Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Torentto kokoaa itseään orgasminsa jäljiltä. Hän pitelee edelleen kiinni Noelista ja nojaa tämän ruumista vasten, painaen miehen kiinni ikkunaan. Torentton silmät olivat suljetut, sillä hän pelkäsi pyörtyvänsä mikäli avaisi ne.
Hiljalleen hänen olonsa palautui kuitenkin normaaliksi, jolloin hän uskalsi jälleen varata valtavann massansa omien jalkojensa päälle ja laskea irti Noelista. Hän irrottautui miehestä ja perääntyi varovaisin askelin.

”Täällä on kaksi suihkua. Toinen on tuolla”, hän sanoo osoittaen kyseisen huoneen perälle. ”Voit käyttää sitä. Sieltä löytyy kaikki tarvittava peseytymiseen. Minä käyn omassa suihkussani.”

Torentto puolestaan astelee poimimaan omat vaattensa. Hän ainakin kaipaa kuumaa suihkua, voidakseen jälleen pestä itsensä.
Hän suunnistaaa itse asunnon perälle, jossa on yksi niukasti kalustettu makuuhuone. Oikeastaan siellä ei ole muuta kuin sijaamaton sänky ja seinään upotettu vaatekaappi, jossa Torenttolla oli jälleen yksi varavaatekerta. Hän pudottaa pukunsa makuuhuoneen lattialle. Siitä hänen taloudenhoitajansa löytäisi sen ja veisi pesuun.
Torentto astelee sisään ylelliseen, kullansävyiseen kylpyhuoneeseen. Hän avaa ison suihkukaapin oven, jonne olisi valehtelematta mahtunut viisi ihmistä, eikä tila olisi silloinkaan tuntunut ahtaalta. Hän vääntää hanan päälle, jolloin kuudesta suuttimesta rupeaa syöksymään tulikuumaa vettä. Torentto astuu aivan vesisuihkujen keskipisteeseen, nauttien polttavasta tunteesta ihollaan.

Torentto nappaa pieneltä hyllyltä myskiltä tuoksuvan palasaippuan ja hieroo sitä käsiensä välissä kunnes siitä rupeaa muodostumaan vaahtoa. Hän pesee joka paikkansa orjallisen tarkasti, kolmeen kertaan.

Noel lepuuttaa ruumistaan vielä hetken vasten ikkunaa Torentton peräytyessä hänestä. Hän odotti hetken että toinen menisi edeltä ja astelee sitten sohvalle omien vaatteidensa luoke.
Juoke. Lähde. Häivy. Ajatukset muodostuvat hänen takaraivossaan ja Noel laskee katseensa lattiaan. Pitäisikö hänen tosiaan paeta? Siitä ei seuraisi muuta kuin hyvin kiusallisia tilanteita tulevaisuudessa.
Löydät uuden työn. Tämä ajatus tuli niin häijyllä äänen sävyllä että Noel lähes kauhistui sitä. Ei, hän ei voisi aivan vielä luopua tästä työstä. Hän halusi tienata vielä hieman lisää, jotta voisi elää rahojensa turvin ilman työtäkin muutaman kuukauden. Hän halusi asunnon, mutta jos jotain tapahtuisi ja hän joutuisi lähtemään, jatkamaan jälleen matkaansa uuteen kaupunkiin, mitä hyötyä asunnosta olisi?

Lopulta Noel kohottaa katseensa ja huomaa astelleensa kylpyhuoneeseen. Hän oli niin keskittynyt ajatuksiinsa ettei ollut edes huomannut kävelleensä sinne. Hänen vaatteensa olivat hänen käsivarrellaan siististi, ja Noel laski ne käsistään, astuen suihkun alle. Hän ei niinkään nauttinut tulikuumasta suihkusta, mutta lämpö ei ollut koskaan pahitteeksi. Hän ei enää edes muistanut miltä lämmin keho tuntui, ja joskus Noel kaipasi tuota tunnetta. Hän kääntää hanasta lämmintä vettä, nauttien lämmöstä. Tuntui jälleen hetken siltä, kuin hän olisi elänyt, ollut ihminen. Tuntui hassulta ajatella että hän kaipasi ihmisenä oloa, vaikkei muistanut siitä ajasta juuri mitään. Nauttiessaan ruumistaan ympäröivästä lämmöstä, Noel muistaa yllättäen jostain syystä Chazin. Hän tuijottaa seinää ja muistelee nuorukaisen silmiä, ja sulkee lopulta silmänsä. Ehkä hän hankkisi sittenkin ystävän, mutta vain yhden.

