Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Leon hätkähti tuntiessaan nyrkin oikealla puolella leuassaan. Hänen päänsä lennähti sivulle iskun voimasta, mutta mies piti itsensä paikoillaan, kuin liimattuna. "Tuo se vasta olikin reilua.", Leon virnisti hieraisten leukaansa ja pyörähtäen samassa kierrepotkuun, kantapää kohti naisen kylkeä. "Hyökätä nyt miehen sokealle puolelle, aijai!", Leon hihkui tyytyväisenä. Jos hän osuisi, hän jatkaisi pyörähdystään vielä yhdellä, tällä kertaa matalaksi painuen aikeenaan pyyhkäistä Valérianen jalat alta.

Kantapää pureutuu Valérianen kylkeen. Nyt kipu ja Leonin myrkky rupesivat tekemään yhteistyötä keskenään. Joillakin toinen, pyyhkisi toisen olemattomiin, mutta ei hänen tapauksessaan. Hän nautti kivusta. Nyt, kiitos tuon ylimielisen, sokean, nörtin, se rupesi kiihottamaan häntä. Vittu. Tästä vasta tulisikin mielenkiintoinen yö.
Keskittyessään liikaa omiin ruumiintuntemuksiinsa, hän unohtaa tarkkailla Leonin liikkeitä. Hän muutti kuitenkin nopeasti liikerataansa.
Hän kääntyi niin, että kaatuisi vatsa edellä. Hän nosti kätensä eteen ottamaan painonsa vatsaan ja työnsi itsensä pystyyn.
Kyykyssä ollessaan hän tähtää uuden potkun kohti Noelin polvilumpiota.

Leon hypähtää potkun tieltä naisen selän taakse ja yrittää tarttua naisen toiseen käteen voidakseen vääntää sen seläntaakse samalla kun hän painaisi Valérianen lattiaan mikäli onnistuisi. Uudelleen voimistuneena Leon tunsi pitävänsä hauskaa. Tämä oli erilaista kuin tavallinen paineiden purku, ja vaikka hän tiesikin olevansa nuorempi ja kokemattomampi, hän ei aikonut hävitä vailla taistelua.

Edelleen kyykyssä oleva Valériane kierehtää pois Leonin edestä ja nousee viimein seisomaan miehen sokealla puolella. Leon oli saanut hänet kiihottumaan ja häiritsee näin hänen taisteluaan, joten eikö ollut ainakin melkein reilua, että hän käytti nyt miehen heikkouksia hyväkseen.
Hän kohottaa jalkansa korkeaan potkuun, jonka tarkoituksena on osuessaan murskata pari kylkiluuta.

Leon yritti kääntyä tajuttuaan naisen livahtaneen jälleen hänen sokealle puolelleen, muttei ehtinyt torjua iskua joka sai miehen horjumaan taaemmas ja putoavan toisen polvensa varaan. Leon piteli kylkeään irvistäen kivusta. Hän kuitenkin hymyili samalla. Hän maksaisi tämän takaisin, voi kyllä vain. Oli jo tarpeeksi mukavaa että hän pääsi hakkaamaan Noelin kiusaajan rakasta siskoa, mutta hän halusi enemmän kuin vain mukavaa.

Valériane ei jäänyt odottamaan miehen reaktiota. Toimi hänen iskunsa tai ei, hän ponkaisi päin miestä tarkoituksenaan kellistää tämä uudelleen alleen. Mikäli hän pääsisi päälle hän asettuisi miehen rintakehälle ja lukitsisi tämän kädet samalla jalkojensa alle. Hän painaisi miehen hartioista lattiaan ja paljastaisi torahampaansa. Hän virnistäisi ja sanoisi: ”Hammas hampaasta.” Tämän jälkeen hän upottaisi hampaansa miehen kaulaan. Hän antaisi vastavuoroisesti oman myrkkynsä ainoastaan levitä, eikä joisi miehestä.

