Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Sähköiskut möyrivät taas tietään Torentton käden alta ylös Noelin selkärankaa. Tunne oli miellyttävä, hieman kutitteleva, ja rentoutti hieman Noelia. Hän asteli kiltisti Torentton vierellä tuon johdattamana hissiin, ja odotti malttamattomana että he pääsisivät ylös. Jo automatkalla Noel oli tullut siihen päätökseen, ettei yksi kerta olisi ainakaan pahitteeksi. Jos aamuiseen tapahtumaan oli luottamista, kokemus saattaisi olla hyvinkin miellyttävä.

Päästyään sisälle kattohuoneistoon Noel antaa katseensa hieman kiertää ennenkuin tulee päätökseen, että vaikka paikka olikin aivan upea, se oli ehkä hänen makuunsa hieman liian moderni. Meynardin luona Noel oli tottunut kaikkeen vanhanaikaiseen, ja modernit paikat saivat aina Noelin tuntemaan itsensä hieman hölmöksi.

Kuumotus iski Noeliin, leviten Torentton käsistä ympäri hänen ruumistaan. Noel olisi voinut jo melkein huokaista tuntiessaan erektion itseään vasten, ja jättiläisen ääni oli omiaan sytyttämään häntä lisää. Noel nyökkää, sillä hänen kielensä on jumittunut suuhun voimattomana.

Torentto hymyilee tyytyväisenä Noelin nyökkäykselle, mutta se ei riitä. ”Haluan kunnollisen vastauksen herra Finley”, Torentto sanoi puristaen Noelin pakaraa kämmenensä alla. Puhuessaan hän hieraisi myös lantiotaan toista miestä vasten. ”Yritetään uudestaan. Herra Finley, ehdottaisin pientä huvittelua ennen vakavampiin asioihin siirtymistä. Mitä mieltä olette?”
Mies oli jälleen se dominiva itsensä, kuin aamulla toimistohuoneessaan. Hän ajaisi Noelin jälleen ahtaalle ja lopulta naisi tätä pitkään ja hartaasti.

Yllättynyt ääni joka muistutti vingahdusta pakeni Noelin huulilta hänen tuntiessaan puristuksen takapuolellaan ja hieronnan lantiotaan vasten.
"K-kyllä, sir.", Noel lähes huokaisi. Mielihyvä oli jo alkanut sumentaa hänen mieltään, eikä Noel enää tunnistanut pelon tunnetta joka hiljakseen kuoli mielihyvän alta. Hänen mielensä perukoilla kuohahti jälleen, mutta se laantui, hukkui, nopeasti.

Torentto olisi voinut huokaista mielihyvästä kuullessaan Noelin inahduksen. Mies oli vähintäänkin yhtä halukas kuin hänkin.
”Oikein hyvä herra Finley”, Torentto kuiskasi matalalla äänellä miehen korvaan saatuaan haluamansa vastauksen. ”Siirtykäämme sitten itse asiaan. Olkaa hyvä ja riisutukaa. Voitte asettaa vaatteenne tuonne sohvalle. Sen jälkeen asetutte seisomaan tuonne ikkunan ääreen, jalat harallaan ja kädet lasia vasten nostettuina. Ymmärrättekö herra Finley? Jos aiotte ryhtyä Palvelijakseni, teidän on toteltava käskyjäni kyseenalaistamatta ja hetkeäkään miettimättä. Muutoin saatte rangaistuksen.”
Torentto näykkäisi Noelin korvaa ennen kuin päästi tästä irti ja työnsi tuota kohti valtavaa ikkunaa.

Torentto katselee Noelia samalta paikalta ja rupeaa hiljalleen riisumaan omia vaatteitaan.