Torentto viettää suihkussa vielä hyvän tovin nautiskellen kuumasta vedestä. Lopulta hän kuitenkin malttaa sammuttaa hanan ja astua ulos. Tangolla roikkuu kaksi siististi viikattua mustaa pyyhett, joista mies nappaa toisen kuivatakseen itseään.
Juuri nyt hänen pääns tuntuu kaikuvan tyhjyyttä. Tunne on suorastaan helpottava. Hänellä ei juurikaan ole elämässään tällaisia tyhjiä hetkiä jolloin hänen päässään ei liikkunut ajatuksia. Yleensä hän ajatteli taukoamatta työasioita. Hän teki uusia suunnitelmia, kävi läpi vanhaa ja monia muita asioita. Kun hänen päänsä rupesi jälleen hiljalleen täyttymään, mietteet koskivat sopimusta, jonka hän aikoi solmia Noelin kanssa.

Hymy kaartui hänen huulilleen. Tästä tulisikin varsinainen sopimusneuvottelu. Noel punastelisi luultavasti koko toimituksen ajan.
Tämän ajatuksen saattelemana hän astelee ulos kylpyhuoneesta, viskaten kastuneen pyyhkeen pyykkipinoon vaatteidensa kanssa. Hän astelee vaatekaapille ja valitsee ylleen toisen mustan puvun. Sen alle hän pukee kuitenkin bokserit ja helmenharmaan kauluspaidan.
Saatuaan vaatteet päälleen hän palaa olohuoneeseen, valmistautuakseen neuvotteluihin Noelin kanssa.

Noel tuntee kuinka lämpö vie häntä syvemmälle, kuin uneen. Hänen silmänsä tuntuvat aivan liian raskailta ja kun hän avaa ne, niiden katse on jälleen muuttunut. Viimein se saatanan hiiri luovutti vallan. Leon pesee jakamansa ruumiin Noelin torkkuessa syvällä hänen valtaamassaan mielessään. Katse joka sillä hetkellä koristaa Leonin kasvoja huokuu vihaa ja raivoa. Lopulta hän sulkee hanan, tuntiessaan viimein olevansa edes hieman puhdas ja astuu varovasti ulos suihkusta. Vieras paikka saa Leonin tuntemaan itsensä hieman ahdistuneeksi. Hän ei tunne reittiä ja hän hapuilee kädellään eteensä löytääkseen lasinsa siitä minne Noel oli ne jättänyt. Löydettyään lasi Leon kuivaa itsensä. Hän vilkaisee kuvajaistaan peilistä ja on jo aikeissa sukia kostean tukkansa taakse kunnes muistaa hänen edelleen olevan Torentton pesässä. Irvistys paljastaa valkoiset hampaat ja Lein viskaa inhoten pyyhkeen käsistään, pukeutuen mahdollisimman nopeasti samoihin vaatteisiin kuin aiemmin.

Vielä pikainen vilkaus suihkun höyrystämään peiliin ja Leon uskoo olevansa aivan kuten tavallinen Noel. Hiukset kammattu täydellisesti oikealle ryhti suorassa ja puku päällä. Hän ei mielellään esittänyt Noelia, hän ei ollut Noel. Leon astelee ulos kylpyhuoneesta vain huomatakseen Torentton jo odottamassa häntä. Helvetti. Leon oli toivonut voivansa välttää toisen näkemisen ja vain livahtaa ulos. Leon siirtää katseensa äkkiä pois. Hän ei halunnut Torentton huomaavan vihaa joka leiskui hänen lähes värittömissä silmissään.

Torentto hymyilee Noelille huoneen toiselta puolelta ja ristii kätensä rinnalleen. Hän katselee miestä päästä varpaisiin. Noelista ei näy mihinkään, että hän oli juuri harrastanut hyvinkin estotonta seksiä esimiehensä kanssa. Mies on täydellisen siisti ja suittu. Juuri sellaisena Torentto oli noutanut tämän illalla toimistosta.
”Nyt kun olemme hieman rentoutuneet, voisimme siirtyä tarkkailemaan sopimusta”, Torentto sanoo.
Hän astelee peremmälle olohuoneeseen. Sohvapöydälle on aiemmin jätetty elektroninen muistio, johon heidän sopimuksensa on kirjattu kokonaisuudessaan.
”Voit tulla istumaan kanssani sohvalle herra Finley”, Torentto sanoo ja hymyilee miehelle provosoivasti.