Leonin ääni oli täynnä yllätystä ja kipua. Hän yritti älähtäen päästä liikkeelle mutta huomasi lopulta olevansa naisen alla ja tämän armoilla. Tämän tajuaminen sai jälleen raivon sykkimään miehen rinnassa. Hän rimpuili välittämättä huutavista kylkiluistaan aina siihen saakka kunnes tunsi naisen hampaiden lävistävän kaulansa. Leon ähkäisi. Ei, ei näin. Hän ei hallunnut joutua vampyyrin myrkyn valtaan.
"Saatanan narttu, sinä kadut vielä.", Leon irvisti tuntiessaan myrkyn leviävän kehoonsa.

Valériane irrotti hampaidensa otteen miehen kaulasta ja nuoliasi hampaisiinsa jääneen veren. ”Sinä aloitit”, nainen tokaisi tyynesti. ”Luuletko tosiaan, että minä nautin erityisesti siitä, että saat minut kiihottumaan kesken tappelun? Nautin kivusta, joten se vain voimistaa myrkkysi vaikutusta kehossani.”
Valériane katsoo Leonia himosta tummennein silmin. Hän olisi voinut lopettaa tässä matolla vaikka saman tien ja aloittaa uuden, huomattavasti fyysisemmän erän jossain muualla kuin yleisön edessä.

Heidän yleisönsä hurrasi ja kannusti Valérianea iskemään Leon tajuttomaksi. Se olisi lopettanut erän.
Valériane puolestaan mietti, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää miestä tarpeeksi kauan maassa. Hän ei voinut ottaa riskiä, että Noel heräisi sen vuoksi, että hän yritti voittaa. Muutoin he saisivat tapella hamaan hautaan asti kun kumpikaan ei halunnut luovuttaa.
Hän painoi miestä omalla ruumiillaan entistä tiukemmin kiinni lattiaan.

Leon murahti ja yritti rimpuilla naisen alta huomaten sen olevan täysin turhaa. Hänen kylkeään kolotti kovasti ja myrkky sai hänen ajatuksensa sumeiksi. Pettyneenä ja hyvinkin raivoisana Leon luo katseensa Valérianeen. Hän ei ollut tottunut häviämään, ei vaikka se oli ihan loogista ja normaalia, että nuori vampyyri hävisi vanhemmalle. Häntä ärsytti ja hän halusi tappaa tämän naisen. Viis siitä vaikka he saisivat kärsiä Torentton vihan ja kuolisivat, tällä hetkellä Leon oli niin raivoissaan häviöstään ettei välittänyt. Hänen molemmat kätensä oli lukittuina naisen jalkojen alle, eikä Leon päässyt edes kampeamaan itseään ylös.
"Noniin, painuhan nyt helvettiin päältäni, ellet sitten aio ratsastaa minulla siinä, häivy.", Leonin ääni oli kylmä ja välinpitämätön. Häntä ei ollut raivostuttanut näin paljoa sitten Meynardin kouluttuksen.

Valériane virnisti Leonin kommentille. ”Ei yhtään huonompi idea.”
Hän kuitenkin nostaa kätensä kohti kattoa voittonsa merkiksi, jolloin Leroy puhaltaa pilliin erän päättymiseksi. Vasta sen jälkeen nainen nousee pois Leonin päältä. Yleisö hurraa Valérinanen näytettyä jälleen taitonsa. Hän ei ollut vedonvälittäjien suosikkikohde, sillä hän voitti aina. Tosin se osa yleisöstä, joka oli nähnyt hänen tappelevan usein, oli ruvennut löymään vetoja hieman erikoisemmista asioista. Valériane tiesi, että hänen yleisimmistä liikkeistään, käyttämistään aseista, ottelujen kestosta ja muista pienemmistä yksityiskohdista oli tullut suosittuja uhkapelin arvuuttelukohteita.