Noel tunsi tulevansa entistä punaisemmaksi kasvoiltaan ja korviltaan hänen saadessaan ensimmäiset käskynsä. Oli jotenki vain niin helppoa hukuttaa kaikki epäillys noihin käskyihin, unohtaa oma tahto. Noelin silmät kuitenkin laajenevat hänen kuullessaan hänen viimeisen sijaintinsa; ikkuna. Noel olisi lukinnut katseensa pelokkaana kohti ikkunaa sillä samalla sekunnilla, ellei hän olisi ollut vielä Torentton pitelemänä. Näykkäisy kuitenkin aiheuttaa kuumottavan ja sähköisen tunteen miehen vatsassa, ja Noel nyökkää kuuliaisena, siirtyen sohvan vierelle.

Riisuuduttuaan, melkein liiankin hitaasti, Noel laskee vaatteensa siististi sohvalle ja astelee ikkunan eteen epävarmana. Häntä oli käsketty olemaan kyseenalaistamatta ja epäröimättä käskyjä, mutta häntä silti pelotti siinä, suuren ikkunan edessä. Hän pelkäsi jonkun näkevän.

Noel tukee kätensä kylmään lasiin ja levittää jalkojaan käskyjensä mukaisesti. Hän ei voinut olla katsomatta hieman pelokkaana ulos ja pian hän huomasikin oman peilikuvansa ikkunassa. Se sai Noelin kääntämään äkkiä katseensa pois, olkansa yli kohti Torenttoa.

Torentto oli riisunut itsensä yläosattomiin, sekä palajastanut jalkansa. Housut hän piti edelleen päällään. Hän hymyili sille, miten Noel katsoi häntä epävarmasti seisoessaan ikkunalasia vasten.
”Kukaan ei näe meitä herra Finley. Se on peilaavaa lasia, mutta haluan sinun nauttivan näköaloista, jotka ovat Lontoon parhaimpia”, Torentto sanoi lähtiessään astelemaan huoneen halki Noelin luo.

Päästyään miehen taakse, hän koskettaa ihoa siitä kohtaa, jonka alla selkäranka on. Torentto liuttaa käättään koko matkan alas asti aina siihen asti mistä Noelin pakarat alkavat.
”Olette upean näköinen näin takaa päin herra Finley”, Torentto sanoi ihaillen samalla kapeaa lantiota ja pyöreitä, vaaleita pakaroita. ”Vaikka en sidokkaan käsiänne tällä kertaa, teillä ei ole lupaa liikuttaa niitä milliäkään siitä missä ne ovat nyt. Lisäksi haluan, että katsotte suoraan eteenpäin. Olan ylitse vilkuileminen on epäkohteliasta herra Finley. Ymmärrättekö te?”

Torentto antaa kosketuksensa liukua alemmas Noelin pakaroiden väliin. Nopeasti siellä tulee vastaan kireä, pehmeä aukko, jonne hän pääsisi pian työntymään. Ei kuitenkaan vielä.
Torentto vie molemmat kädet Noelin pakaroille, ruveten tutkimaan niitä käsillään. Hän siveli niiden ihoa, puristeli, kuin kokellakseen miltä ne tuntuivat. Välillä hän upotti niihen kyntensä, vain irrottaakseen ne melkein heti.

Noel kääntää katseensa eteenpäin huultaan purren saatuaan siihen käskyn. "Kyllä, sir.", Noel joutui nielaisemaan saadakseen äänensä kuuluviin, eikä vain käheää kuiskausta. Hän värähti jokaista kosketusta ja painoi otsansa vasten viileää ikkunaa, huokaisten nautinnosta Torentton käsien tutkiessa hänen pakaroitaan. Noel yritti keskittää katseensa ulos, sen sijaan että olisi tuijottanut oman naamansa peilikuvaa. Ei ollut kovin mukava näky, katsella hänen nolostunutta ja kiihottunutta ilmettään. Silti Noelin katse tarkentui peilikuvaan vähän väliä, eikä hän voinut sille mitään.