Voi helvetti..! Leon kiroaa mielessään ja sulkee hetkeksi silmänsä rauhoittuakseen. Nyt ei ollut oikea aika, nyt piti esittää viileää ja hoitaa tämä paska pois päiväjärjestyksestä. Tuon paskiaisen ei ollut vielä aika tietää hänestä. Leon astelee hitaasti sohvien luokse ja istuutuu mahdollisimman kauas miehestä, vilkaisten muistiota pöydällä. Hän ei lainkaan pitänyt miehen hymystä. Jotain oli tehtävä jotta tämä näytelmä loppuisi mahdollisimman nopeasti.

Torentto avaa kansion ja käynnistää sen ennen kuin työntää sen Noelin eteen. ”Aloitetaan säännöistä. Varsinaisen sopimuksen saat lukea itseksesi ja miettiä sitä”, Torentto sanoo ja nyökkää Noelille, jotta tämä lukisi mitä ensimmäiseen kohtaan oli kirjoitettu.

Säännöt:
Tapaamiset: Herra määrittää ja ilmoittaa tapaamisajoista Palvelijalle hyvissä ajoin, jotta tällä on mahdollisuus tehdä tarvittavat muutokset aikatauluihin. Jos Palvelijalla on este, jota hän ei voi peruuttaa, hänen on selvitettävä asia Herralle yksityiskohtaisesti.
Tottelevaisuut: Palvelijan on toteltava epäröimättä, kyseenalaistamatta ja ripeästi kaikkia Herran antamia käskyjä. Palvelija suostuu kaikkiin Herran määräämiin seksuaalisiin akteihin, jotka Herra katsoo soveliaiksi ja nautinnolliseksi. Tästä suljetaan kuitenkin pois Herran ja Palvelijan yhdessä määrittämät kovat rajoitukset.
Lepo: Palvelija vakuuttaa lepäävänsä tarpeeksi sinä aikana kun ei ole Herransa kanssa.
Ravinto: Palvelija vakuuttaa ravitsevansa itseään säännöllisesti ja riittävästi lailliseksi määritetyllä pussitetulla verellä.
Henkilökohtainen turvallisuus: Palvelija ei käytä liikaa alkoholia. Palvelija ei käytä ollenkaan tupakkaa tai muita huumeita sopimuksen voimassaoloaikana. Palvelija ei aseta itseään alttiiksi hengenvaaralle, muillakaan tavoin.
Henkilkohtainen hygienia: Palvelija huolehtii omasta henilökohtaisesta hygieniastaan. Palvelijan kuuluu pestä genitaalialueensa ainakin kerran päivässä ja pitää karvoituksensa siistinä, mieluiten vahattuna.
Suhteet: Palvelijalla ei ole lupaa muodostaa muita pari- ja/tai seksisuhteita sopimuksen voimassaoloaikana. Hän kuuluu ainoastaan Herralle.

Näiden edellä mainittujen sääntöjen rikkominen johtaa rangaistukseen, jonka Herra määrittelee!

Torentto tarkkailisi Noelia silmä kovana, kun tämä lukisi sääntöjä. Hän haluaisi nähdä jokaisen värähdyksenkin miehen kasvoilla tietääkseen miten tämä reagoisi.

Inhotus ja kuvotus valtasivat Leonin hänen lukiessaan sääntöjä. Hän ei todellakaan antaisi Noelin allekirjoittaa moista paskaa, ei vaikka hänen täytyisi rikkoa tuon mieli kokonaan tai vallata se lopullisesti, hän ei suostuisi. Niin kauan kun hän jakoi ruumiin Noelin kanssa, tuo ei alistuisi miksikään saatanan palvelijaksi. Leon tekee kuitenkin kaikkensa pitääkseen ilmeensä tyynenä, muuttumattomana. Lopulta hän suoristaa selkänsä luettuaan kaiken ja luo Torenttoon katseen kuin kysyen joko hän saisi lähteä.
"Minä saan varmasti miettiä asiaa, ennenkuin allekirjoitan..sir?", Leon kiroaa jälleen mielessään. Häntä kuvotti kutsua jättiläistä kunnioittavaan tapaan, mutta Noelin perkele meni tyrkyttämään sireään jokaisen tilaisuuden tullen lauseisiinsa, joten Leonin oli tehtävä parhaansa jottei jäisi kiinni.

”Tietysti herra Finley”, Torentto virnisti. ”Katsotaan kuitenkin ensin kovat rajoitukset ja suostumuksesi läpi ennen kuin voimme keskustella niihin liittyvistä yksityiskohdista.”
Torentto kumartuu eteenpäin, rullatakseen tiedostoa alemmas sormellaan.

Kovat rajoitukset:
Ei akteja, joissa leikitään tulella.
Ei akteja, joihin liittyy neuloja, veitsiä, lävistyksiä tai muita teräaseita.
Ei akteja, joihin liittyy gynekologisia instrumentteja.
Ei akteja, joihin liittyy lapsia tai eläimiä tai ihmisiä.
Ei akteja, jotka jättävät pysyviä jälkiä ihoon.
Ei akteja, jotka perustuvat sähkövirran käyttöön.