Hän oli jo astelemassa pois matolta, kun Leroy viittoili häntä jämään. ”Sinut haastettiin Toni. Gillian ottelee sinua vastaan seuraavaksi.”
Valériane irvisti. Gillian oli nainen, joka oli voittanut heitä edeltäneen erän. Tuo ei vain lakannut yrittämästä hänen kellistämistään. He ottelivat aina kerran illassa, joskus jopa kaksi, riippuen Gillianen taistelutahdosta. Yleensä se ei Valérianea juurikaan liikuttanut, mutta Leonin pikku kepposen jäljiltä, hän olisi halunnut päästä jo lähtemään. Jos ei muualle niin ainakin omien silkkilakanoidensa väliin helpottamaan tuntemaansa pakotusta. Ilmeisesti Gillian uskoi juuri sen vuoksi voittavansa tällä kertaa.
Valériane päätti iskeä vastustajansa mattoon mahollisimman nopeasti. Juuri nyt, hän halusi pois salilta mahdollisimman pian.
Valériane jäi matolle, mutta huikkasi kuitenkin Leonille; ”Jos jaksat odottaa, niin saat kyllä kyydin keskustaan.”
Tosin miehen piti odottaa häntä joka tapauksessa, koska tuon vaatteet olivat Valérianen kaapissa.

Kun Leon poistuisi kehästä, yksi seinän vierustalla odottelevista miehistä rupeaa lähestymään häntä.
”Et saanut sitten helppoa vastusta ensikerraksi”, mies toteaa tietäväisesti virnistellen.

Päästessään viimein vapaaksi Valérianen alta, Leon nousee hillitysti ylös, tukahduttaen uudenlaista raivoa sisällään. Hän ei vastannut mitään naiselle vaan suuntasi kulkunsa kohti pukukoppia. Leon vilkaisee murhaavalla katseellaan mieheen joka puhuttelee häntä. Hän ei vastaa, ainoastaa vilkaisee kuin olisi nähnyt jotain hyvinkin iljettävää. Leonia ei juuri huvittanut puhua, eikä varsinkaan kuunnella kenenkään ivaa. Hänen täytyi päästä rauhoittumaan mikäli halusi olla murhaamatta ketään täältä. Pukukopissa Leon hieroo hetken silmiään ja laskee sitten päänsä käsiinsä ja laskee hitaasti mielessään. Hän alkaa jo tuntea oloaan hieman paremmaksi, mutta vain hieman, mutta ehkä se riitti.
Leon otti lasinsa esiin ja sujauttaa ne tottunein liikkein päähänsä. Nyt ei tarvinnut kuin odottaa.

Valériane selättää Gillianin muutamalla harkitulla liikkeellä. Toinen oli ollut aivan liian itsevarma uskoessaan, että Leonin kepponen olisi hidastanut vastustajaansa. Valériane poistuu kehästä mulkaisten Leroyta. Hän ei hallunnut enää haasteita ja toivoi miehen ymmärtävän sen. Iso, musta vampyyri vain kohoauttaa hieman kulmiaan päästäessään naisen ohitseen pukuhuoneeseen.
Valériane oli hieman yllättynyt nähdessään Leonin pukuhuoneessa. Mies oli näyttänyt sen verran vihaiselta lähtiessään matolta, että nainen oli uskonut hänen painelevan pihalle samaa tietä kuin oli tullutkin.

Valériane avaa pukukaappinsa oven sanomatta sanaakaan ja rupeaa kiskomaan nahka-asuaan päälleen. Oli tilanteita jolloin olisi parempi pitää suu kiinni. Leon kyllä puhuisi jos haluaisi jutella.

Leon hädin tuskin vilkaisee Valérianea tuon saapuessa pukukoppiin. Hän odotti naisen avaavan kaappinsa ja nappaa sielä sen kummempia odottelematta vaatteensa. Hän tunsi itsensä nöyryytetyksi. Hänet oli alistettu lattiaa vasten yleisön edessä. Sellainenhan ei käynyt päinsä, ei lainkaan. Lisäksi häntä panetti aika tavalla enemmän kiitos naisen koston. Nopeasti Leon pukee puvun takaisin päälleen ja sulloon Valérianen lainaamat vaatteet takaisin kassiinsa. Hän odotti naisen olevan valmis ennenkuin lähtisi suuntaamaan ulos.

