen tolkku sellaisessakin oli? Kuvitteliko mies tosiaan, että hänen palkollisensa saivat parempia tuloksia aikaiseksi pelätessään pomoaan. Valériane ei pitänyt tällaisesta metodista ollenkaan.
Kun Noel hieroi takaraivoaan hieman tuskastuneen näköisenä, Valériane astui vaistomaisesti lähemmäs. Hän laski kätensä lempeästi miehen olkapäälle ja kysyy; ”Onko kaikki kunnossa? Näytät siltä, kuin sinua sattuisi?”
Valérianella oli luontainen hoivavietti. Siinä missä hän halusi olla itse itsenäinen ja riippumaton, hän myös huolehti muista. Joskus jopa paljon mieluummin kuin itsestään.
Noelin kaltainen rauhallinen, hieman hermostunut kirjatoukka sai kanaemon naisen sisällä heräämään ja pörhistelemään höyheniään.

Naisen kosketus sai aikaan säväyksen joka pakotti Noelin perääntymään naisesta. "Ei tässä mitään, neiti.", Noel sopersi ja toivoi hissin laskeutuvan nopeammin. Hän katsoi malttamattona kunnes viimein hissi pysähtyi ja ovet aukesivat. Noel suuntasi ripeät askeleensa ulos. Raikas talvi-ilma iski miestä kasvoihin ja hetken hän jo kuvitteli kaiken kääntyvän hyväksi. Hän ei ehtinyt kuitenkaan ottamaan enempää kuin muutaman askeleen kun murskaava kipu sai hänet polvistumaan kadulle. Noel piteli päätään kaksin käsin ja irvisti kivusta. Hän ei muistanut kokeneensa tälläistä kipua vielä aiemmin. Noelin tajunta heikkeni miehen kyyristellessä kadulla.