Rajoitukset:
Sovittava molempien osapuolien kesken.

Suostuuko palvelija seuraaviin aktiviteetteihin:
_ Masturbaatio
_ Suuseksi
_ Siemennesteen nieleminen
_ Anaaliyhdyntä
_ Nyrkkiseksi peräaukkoon

Suostuuko palvelija seuraavien välineiden käyttöön:
_ Vibraattorit
_ Anaalitapit
_ Dildot
_ Muut seksilelut

Suostuuko palvelija seuraaviin:
_ Köysillä sitominen
_ Nahkaremmeillä sitominen
_ Käsiraudoilla/kahleilla sitominen
_ Teipillä sitominen
_ Muilla välineillä sitominen

Suostuuko palvelija seuraaviin sidontatapohin:
_ Kädet sidottuna eteen
_ Kädet sidottuna taakse
_ Nilkat sidottuna
_ Polvet sidottuna
_ Kyynärpäät sidottuna
_ Ranteet sidottu nilkkoihin
_ Sidottu erityiseen telineeseen
_ Paikallaan olevaan huonekaluun sitominen
_ Jostakin esineestä roikkumiseen

Suostuuko palvelija silmien sitomiseen?

Suostuuko palvelija suukapulaan?

Kuinka paljon kipua palvelija on valmis kokemaan?
1=Vähän 5=Paljon
1 2 3 4 5

Suostuuko palveljia seuraaviin kipua tuottaviin rangaistus- tai kuristusmenetelmiin?
_ Läimäytykset
_ Piiskaaminen
_ Pureminen
_ Genitaalialueen nipistimet
_ Kuuma vaha
_ Keppikuritus
_ Mailakuritus
_ Nänninnipistimet
_ Jää
_ Muut kipua tuottavat välineet

Leon katsoo silmät suurina edessään avautuvaa listaa. Hänen kuvotuksensa kasvoi, ja nyt hän vielä vähemmän halusi antaa Noelin suostuaan moiseen. Ei, ei ei ei ei, olivat ainoat sanat jotka pyörivät hänen päässään. Mikään noista vaihtoehdoista ei kuulostanut Leonille hyviltä. Hän ei halunnut mitään noista tehtävän hänen ruumiilleen, jonka hän valitettavasti jakoi Noelin kanssa. Nähtyään kuitenkin tarpeekseen, Leon oli varma, ettei Noelkaan suostuisi. Se mitä he olivat hetki sitten tehneet, oli vain pientä ja Leon hyväksyi sen että Noel käytti tätä miestä omien halujensa tyydytykseen, mutta muuhun hän ei suostuisi.
"Minä todella haluaisin paneutua näihin ajan kanssa, sir. En ole valmis vielä mihinkään päätöksiin. Totta puhuakseni, pääni tuntuu hieman hataralta..äskeisen jälkeen, sir.", Leon kääntää katseensa Torentton suuntaan, kasvoillaan hyvinkin pahoitteleva ja ehkä hieman noloutta tavoitteleva hymyn poikanen. Hän halusi pois. Ulos. Leon tunsi ahdistuvansa hetki hetkeltä enemmän, ja pelkäsi menettävänsä itsehillintänsä aivan näillä hetkillä.

Torentto nyökkää Noelille. ”Tietysti. Ymmärrän hyvin, sillä tämä ei ole tavallista. Mutta haluan muistuttaa sinua, koska olet kokematon, aloitamme hiljakseen”, Torentto sanoo ja nousee seisomaan. ”Kyyditsen sinut nyt motellillesi, niin voit rauoittua yön ajan. Ota muistio mukaasi, niin voit paneutua myös varsinaiseen sopimukseen. Saat minuun yhteyttä sähköpostilla ja puhelimellasi, jos sinulle ilmenee mitään kysyttävää aiheesta.”