Valériane ei häiritse miehen mököttämistä vaan vaihtaa vaatteensa rivakasti. Naista ei häiritse miehen vaitonaisuus. Luoja, hän tiesi itsekkin kuinka ärsyttävää jatkuva puhuminen saattoi olla. Vaikka sitä oli vaikea uskoa aina silloin kun Valérianen työ-minä oli valloillaain. Hän sulkee kaapin oven, heittää kassinsa takaisin olalleen ja lähtee ulos miehen kannoilla. Portaiden yläpäässä hän nyökkää jäähyväisen miehelle, joka seisoo edelleen ovella.
Valériane suuntaa kulkunsa yön pimeyden läpi kohti autoaan.

Leon seuraa synkkänä Valérianea ulos rakennuksesta. Hänen päässään pyörivät erilaiset asiat mitä hän voisi naiselle tehdä, eikä yksikään niistä ollut mitenkään mukava, ainakaan naisen kannalta. Kun he pääsevät auton luokse, ennenkuin Valériane ehtii avata autonsa oven, Leon tarttuu yllättäen naista niskasta ja painaa tuon autoa vasten.
"Maksun aika.", Hän murahtaa naisen korvaan ja upottaa hampaansa tuon kaulaan, antaen näin uuden annoksen myrkkyä toiselle.

Pidellen edelleen tiukasti kiinni Valérianen niskasta, Leon vie toisen kätensä naisen rinnoille ja puristaa kivuliaasti. Hän helpottaisi oloaan vaikka se maksaisikin Noelille työpaikan, ja kenties hengenkin.

Mies on nopea ja tiesi mitä teki. Ne olivat Valérianen ensimmäiset ajatukset kun Leon painoi hänet yhtäkkiä vasten auton kylkeä. Hän ehti juuri nostaa kädet vastaan, jotta ne hidastivat törmäystä.
Valérianea ei kuitenkaan pelottanut. Hän antoi miehen kynsien upota niskansa herkkään lihaan ja ynähti pelkästä mielihyvästä. Miehen sanat, jotka hän tunsi korvallaan saivat kuumat väreet kulkemaan pitkin hänen ruumistaan. Ei Leonin olisi tarvinnut häntä purra saadakseen hänet kiihottumaan. Edellinen annos oli tehnyt sen jo Valérianen ahdistaminen nurkkaan vain kiihdytti vaikutuksia. Tosin, nyt viimeinen asia mistä Leonin tarvitsi huolehtia, oli naisen vastaan hangoittelu. Valériane kyllä ottaisi kaiken minkä mieheltä sai.

Miehen puristaessa hänen rintaansa nahkatakin lävitse, Valériane voihkaisi kuuluvasti ja työnsi takamustaan miestä vasten.

Leikki ei ollut niin hauskaa kun uhri ei hangoitellut vastaan, mutta toisaalta se että Valériane ei tapellut vastaan tarkoitti sitä, että tuo tuskin kipittäisi kertomaan veljelleen tästä. Nopealla liikkeellä Leon kääntää naisen ympäri, pitäen kätensä nyt tuon kurkulla. "Tässäkö sen haluat, hmm?", Hän virnisti ilkikurisesti, liu'uttaen kättään toisen nahkavaatteita pitkin alemmas, aina Valérianen haaroille asti.

Valériane irvisti hieman miehen pidellessä hänen kurkkuaan. Se sattui, mutta se ei ollut mikään varsinainen ongelma. Päin vastoin, se toimi hänen tapauksessaan yhtä hyvin kuin rintojen hyväily.
Hänen huulilleen muodotui synkkä hymy kun mies puhui. Se muuttui kuitenkin nopeasti syvältä kumpuavaksi, matalaksi voihkaisuksi kun Leon kosketti hänen jalkoväliään. Naisen pää yritti taipua taaksepäin, mutta hän painoi vastaan ja katsoi toista suoraan silmiin.
”Anna tulla vain. Kun kerran jo aloitit.”

