Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Chaz hymyilee Noelille, silmät tuikkien ja astuu peremmälle huoneeseen. Hän ojentaa Noelille yksinkertaista muistitikkua.
”Ihan Chaz vaan, kuten äsken sanoin”, mies sanoo sujauttaen peukalonsa farkkujensa vyölenkkeihin. Hän keikkui kantapäillään, jalat hieman harallaan ja katseli tutkivasti edessään istuvaa miestä. ”Coolia, että mr. Tor sai heti jonkun Freemanin tilalle. Alexista tulee ihan täysi narttu, jos hän joutuu tekemään enemmän paperitöitä kuin hänelle kuuluu.”
Chaz puhuu rennosti kummastakin pomostaan, käyttäen toisesta lempinimeä ja kutsumalla toista ei-niin-imartelevasti. Noel saisi pian huomata ettei Electrica ollut yhtään niin muodollinen työpaikka kuin Queen's Pearl.

Noel tuntee olonsa epämukavaksi, mutta päätää antaa asian olla. Kaikilta vain ei voinut odottaa samaa muodollisuutta. Hän ottaa muistitikun ja laskee sen eteensä pöydälle, olettaen tapaamisen olevan tässä, mutta mies ei näytäkkään lähtevän vaan jatkaa ystävällistä keskusteluaan. Noel kohottaa hieman kulmiaan. Näyttikö hän tosiaan siltä että hänellä oli aikaa turhanpäiväiselle keskustelulle? Hänen katseensa viivähti jälleen miehen silmissä. Ne olivat niin erilaiset Torentton silmistä, ne vaikuttivat hyvinkin ystävällisiltä.

"Aivan. Erittäin..coolia.", Noel pakottaa kasvoilleen jonkinsorttisen hymyn jonka uskoo kuvastavan ystävällisyyttä. Hän olisi toisaalta jo halunnut jatkaa töitään, sillä niitä oli vielä vaikka millä mitalla, ja toisaalta.. hän olisi halunnut viettää enemmän aikaa tämän miehen kanssa. Hänen olonsa oli ainoastaan vaivautunut muodollisuuksien puutteen takia.

”Juu...” Noelin vaivautuneisuus saa Chazinkin olon epämukavaksi. Hän lopettaa kantapäillään keikkumisen ja nosti kätensä rapsuttamaan niskavillojaan. ”Joka tapauksessa... Ajattelin, että jos sinulle kelpaa kahvi. Aloitin juuri vuorossa ja mulla on tapana keittää kahvit ennen töiden alkamista. Tai siis, onhan tässä aikaa ennen kuin klubi aukeaa...”
Chaz virnisti lähes nolona Noelille, kun ei tiennyt mitä muuta enää sanoa. Chaz tiesi olevansa tietyissä tilanteissa kuolettavan ujo. Hän saa kyllä aloitetuksi keskustelun, mutta jos toinen ei osallistunut siihen, hän meni vaikeaksi. Lisäksi, tilanteen muuttuessa tukalaksi, hän rupesi aina lörpöttelemään.
”Sitä paitsi kahvi on vain hyväksi... Joskus se tuntuu olevan parempaa kuin veri... Äh... Mitäs helvettiä mä tässä lörpöttelen. Olen tiskin takana, jos tarjous kiinnostaa...”

Chaz kääntyi kannoillaan ja lähti suuntaamaan ulos ovesta miettien, miksi vitussa hän ei vain osannut pitää suutaan kiinni.

Noel tunsi jonkin kutittelevan vatsaansa ja ymmärsi sen olevan pidäteltyä huvittuneisuutta. Toinen vaikutta olevan aivan hukassa puheidensa kanssa, eikä Noel voinut muuta kuin hymyillä huvittuneesti. "Kahvi kelpaisi, kiitos.", Noel toteaa, lähinnä enää itselleen toisen miehen jo suunnatessa ulos ovesta. Noel nostaa vielä kädet päänsä ylle ja venyttää hieman selkäänsä ja hartioitaan ja pyöräyttää vielä päätään ja hartioitaan ennenkuin nousee tuoliltaan.