"Kiitän, sir, mutta kävelisin mielummin. Kaipaan.. raitista ilmaa.", Leon lepertelee edelleen Noelin vankalla äänellä, aikeenaan päästä jättiläisestä eroon heti kuin mahdollista. Noel kohottautuu sohvalta, vilkaisee eteiseen jonne Noel on tavaransa jättänyt ja lähtee suoran ryhtinsä turvin astelemaan niitä kohti. Hänen päänsä tuntui jyrkyttävän avun huutoja jotka kumpusivat jostain eläimellisestä selviytymisvaistosta. Leon ymmärsi tämän olevan myös eräänlaista pelkoa. Hän pelkäsi Noelin turvallisuuden ja mielenterveyden puolesta. Se heikko hiirulainen ei kestäisi henkisesti moista kidutusta, ei. Noelille piti löytää joku, joka olisi hellä, rakastava, mutta joka kuitenkin osaisi ottaa sen minkä halusi.
Leon päähän ilmestyi kuva Chazista. Kyllä, siinä oli Noelille sopiva pari, jahka hän selvittäisi hieman millainen mies oli miehiään. Ehkäpä hän kävisi tämän Chazin luona, mutta ei vielä, se ei ollut turvallista juuri nyt. Torentto tarkkailisi häntä varmasti jollakin konstilla, nyt kun hän ei suostunut autokyytiin.

Torentto kurtisti tyytymättömänä kulmiaan kuullessaan, että Noel halusi kävellä kotiin. Hänen tapoihinsa ei kuulunut jättää alaisiaan, eikä subejaan oman onnensa nojaan. Heavenin agentit olivat aivan turhan kärkkäitä vampyyreja etsiessään. Tosin, hän oli nähnyt tilanteen ennenkin. Tuleva subi pelästyy aluksi sopimukseen kirjattuja asioita ja haluaa paeta. Se on täysin normaalia.
Kaikkein paras oli antaa Noelille tilaa ja toivoa, että maistiaiset joita hän oli tälle antanut kasvattaisivat himoa saada lisää.
”En minä voi sinua kaapatakkaan. Mene varovaisesti. Me taapaamme huomenna töissä”, Torentto sanoo ristiessään kätensä rinnalleen.

"Hyvää yötä, sir.", Leon nyökkää päätään hieman ja astuu ulos asunnosta. Samantien kun ovi sulkeutuu hänen takanaan Leon sukaisee hiukset otsaltaan ja pakenee rakennuksesta niin nopeasti kuin hänen jalkansa kantavat. Ulkona pakkasilma tervehtii häntä nipistellen ja Leon nojaa hetken seinään puristaen silmiään kiinni, sadatellen kaikki tuntemansa kirosanat mielessään läpi useaan otteeseen. Hän tunsi jonkinlaisen paniikin kouristavan mieltään ja se jos mikä ei ollut hyväksi. Jos hän luhistuisi stressistä, Noel hajoaisi, hän tunsi sen.

Nopealla liikkeellä Leon tutkii Noelin taskuja löytääkseen tämän puhelimen. Hän selaa sitä, löytää etsimänsä ja soittaa sille ainoalle henkilölle johon uskoi voivansa luottaa. Ainoalle joka tiesi heidän salaisuutensa.
"Tarvitsen..apua, helvetti soikoon.", Leon aloittaa puhelun heti kun Valériane siihen vastaisi. Hän toivoi että nainen tunnistaisi kuka on kyseessä. Leon kävelee samalla kauemmas Torentton rakennuksesta. "Jos minä luhistun, Noel menee mukana.", Hän selventää avuntarvettaan ja kertoo lopuksi vielä osoitteen. Vaikka Valériane kysyisi muuta, Leon ei aio vastata. Hän sulkisi puhelun heti kunhan nainen vain suotuisi tapaamaan hänet.

Valériane oli juuri asettunut työhuoneessaan tietokoneensa ääreen. Hän oli nauttinut juuri pitkästä, rentouttavasta kylvystä. Hän oli sytyttänyt kynttilöitä ja käyttänyt lempi kylpyvaahtoaan taatakseen varman rentoutumisen. Siitä ei ollut kuitenkaan tullut mitään. Koko sen ajan, kun hän oli lojunut ammeessaan, hän oli miettinyt Noelia ja Leonia. Hän ei voinut vain mitään sille, että etenkin Leonista oli tullut hänelle pakkomielle.
Oli käsittämätöntä miten mieli pystyi luomaan sellaisen suojamekanismin itselleen. Se oli luonut Noelin pään sisälle kokonaan uuden persoonan. Ajattelevan ja tuntevan olennon, joka oli vankina toisen ruumiissa. Siinä oli jotain niin sydäntäsärkevää, että jopa Valérianen kaltainen paatunut vampyyri tunsi kipua rinta-alassaan. Lisäksi olisi voinut helposti kuvitella, että Noel oli se persoona, joka oli luotu suojaksi. Noel uppoutui yksinkertaiseen arkeen, jota tehokkaampaa suojaa mielelle ei ollut. Yksinäisyys suojasi sydänsuruilta.
Valérianelle se oli vain yksi monista suojautumiskeinoista.