Leonia ei tarvinnut kahdesti käskeä. Nopealla riuhtaisulla hän nosti naisen syliinsä, siirtyi auton konepellille ja kaatoi naisen sille. Muutamalla harkitulla ja hyvin tottuneilla liikkeillä Valérianen housut katosivat tuon yltä. Tällä kertaa hän unohtaisi esileikit. Nyt ei tarvinnut pitkittää omaa nautintoa, kun myrkky kiersi hänen elimistössään ja sai hänet entistä eläimellisemmäksi. Leon laski omia housujaan vain sen verran että sai sykkivän elimensä ulos.
Vailla sen suurempaa seremoniaa Leon työntyi rajusti naiseen, puristaen toisella kädellään tämän kurkkua, toisen pidellessä lantiosta kiinni kynsin.

Valériane ei pistänyt ollenkaan vastaan Leonin nostaessa hänet syliinsä. Oman tasapainonsa säilyttämiseksi hän kietoi kätensä miehen kaulaan, mutta irrotti otteensa kaaduttuaan konepellille. Hän oli jo valmistautunut potkimaan kireitä nahkahousujaan pois päältään, mutta Leon oli tottuneempi naisten riisuja, kuin hän oli aluksi olettanut.
Tosin, eikö tuo ollut myöntänyt hänelle kattohuoneistossa purkavansa paineita raiskaamalla. Siinä hommassa oli opittava riisumaan.

Voitonriemuinen, mutta vaimentunut huudahdus karkasi naisen suusta, kun mies työntyi hänen sisäänsä sen enempää valmistelematta. Tosin, ei Valériane olisi mitään esilämmittelyjä kaivannutkaan. Hänen vakonsa oli märkä ja liukas jo matolla toteutetun esileikin jäljiltä. Valérianen kädet lennähtivät hänen päänsä päälle etsimään jotain, mihin hän voisi tarttua kiinni. Hän työnsi halukkaana lantiotaan miestä vasten, nauttien tämän kovista otteista. Voihkaisut vaimenivat Leonin käden puristukseen hänen kurkullaan, mutta kuristava tunne sai naisen vain janoamaan lisää.

Leon työntyi rajusti naiseen yhä uudestaan ja uudestaan. Hän halusi tuon huutavan, anelevan armoa, mutta se taisi olla liikaa vaadittu tämän naisen kohdalla. Eipä siinä, kunhan hän vain pääsisi purkamaan paineensa. Leon antoi kynsiensä pureutua Valérianen rintojen pehmeään ihoon liu'utettua kätensä naisen kurkulta alas. Hän ei kaivannut lainkaan mitään hellyyden osoituksia, kuten mitätöntä suutelua. Hänelle seksissä oli vain yksi tarkoitus, ja se oli laukeaminen ja nautinto. Suutelu ei saanut Leonia nauttimaan, tosin kuin Noelin. Ajatus Noelista ja jättiläisen suutelusta sai Leonin liikuttamaan lanteitaan entistä rajummin, aivan kuin hän olisi yrittänyt saada vehkeensä tulemaan ulos naisen kurkusta.

Valériane voihki kovaan ääneen. Jossain toisessa paikassa ääntely olisi saattanut saada ihmiset ryntäämään paikalle katsomaan, mikä naisella oli oikein hätänä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut tällaisessa paikassa. Ainoat olennot lähimpänä heitä olivat vampyyreja, eikä hitä juurikaan kiinnostanut kuka huusi ja miksi.
Valériane taivutti ruumistaan kaarelle niin, että Leon pääsisi puskemaan häntä rajummin ja saisi paremman otteen hänen rinnoistaan. Hän tunsi miten kynnet pureutuivat hänen ihoonsa ja rikkoivat sen.