Hän vilkaisi ympärilleen klubilla ja sai baaritiskin katseeseensa. Hän päättää seurata Chazia ihan vain, koska tuo vaikutta jollain tapaa hauskalta seuralta. Noelin täytyi kuitenkin muistuttaa itseään työmäärästä, ja siitä ettei hän ollut hakenut tätä työtä saadakseen ystäviä. Päästyään tiskille Noel kuitenkin pysähtyi hetkeksi. Ystäviä? Hänellä ei ollut yhtäkään. Tämän tajuaminen sai Noelin hieman hämiltään. Miksi ihmeessä hän vältteli niin kovasti ystävien hankkimista? Hän oli aina toitottanut itselleen, että työpaikalla kuului tehdä töitä, ei ystäviä. Ja muuttihan hän usein.. Tekosyiden lista olisi varmasti jatkunut loputtomiin asti, mutta Noel päätti jättää asian sikseen.
"Kahvi mustana, kaksi sokeria."

Chaz oli jo ehättänyt tiskin taakse poistuttua huoneesta. Hän tiesi kuinka huono hän oli antamaan ensivaikutelmia ja hänen ystävänsä jaksoivat muistuttaa häntä siitä alituiseen. Kaataessaan kahvia omaan kuppiinsa hän kirosi omaa hölmöyttään, joka ei tuntunut muuttuvan vaikka hänestä oli tullut vampyyri. Hän tulisi varmaan aina olemaan samanlainen tyhjäpää.

Hän huomasi Noelin, vasta tämän pyytäessä kahvinsa. Chazin huulille nousi uudelleen nolostunut hymy. ”Et sitten pelästynyt vaikka mä olenkin tällainen hölösuu”, Chaz tokaisi ottaessaan tiskin alta toisen mustan kupin. ”Sori, mä en ole kovin hyvä uusien tuttavien kanssa. Kuten näkyy. Rupean puhumaan hermostuneena, eikä sille meinaa tulla loppua. Mutta mulle voi kans sanoa, jos mun tarttee pitää pää kiinni.”
Chaz ojentaa Noelile kahvin tiskille. Hän on saanut sen nopeasti valmiiksi jutellessaan. Hän siirtyy muutaman askeleen ja kurottaa hyllytä jemmassa olleen tupakka-askin.
”Palaako sulla?” Chaz kysyy näyttäen askia Noelille.

Noel hymyilee hieman. "Ei minua haittaa jos muut puhuvat paljon, sillä itse pidän yleensä suuni kiinni.", Noel viittaa samalla kädellään ettei polttanut. Hän ei ollut koskaan oikein ymmärtänyt tupakoinnin iloja. Se maistui hänen mielestään aivan liian karvaalta ja tunkkaiselta, eikän hän välittänyt haista tupakalle jatkuvasti. Häntä ei tosin haitannut jos muut polttivat. Noel ottaa kahvinsa pöydältä kiitollisena ja siemaisee rentoutuneena kahvia. Tätä hän oli kaivannut viimeiset neljä tuntia, muttei ollut tajunnut sitä ollessaan liian keskittynyt työhönsä.

Chaz kohauttaa olkiaan. Hän kaivaa savukkeen esiin askistaan ja työntää sen täyteläisten huuliensa väliin piilottaen tämän jälkeen loput takaisin paikoilleen hyllylle. ”No mut, mä meen nyt ulos sauhutteleen. Mr.T ei kato hyvällä jos me poltetaan klubin tiloissa. Tervetuloa remmiin, jos nyt palaat takaisin tonne luolaan. Mulle tosin kelpaa aina seura, jos haluat pitää huilin ja tulla ulos haukkaamaan raitista ilmaa.”
Chaz ottaa oman kahvinsa, jonka nauttii yleensä mustana, tiskiltä ja katsoo Noelia odottavasti pää kallellaan. Kyseinen ilme saa hänet tosin näyttämään uteliaalta koiranpennulta.