Lopulta hän oli kuivannut itsensä ja asettunut aamutakki yllään työpöytänsä ääreen istumaan, keskittyäkseen pitkästä aikaa omaan työhönsä.
Silloin hänen puhelimensa soi. Ruudussa näykyi Noelin nimi. Se sai Valérianen kulmat kohoamaan aavistuksen. Miksi Noel soitti hänelle? Valériane vilkaisi kelloaan ja totesi miehen luultavasti uppoutuneen työhönsä jälleen hieman liian pitkäksi aikaa ja törmänneen johonkin pikku ongelmaan, josta hänellä oli kysyttävää.
”Hei Noel.”
Hetken aikaa kuunneltuaan Valériane totesi olleensa väärässä. Soittaja oli Leon. Hänen mielensä valtasi paniikki kun hän tiedosti miehen äänensävyn. ”Leon? Mikä hätänä?” Saammatta kunnollista vastausta, ei sen kummenpaa kuin osoitteen, nainen totesi. ”Odota tasan siinä. Tulen hakemaan sinut.”

Valériane käytti kaiken ruumiistaan löytyvän nopeuden ja pukeutui. Hän valitsi ylleen kireät farkut, mustan topin ja uskollisen nahkatakkinsa. Hän kietoo hiuksensa tiukalle poninhännälle, vetää buutsinsa jalkaan ja nappaa auton avainlätkän mukaansa.
Hän selvityy hissiin alle kymmenessä minuutissa. Hissimatka tuntuu tosin kestävän ikuisuuden. Ikkunasta hyppäämällä hän olisi päässyt nopeammin.

Valériane hyppää mustan urheiluautonsa kyytiin ja lähtee kaasuttamaan kohti Leonin antamaa osoitetta. Hän ei vointu mitään itselleen eikä sille, että kaasujalka tuntui aivan erityisen raskaalta sillä hetkellä. Hän halusi päästä Leonin luo ja pian.
Paikalle päästyään hän paikantaa miehen nopeasti katseellaan. Heteäkään epäilemättä tai varomatta hän kurvaa autonsa tien viereen, puoliksi jalkakäytävälle ja avaa matkustajan puoleisen oven.
”Hyppää kyytiin.”

Leon kyyristelee seinää vasten syventyneenä omiin ajatuksiinsa, yrittäen pitää itsensä koossa. Hän ei ollut tuntenut tälläistä tunnetta sitten lapsuuvuosien, jos silloinkaan. Ainoat tunteet joita hän tunsi olivat Noelin patoutuneet tunteet, ja tämä ei kuulunut niihin. Hänen koko elämän tarkoituksensa oli suojella Noelia ja tämän henkistä tasapainoa. Leon oli tiennyt sen siitä hetkestä pitäen kun oli tiedostanut oman olemassaolonsa ensimmäistä kertaa. Hänen oli tehtävä se, johon Noel ei kyennyt. Poika oli ollut aivan liian viaton tämän maailman julmuuksiin, joten Leon oli ottanut sen taakan harteilleen.

Nyt, odotellessaan Valérianea ajan, joka tuntui kestävän ikuisuuden, hän saattoi miettiä omia tuntemuksiaan ja sitä, mitä ne tarkoittivat. Oliko hänestä tulossa entistä itsenäisempi? Kuinka kauan hän pystyisi vielä jakamaan kehon Noelin kanssa ennenkuin toinen heistä menettäisi lopullisesti järkensä, syöden toisen tieltään? Kysymykset piinasivat Leonia eikä hän uskonut minkään enää voivan korjata asiaa ja lohduttaa häntä. Hän tunsi ensimmäistä kertaa itsensä yksinäiseksi, vangiksi toisen pään sisällä.

Kun Valériane viimein saapui, Leon hyppää kyytiin sen suurempia tervehtimättä. Päästyään istumaan ja suljettuaan oven hän painaa pään polviinsa, haluten vain hetken olla niin. Lopulta hän saa kerättyään itseään sen verran että voi nostaa murhaa tihkuvan katseensa Valérianeen. Hän ottaa esille Torentton antaman muistion ja tyrkkää sen voimalla naiselle.
"Mitä helvettiä se sun veljes oikee ajattelee?!", Leon huutaa lopulta saatuaan äänensä jälleen toimimaan. Tavallisesta kohteliaasta puheesta, jonka jopa Leon oli omaksunut, ei ollut jälkeäkään. "Missään helvetin nimessä en anna Noelin suostua! Tajuatko, mitä tapahtuu jos Noel allekirjoittaa tollaset paperit? Edes MÄ en pysty auttamaan sitä!", Leon huutaa kaikki pelkonsa päin Valérianen kasvoja. Hänellä ei ollut ketään muuta jonka puoleen kääntyä. Jossain syvällä sisimmässään Leon halusi vain lohtua, ensimmäistä kertaa elämässään hän halusi muutakin kuin vain tappaa ja aiheuttaa kipua muille ympärilleen olijoille. Tällä kertaa hän kärsi itse.