Torentto polvituu Noelin taakse, saaden näin tämän pakarat aivan nenänsä eteen. Tässä asennossa hän saattoi purra kevyesti, ihoa rikkomatta niitä. Hän jakeli tällaisia hellyyden osoituksia taisaisesti molemmille kannikoille, antaen kulmahampaidensa painua ihoon niin, että tuntui.
Samalla hän kiertää kätensä Noelin etumukselle, löytäen nopeasti etsimänsä. Vahvat sormet kietoutuvat Noelin varren ympärille ja rupeavat liikuttamaan pehmeää nahkaa sen päällä.
”Muistaakseni taisitte pitää tästä, herra Finley”, Torentto sanoo puristaen kalua kädessään hieman voimakkaammin merkitäkseen näin mitä tarkoitti sanoillaan. Hän hieraisee kiusoittelevasti peukalollaan terskaa aina kun liu'uttaa kättään ylöspäin.
Torentto nojaa otsaansa Noelin toista pakaraa vasten samalla kun sujauttaa sormensa tuon peräaukolle. Hän hieroo sen ympäristöä vaativasti, varoen kuitenkaan menemästä liian pitkälle vielä.

Huokaukset voimistuivat hiljakseen Noelin tuntiessa aina vain enemmän nautintoa. Hän huudahti hiljaa tuntiessaan hampaiden rikkovan ihoaan, mutta se vain voimisti tunnetta, joka kirkui että hänen täytyi saada saavuttaa huippunsa. Kun Torentton käsi löytää hänen kovettuneelle elimelleen, Noel kaaristaa selkäänsä voimatta sille mitään, kuin tuodakseen lantiotaan taaemmas. Noel riiputtaa päätään ja puristaa silmänsä kiinni. Hän halusi jo toisen sisäänsä, eikä vain moista kiusoittelua.

Torentto ei ollut saanut Noelin kiusoittelusta vielä läheskään tarpeeksi. Hän nautti siitä miten hänen palvelijansa huokailivat ja anoivat häntä lopettamaan piinaamisen. Se toimi hänelle esileikkinä ja voimisti hänen omaa himoaan ja haluaan.
Torentto hieroi nyt Noelin peräaukkoa sormellaan vaativasti mutta varoi edelleenkin työntämästä sitä sisään. Sitä täyttymystä hiljainen ja ujo mies ei vielä saanut.
”Minun on varmaan turha muistuttaa teitä siitä ettei teillä ole lupaa laueta ennen kuin minä ilmoitan toisin”, Torentto sanoo hieroessaan pidentyneitä torahampaitaan kohtaan, johon Noelin selkäranka päättyi. Luoja, mies teki hänestä hullun himosta vain seisomalla paikoillaan ja ottamalla vastaan kaiken mikä hänellä oli tarjottavanaan.
Samassa, vaivihkaa ja täysin varoittamat, hän työnsi sormensa rytystä myöten Noelin sisään. Hän hieroo sillä herkkiä seinämiä, kuin kutittaen.

"Kyllä..sir..!", Noel huokailee, tietäen varsin hyvin ettei hänellä ole lupaa tehdä mitään, ellei hänelle anneta käskyä. Hän ei ollut edes varma, saiko hän puhua, ja silti hän oli jo ehtinyt avata suunsa. Noel ei kuitenkaan ehtinyt katua puheitaan kauaa kun hän jo huusikin yllätyksestä ja kivusta lähes keuhkojensa täydeltä. Hänen silmänsä olivat levinneet auki ja pää oli kohonnut ylös, aivan kuin Noel olisi aikeissa ulvoa, kuin susi. Hän tunsi kyyneleiden vierähtävän poskilleen ja ruumiinsa tärisevän, mutta kun Torentto liikutteli sormiaan hänen sisällään, ei voinut olla tuntematta pientä mielihyvää.