Noel vilkaisee melkein kaipaavasti työhuonettaan, hänen pitäisi palata töihin, muutoin hän ei millään saisi kaikkea valmiiksi tänä iltana ilman, että jäisi tänne pidemmäksi aikaa. Mutta toisaalta, olihan hän ansainnut pienen tauon, eikö? Hän oli tehnyt tauotta töitä siitä asti kun Alex oli johdattanut hänet huoneeseen, eikä Noel edes ollut huomannut tuntien kuluneen niin että humahdus vain kävi.

Lopulta Noel päättää hieman rikkoa omia normejaan, joka luultavasti johtui uuden tuttavuuden huvittavalta näyttävästä pään kallistuksesta. Noel nyökkää ja nappaa kuppinsa tiskiltä ja nousee. "Eikai tauko tekisi pahaakaan.", Hän toteaa asialliseen keskustelusävyyn. Jos halusi Noelista ystävän, sai ensimmäiseksi totutella miehen tunneskaalaan jotka ulkoisesti muistuttivat kultakalan mittapuuta. Noel hymyili hyvin harvoin, ja silloinkin yleensä asiallista asiakaspalvelu hymyään.

Chazin kasvoille leviää ilahtunut hymy. Miehelle olisi helposti voinut kuvitella innostuneesti heiluvan hännän.
Hän lähtee kulkemaan edeltä takaovea kohti. Noel saattaa huomata Chazin perässä kulkiessaan, kuinka tämä pyörittää aavistuksen lantiotaan kävellessään.

Chaz luikahtaa tottuneesti takapihalle. Hän suuntaa kukunsa kohti korotettujen kukkaistutuksen suojaksi rakennettua, aitaa. Hän laskee kahvinsa aidan raunalle ja nostaa itsensä käsillään istumaan. Asetuttuaan mukavasti, lempipaikalleen, hän saattaa viimein sytyttää tupakkansa.
”Mistä mr. Tor löysi sinut? Yleensä hän etsii kirjanpitäjiä ijät ja ajat”, Chaz kysyy imaisten savua keuhkoihinsa. ”Ja Freeman oli töissä vielä eilen. Meinasin saada paskahalvauksen kun Alex kertoi kirjanpitäjän vaihtuneen. Ajattelin aluksi, että Alex on joutunut taas paperihommiin. Ne ei oikeasti sovi sille. Se olisi varmaan kaikkein mieluiten portsarina, jos saisi valita.”

"Hain töitä kuten tavallisetkin vampyyrit.", Noel kohottaa kulmiaan hieman hämmästyneenä, kun ei oikein ymmärtänyt miten hänet olisi muka voitu löytää jostain. Eihän kukaan etsimällä etsinyt itselleen työntekijöitä kaduilla, eihän? Noel oli sen verran purkissa kasvatettu, että hänelle voisi puhua vain kirjakieltä jotta mies ymmärtäisi, ainakin siltä monista varmasti usein tuntui.

Noel nojaa seinään hörpäten höyryävän kuumaa kahviaan. Hän kykeni oikein tuntemaan kuinka se lämmitti häntä hetken ennenkuin kylmeni hänen sisuksissaan olemattomaksi. Hän oli aina pitänyt kahvista, siinä oli jollain tapaa jotakin hienostunutta.
"Herra Freemanille tuli.. esteitä työskennellä. Ja tarjosin apuani herra Torenttolle, sillä olen päässyt jo perille Pearlin kirjanpidosta.", Noel toteaa jälleen asiallisella tyylillään.