Tällaista sen kuului olla. Valériane halusi, että hänet otetaan rajusti. Hän laukesi vain sillä tavalla. Miehet huolehtivat liikaa siitä, että hän menisi rikki. Kipu lisäsi hänen himoaan. Aivan kuten se sai hänet tuntemaan itsensä jälleen eläväksi.
Miehen kiihdyttäessä tahtiaan, naisen voihke muuttui huudahduksiksi, kun hän rupesi lähestymään laukeamistaan vääjäämättömästi.

Leonin huulilta purkautui hiljaisia murahduksia hänen työntyessään aina vain syvemmälle naiseen. Leon tarttui lopulta molemmin käsin naista lantiosta, puristaen kynsillään voimakkaasti Valérianen lantiota, vetäen tuota lähemmäs itseään jokaisella työnnöllä. Tylsäähän se hieman oli kun uhri ei huutanut paniikista ja kivusta, mutta tällä kertaa Leon päätti ettei valittaisi. Hän ottaisi nyt sen minkä sai. Tämähän oli kuitenkin tavallaan jo kostoa sille järkäleelle, joka uskalsi kiusata ja haaveilla Noelista. Vaikka Valériane ei ollutkaan niin hauras ja puhtoinen kuin hän olisi halunnut, tämä sai käydä. Olisi tietysti ollut mukavampaa rikkoa nainen ja turmella, mutta kuten Leon oli jo todennut, aina ei voinut voittaa.
Hetken vielä jatkettuaan rajuja työntöjään, Leon laukesi murahtaen mielihyvästä.

Aiemmasta ääntelystään huolimatta, Valériana ei huutanut lauetessaan hieman ennen Leonia. Hänen ruumiinsa vapisi ja jännittyi, mutta hänen huuliltaan kuului vain hiljaista yninää. Leonin pidempään jatkuva liikehdintä vain pitkitti Valérianen nautintoa.

Heti kun mies oli lauennut ja oli vielä sisällä, naisella tuli kiire päästä irti ja pois tämän luota. Hän pyristeli miehen otteesta päästäkseen seisomaan omille jaloilleen. Hän ei halunnut seksin jälkeen minkäänlaisia halailuja ja silittelyjä. Hän ei edes sietänyt kosketuksia tai hyväilyjä sen jälkeen kun joku oli nähnyt hänet kaikkein haavoittuvaisimmillaan. Kaikkein paras olisi ollut, jos mies katoaisi hetkeksi kokonaan pois näköpiiristiä.
Leonin tapauksessa se tuskin onnistui, koska hänen pitäisi kyyditä tämä vielä keskustaan. Kunhan tämä pitäisi näppinsä erossa, Valériane olisi jonkin ajan kuluttua jälleen oma itsensä.

Leon katsahti lähes kummastuneena naisen pyristelyjä ja astui aivan suosiolla kauemmas. Hän kiskaisi housut kunnolla jalkaansa ja sulki vyönsä. Aivan kuten Valérianekaan, Leonia ei myöskään kiinnostanut jäädä katselemaan petikumppaniaan seksin jälkeen. Hän oli saanut minkä halusi, eikä tarvinnut enempää. Leonin olo oli rentoutunut nyt kun hän oli saanut purkaa kaikki päivän paineet. Tavallisesti hän olisi luovuttanut ohjakset takaisin Noelille vain hetken päästä, mutta nyt hänen pitäisi kestää vielä hetki.

Leon odotti että Valériane päästäisi hänet autoon, jonka jälkeen hän kaivaisi salkusta esille Noelin tabletin. Hän veti näytölle uuden muistilapun. "Laitan Noelille muistutuksen, jossa hänen pitää kiittää sinua illalla antamistasi neuvoista. Jotain ideaa siihen? Jos veljesi sattuu kysymään häneltä jotain, Noel osaa vastata.", Leonin ääni oli rennompi eikä lainkaan niin ivallinen ja kylmän murhaava kuin yleensä.