”Muistattehan turvasanat herra Finley? Kertokaa ne minulle”, Torentto sanoo jatkaen edelleen toimiaan.
Hän rupeaa liikuttelemaan sormeaan miehen sisällä, nauttien puristuksesta, joka tuntuu sen ympärillä. Hän lisää Noelin sisään myös toisen sormen, päästäen kuitenkin irti Noelin kalusta. Hän vie vapautuneen kätensä miehen kasseille ja ottaa ne käteensä, pyöritelläkseen niitä kämmenellään.
”Tuntuuko teistä siltä, että haluaisitte laueta herra Finley?”

"Sini..nen.. aaah..ja..punainen..sir!", Noel huokailee tuntiessaan sormien liikkeet sisällään. Kipu haalistui ja katosi, jättäen vain muiston joka kertoi että kipua oli ollut, muttei millaista se oli ollut.
"Ky-kyllä, sir..!", Noel voihkaisee kun hänen vehkeensä jätetään rauhaan. Sen sijaan palleilla tuntuva hyväily saa Noelin painamaan päänsä vasten ikkunaa jälleen. Hän tosiaankin halusi laueta.

”Te ette laukea vielä”, Torentto tokaisee ja irrottaa otteensa sekä Noelin kiveksiltä, että anuksesta.
Hän nousee ylös, jättäen miehen huohottamaan ikkunaa vasten. Torentton kasvoilla kareilee pirullinen hymy. Hän todella nautti tilanteesta. Eikä tässä ollut puoliakaan siitä mihin hänen resurssinsa riittäisivät. Hän riisuu viimein omat housunsa ja viskaa ne selkänsä taakse.
”Ennen kuin nain teitä, herra Finley, te saatte suorittaa minulle erään palveluksen”, Torentto sanoo tarttuen omaan kovaan kaluunsa. ”Voitte kääntyä ympäri ja päästää kätenne alas. Polvistukaa eteeni ja ottakaa minulta suihin. Mikäli olen tyytyväinen, palkitsen teidät ja työnnyn sisäänne.”

Torentton kielto oli kuin isku Noelin kasvoille ja hän voihkaisi pettymyksestä ja nautinnon pitkittymisestä. Uusi pettynyt huokaus pakenee hänen huuliltaan Torentton laskiessa otteensa hänestä. Noel kerää hetken itseään vasten ikkunaa, ennenkuin kuulee seuraavat käskynsä. Hän nielaisee ja laskee hitaasti kätensä ikkunalta ja kääntyy ympäri. Heikoin tärisevin jaloin Noel astelee Torentton luokse ja polvistuu hitaasti miehen eteen. Hän tiesi jo entuudestaan, että saisi palkinnon, niin hän oli saanut viimeksikin. Silti hän aikoi tehdä sen hyvin.

Noel avaa suunsa ja työntää ulos kielensä, nuollen Torentton suurta, kovettunutta vartta ylhäältä alas muutaman kerran, ennenkuin ottaa koko komeuden suuhunsa. Hän alkaa liikutella päätään, imien vaativasti vartta, antaen hampaidensa vain hieman koskettaa ihoa.

Torentto taivuttaa päätään taaksepäin ja työntää lantiotaan eteen, nautinnollisen murahduksen kummutessa syvältä hänen kurkustaan. Noelin suu tuntui aivan yhtä taivaalliselta kuin sinäkin aamuna. Torentto hapuilee silmät ummessa käsillään selkänsä taa, kunnes löytää neliskulmaisen pikkupöydän, josta ottaa tukea.
Hän tunsi Noelin imaisut vaativina nykäyksinä, jota tuntuivat aivan hänen kivestensä ytimessä asti, eikä vain varrella. Hän murahti aina kun miehen hampaat raapaisivat herkkää ihoa.
”Ota pallini käsiisi”, Torentto murahtaa. Hän haluaa suihinoton tuntuvan täydelliseltä, kokonaisvaltaiselta.