Saatuaan itsensä rauhoittumaan hieman Leon riiputtaa jälleen päättään ja nojaa sitä kämmeniinsä. Hän halusi unohtaa tämän maailman, hän halusi kyetä menemään tiedottomaan tilaan kuten Noel, niin ettei hänen tarvitsisi nähdä mitä Noel näkee, ei tarvitsisi tuntea mitä Noel tuntee. Hän halusi pois. Hän halusi olla vapaa.
"Mitä minä teen..?"

Leonin tultua hänen kyytiinsä, Valériane kääntää autonsa pois jalkakäytävällä ja lähtee jälleen ajamaan. Hän on asunut Lontoossa sen verran monta kymmentä vuotta, että löysi nopeasti syrjäisen kujan. Siellä he saisivat olla rauhassa, eikä heitä varmasti häirittäisi. Hän ottaa Leonin muistion ja avaa sen. Valérianea ei juurikaan hetkauta sen sisältö. Hän oli itse allekirjoittanut samankaltaisen sopimuksen monesti.
”Kerroin sinulle, että veljeni haluaa tehdä Noelista subin itselleen. En tosin ajatellut, että hän pääsisi tähän pisteeseen näin nopeasti, mutta tämä tässä on hyvin perustavanlaatuinen sopimus siitä mitä Herran ja Palvelija välillä tapahtuu aktien aikana. Tämä on itseasiassa paljon perustavampi kuin monet mitä minä olen allekirjoittanut”, Valériane sanoo. ”Minä en tiedä miten saat Noelin olemaan allekirjoittamatta tätä. Paras olisi, jos hän kieltäytyisi. Jos hän kieltäytyy ja veljeni rupeaa hankalaksi, voin tarjota teille kirjanpidollisia töitä omista yrityksistäni, joten sitä ei tarvitse pelätä.”

Valériane vilkaisee Leonia. ”Kai sinä tiedät, että olet jonkin asteisessa shokissa?” Valériane kysyy mieheltä. Katseltuaan tätä hetken aikaa hän avaa hampaillaan oman ranteensa. ”Juo tuosta, niin olosi helpottuu.”

"Shokissa? Hah, minä?!", Leon heittää päänsä ylös ja ulvoo hetken naurusta. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Hän, istui kiltisti autossa valittamassa kuin pahainen kakara naiselle, jonka veljeä hän vihasi enemmän kuin ketään muuta. Hän istui ja valitti, hakien lohtua naisesta jonka halusi hakata ja raiskata siihen samaiseen paikkaan. Ja nyt, tuo nainen tarjosi hänelle lohtuaan, ja Leon oli enemmän kuin valmis ottamaan sen vastaa, mutta epäröi silti. Hän ei ollut tottunut tälläisiin tuntemuksiin.

Leon kuitenkin kääntää katseensa Valérianen ranteeseen, tarttuu siihen ja painaa huulensa haavan päälle, juoden. Tällä kertaa hän ei purrut, sillä ainakaan toistaiseksi hänellä ei ollut aikeita ottaa naista. Juotuaan tarpeekseen Leon nojautuu takaisin penkkiin ja sulkee silmänsä hetkeksi, antaen tuoreen veren vahvistaa itseään.
"Kiitos.", Leon kuiskaa niin hiljaa että sitä oli vaikea erottaa. Leon oli tuskin melkein koskaan kiittänyt ketään, ainakaan niin että tarkoitti sitä.

"Sinun täytyy ymmärtää, että Noel on naivi. Hän saatta allekirjoittaa sopimuksen koska ei ymmärrä kuitenkaan mitä se lopullisuudessaan tulee pitämään sisällään. Siinä luetellut asiat saattavat kuulostaa pelottavilta, ja siihen Noel uskoo sen päättyvä; kuulustamiseen. Jos hän ryhtyy tähän, en voi taata että pystyn pysymään poissa kesken heidän..aktiensa.", Viimeiset sanat Leon sylkäisee suustaan inhoten ja halveksien. "Jos Noel särkyy tämän takia.."

Valériane ei kommentoi Leonin naurua mitenkään vaan pitää verta vuotavan ranteensa koholla Leonia kohti. Hän hymyilee pienesti, kun mies painaa huulensa haavalle. Nainen antaa toisen juoda rauhassa, päästämättä ääntäkään.
Hän tuntee ahnaat imaisut ja ensimmäistä kertaa vuosisatoihin, hän tuntee sydämessään jonkinlaista lämpöä. Valériane oli jäädyttänyt suurimman osan tunteistaan jo aikaa sitten, mutta siinä missä Viljam sai Leonin ja Noelin täysin sekaisin, Leon teki saman hänelle. Hieman eri tavalla tosin.