Noel on tyytyväinen kuullessaan murahdukset, siitä hän tietää tekevänsä oikein. Hän jatkaa, vetäen päätään aina niin taakse että koko varsi on vaarassa poistua hänen suustaan, ennenkuin imaisee sen takaisin suuhunsa. Epävarmana Noel kohottaa kättään Torrentton käskiessä. Hän nostaa toisen kätensä varovasti tuon palleille, pyöritellen niitä käsissään kuin kuulia, ja toisella hän ottaa tukea omasta reidestään jottei kaatuisi eteenpäin.

Murina voimistuu Noelin tarttuessa nahkakuuliin Torentton kalun alapuolella. Mies reagoi kosketukseen työntämällää lantiotaan eteenpäin ja näin kaluaan syvemmälle toisen suuhun. Torentto huohottaa nautinnosta ja räpyttelee kattoon kohdistettuja silmiään, samalla kun hänen sormensa puristuvat pöydän pintaan.
”Teinä lopettaisin pian herra Finley”, Torentto sanoo vaikertaen mielihyvästä. ”Mikäli saattee minut laukeamaan, en ole lainkaan niin malttamaton pääsemään sisäänne ja naimaan teitä tuota helvetin ikkunaa vasten. Silloin minulla on tarmoa jatkaa teidän kiusaamistanne.”

Noel ei ollut varma, mitkä hänen käskynsä olivat, joten mies lopettaa epäröiden ja siirtyy kauemmas. Hän halusi toisen jo sisäänsä, muttei ollut varma, oliko hänellä lupa päättää omasta puolestaan. Noel laskee kätensä reidelleen, katsoen lähes anovana ylös, syljen kimallellessa hänen suupielissään ja leuallaan.

Torentto katsoo Noelia takaisin synkästi hymyillen. Hän joutuu rauhoittelemaan itseään hieman ennen kuin suoristaa asentonsa.
”Takaisin ikkunan eteen, selkä sitä vasten ja nostakaa kätenne päänne päälle herra Finley”, Torentto käskee.

Kunhan Noel olisi totellut hänen käskyään, hän asettuu miehen eteen. Hän nappaa salaman nopealla liikkeellä miehen pakaroista kiinni ja nostaa. Torentto varmistaa kuitenkin, että Noelilla on selkä turvallisesti ikkunan tuvalasia vasten, jolloin tämä ei pääse putoamaan hänen sylistään.
Pidellen miehestä toisella kädellä kiinni Torentto ohjaa kalunsa vasten Noelin anusta.
”Kärsivällinen odotuksenne palkitaan nyt, sillä minä aion naida teitä ja varsin perusteellisesti”, Torentto kuiskaa miehen korvaan painautuneena. Nyt heidän ylävartalonsa ovat toisiaan vasten. Torentton kovettuneet nännit hierovat hänen liikahdellessaan puolestaan Noelin nännejä.
Samassa hän rupeaa työntämään kyrpäänsä toisen sisälle, aivan yhtä varovaisesti kuin aamullakin.

Noel kohottautuu lattialta sulavasti ja nopeasti ja suuntaa ikkunan eteen annettujen ohjeiden mukaisesti. Hän katsoo lähes ujostellen Torenttoa kohden nostettuaan kätensä päänsä ylle, ja odottaa kärsivällisesti kunnes mies on hänen edessään ja nostaa hänet syliinsä.
Noel nojaa selkäänsä vasten lasia ja on tyytyväinen ettei hänen tarvitse enää nähdä omaa peilikuvaansa nyt, kun Torentto lähtee työntymään häneen. Noel päästää pitkän värisevän huokauksen, tuntiessaan kuinka toisen nännit hierovat hänen omiaan vasten. Noel olisi halunnut kietoa kätensä Torentto ympärille, halata tämän tiukasti itseään vasten, mutta tiesi etteivät moiset hellyyden osoitukset luultavasti kuuluneet tähän leikkiin.

Torentto upottaa itsensä Noeliin juurta myöten ja jää seisomaan vapisten paikoilleen. Hänen oli pakko pysyä siinä hetki vaikka olikin samaisena päivänä lauennut jo kahdesti. Nyt oli jo vaarana, että hän tulisi kolmannen kerran, aiemmin kuin oli suunnitellut.
Kun hän uskoi saaneensa itsensä kuriin, hän rupeaa liikkumaan Noelin sisällä. Aluksi hän on varovainen liikkeissään, mutta nopeuttaa ja rajuntaa niitä hiljakseen.
”Pure minua. Juo minusta”, Torentto kähisee ja lähes anelee Noelin kaulaa vasten.
Hän tekisi nimittäin samoin. Pumpatessaan itseään määrätietoisesti sylissään olevan miehen sisään, Torentto nuolaisee Noelin kaulaa kohdasta, jossa suoni sijaitsee. Hän upottaa hampaansa sen enempiä valmistelematta miehen kaulaan, laskee myrkkynsä tähän ja imee tämän verta omiin sisuksiinsa.

Torentto tietää täysin, että heidän keskuudessaan tämä on hyvin yleistä rakastuneen tai leimaantuneen parin aktissa. Se ei kuitenkaan häiritse häntä. Hän ei ole rakastunut tai leimaantumassa Noeliin. Tämä tuo vain uuden ulottuvuuden heidän seksiinsä.

Huokaukset voimistuvat jokaisella työnnöllä jonka Noel tuntee sisuksissaan. Hän voihkii, lähes huutaa mielihyvästä ja täyttymisen tunteesta jonka saavuttaa Torentton tunkeutuessa häneen yhä uudestaan ja uudestaan. Hän hämmentyy aluksi kuullessaan käskyn, muttei emmi sen enempää toteuttaessaan sitä. Hän upottaa hampaansa Torentton kaulalle ja juo, samalla kun tuntee Torentton hampaiden lävistävän hänen kaulansa. Noel puristaa silmänsä kiinni pyörryttävää tunnetta vastaan joka hyökyy hänen ylitseen myrkyn mukana. Hän halusi laueta sillä samaisella hetkellä, niin taivaalliselta hänen olonsa sillä hetkellä tuntui. Kovempaa..nopeammin..anna minun tulla! Ajatukset sinkoilevät epätoivoisesti Noelin päässä.

Torentto kietoo kätensä Noeli ympärille ja upottaa kyntensä tämän selkään. Hän pyrkii pitämään miehestä kiinni niin, että tämä pysyy mahdollisimman paikoillaan, jotta hän itse saattaisi työntyä yhä syvemmälle. Vielä syvemmälle... Vielä kovempaa... Vielä... Vielä... Vielä...
Torentto tuntee orgasmmin kertyvän palleihinsa, josta se pian syöksyisi hänen muuhun ruumiiseensa, vapauttaen energiansa.
”Laukea”, Torentto suorastaan karjaisee käskynsä Noelille, hänen lantionsa liikkeiden muuttuessa epäsäännöllisiksi hänen ruumiinsa tähdätessä vain yhteen asiaan.

Torentto laukesi karjaisten. Hänen ruumiinsa vapisi holtittomasti ja hänen kyntensä upposivat yhä syvemmälle Noelin lihaan. Hän painaa päänsä tuon hartialle ja puree hampaitaan yhteen, jotta ei huutaisi yhtään sen enempää.

Karjaisu tulee niin yllätyksenä, että Noel hätkähtää sitä aika tavalla ennenkuin sisältää sen sanoman. Tyytyväinen, hurmioitunut hymy kaartaa miehen huulia ja hän kohottaa kasvonsa kattoa kohti, tuntien kuinka läheni huippuaan reippaalla tahdilla nyt, kun oli saanut luvan. Hän laukesi, huutaen nautintoaan kattoa kohden, tuntien kivuliaasti kynsien pureutuvan selkäänsä Torentton lauetessa vain hetkeän myöhemmin. Noel pitää edelleen käsiään päänsä yllä, lepuuttaen takaraivoaan ikkunaa vasten, yrittäen rauhoitella ruumiinsa vapinaa.