Kun mies päästää hänen ranteensa otteestaan, hän nuolaisee haavaansa nopeasti, ennen kuin vetää hihan sen peitoksi.
”Ymmärrän mitä tarkoitat. Tiedän itsekkin subeja, jotka ovat odottaneet liikoja Herraltaan”, Valériane sanoi nojautuen omalle istuimelleen. ”Voisin yrittää puhua Noelille. Tule luokseni yöksi. Selitän aamulla Noelille, että hän hakeutui luokseni järkytyttyään sopimuksen ehtoja. Teen sen minkä voin. Näytän hänelle vaikka oman leikkihuoneeni, jotta hän ymmärtää mitä todellinen alistuminen oikeasti tarkoittaa.”

Leon kääntää epäuskoisen katseensa Valérianeen. Oliko nainen todellakin valmis menemään niin pitkälle Noelin vuoksi? Voisiko hän todella luottaa tähän naiseen? "Miksi sinä haluat auttaa meitä?", Leon ei voi olla epäilemättä, se kuului hänen luonteeseensa. Hän siirtää katseensa pois, epävarmana siitä mitä halusi kuulevansa nyt naisen huulilta.

Ehdotus oli kuitenkin erittäin hyvä. Jos Noel saisi nähdä mitä subina olo todellisuudessa tarkoittaisi, hän ehkä ymmärtäisi perääntyä itse.

Valériane vilkaisi Leonia nopeasti. Hän mietti miehen kysymystä hetken aikaa. ”Teen sen sinun takiasi”, hän vastasi lopulta totuudenmukaisesti. ”Tiedän millaista on olla vankina. En ole ollut tietenkään samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, koska sinä olet kerrassaan ainutlaatuinen. Siitä huolimatta menneisyyteni ei ole kaunista katseltavaa. Olisin antanut mitä tahansa, jos joku olisi voinut helpottaa tilannettani tai auttaa minut siitä pois.”
Valériane painoi päänsä synkkänä.
”Minunkin ruumistani käytettiin vasten minun tahtoani”, hän sanoi hiljaa tuijottaen autonsa ohjauspyörän keskustaa.

Leon ei oikein tiennyt miten reagoida naisen kertomaan. Hän ei ollut koskaan säälinyt, rakastanut tai halunnut ketään hellästi, joten hän ei tosiaankaan osannut reagoida outoihin tuntemuksiin jotka kävivät hänen mielessään.
"Vai niin. Otan tarjouksesi vastaan.", Leon toteaa hieman hämillään. Oli kerrassaan maailman omituisin päivä menossa.

Valériane nyökkää. ”Lähdetäänhän sitten”, nainen toteaa ja käynnistää autonsa. ”On muuten yksi asia mistä valehtelin sinulle kun olit luonani ensimmäistä kertaa”, Valériane sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Makuuhuoneessani ei ole kameroita. Joten voit olla siellä vapaasti.”

Kun he olivat Viljamin kanssa sopineet hänen asuntonsa turvajärjestelyistä, hän oli ilmoittanut makuuhuoneensa pyhäksi paikakseen. Sinne ei missään nimessä asennettu minkäänlaisia turvakameroita. Kuka nyt olisi halunnut veljensä näkevän mitä mauuhuoneessa tapahtui.

Leon virnistää pienesti. "Onko tuo kutsu makuuhuoneeseesi, neiti?", Leon ei kyennyt pitelemään virnettään eikä omaa luonnettaan. Hän oli kuka oli eikä muuksi voinut muuttua. Mitähän Torentto tuumaisi jälleen nähdessään Noelin astelevan rakkaan siskonsa asuntoon, juuri sen jälkeen kun mies on lyönyt tälle subin sopimuspaperit käteen? Leon melkein toivoi Torentton repivät hiukset päästään mustasukkaisuudesta.

Valériane hymähti vastaukseksi Leonin kysymykseen. ”Voit tietysti haahuilla ympäri muuta kämppää esittäen Noelia. Ihan miten haluat”, Valériane sanoo virnistäen lähes samaan tapaan ilkikurisesti kuin Leon. ”Lupaan nukkua vaatteet päällä niin kumpikaan teistä ei saa mitään kiusauksia.”

Naisen raskaan kaasujalan ansiosta matka taittui nopeasti ja pian he olivatkin jo tämän asunnon hississä.