”Aah... Olet siis jo valmiiksi hänen listoillaan”, Chaz sanoi ja ymmärrys valahti hänen kasvoilleen. ”Niin no, kun ottaa huomioon mistä meidänkin palkat maksetaan, on ymmärrettävää, että mr. Tor haluaa tänne tuttua väkeä. Minullekkin kuviot selvisi vasta kun olin ollut pari vuotta täällä töissä.”
Chaz otti vieressään odottaneen kahvikupin käteensä. Hän oli suoranainen kahvinarkkari. Se, jos mikä oli jumalten juomaa. Se piristi, lämmitti ja oikein keitettynä, maistui taivaalliselta. Ensimmäinen kulaus oli aina kuin pala taivaasta.
”Minä pääsin tänne suhteilla. Isoveljeni tuntee mr. Torin”, Chaz sanoi olkiaan kohauttaen. ”Isoveljellä tarkoitan vampyyriksi kasvattajaani. Minut veretettiin kai vahingossa. En tiedä ihan tarkalleen. Haahuilin varmaan kymmenen vuotta tietämättä mistään mitään. Sitten Warren poimi minut talteen. En olisi välttämättä selvinnyt hengissä enää kovin kauaa. Oli muuten aikamoinen shokki kun auringosta saakin yhtäkkiä palovammoja.” Mies väläytti jälleen Noelille pepsodenthymynsä.

"Kyllä, aloitin muutama päivä sitten.", Noel hörppää kahviaan ja siirtää katseensa kohti pimeää taivasta. Hän ei nähnyt tähtiä, ilta ei ollut vielä niin pitkällä, ja uhkaavan oloiset pilvet olisivat varmasti peittäneet ne näkyvistä joka tapauksessa. Hän kääntyy Chazia kohden tuon kertoessa hieman omaa tarinaansa ja kohottaa hieman kulmiaan. Hänellä oli samantapaisia kokemuksia. Noel ei vieläkään tiennyt, kuka hänet veretti ja miksi, hän muisti niiltä ajoilta ainoastaan kylmyyden ja jatkuvan pimeyden, sekä pelon aurinkoa kohtaan ennen kuin Meynard löysi hänet.

"Tiedän tunteen, vaikken muistakkaan sitä enää kovin hyvin.", Noel toteaa aivan kuin rohkaistakseen Chazia jatkamaan tarinaansa ja kuin lohduttaakseen, ettei toinen ollut yksin.

Chaz kohottaa hieman kulmiaan Noelille. Mies ei maninnut omaa menneisyyttään juuri ollenkaan, mutta yhdestä lohduttavasta lauseesta toinen ihmisestä tehty vampyyri saattoi päätellä paljon.
”Jep. Suurin shokki oli kuitenkin tajuta, ettei vampyyrit nyt niin pahoja ole”, Chaz selitti. ”Kun joka tuutista tulee sitä 'Vampyyrit-on-verenhimoisia-hirviöitä'-roskaa. Warren ei ole esimerkiksi koskaan juonut ihmisestä suoraan. Se on aina käyttänyt veripankin verta. Sitten se, ettei meidän edes tarvitse ottaa sitä niin, että uhri kuolisi. Ihmiset saa tehtaitua sen määrän hetkessä takaisin.”
Chaz karisti tottuneella liikkeellä tuhkaa maahan.

Samassa klubin takaovi avautuu ja Torentto astuu sen takaa esiin.
”Ajattelinkin, että olet täällä Chaz. Tuletko toimistossani käymään. Sain juuri puhelun”, Torentto sanoo synkkä ilme kasvoillaan. Hän vain vilkaisee Noelia ohimennen, mutta keskittyy kokonaan tämän keskustelukumppaniin.
Jos vampyyrit pystyivät tulemaan entistä kalpeammiksi, niin Chaz tuli. Hänen kasvonsa olivat paperin valkeat, kun Torentto oli pyytänyt häntä toimistoonsa. Nuori vampyyri kuitenkin laskeutuu paikaltaan, tumppaa tupakkansa ja ottaa kahvinsa mukaan, ennen kuin seuraa torenttoa.
”Muuten”, hän huikkaa Noelille vielä ovelta ja yrittää hymyillä. ”Tule hakemaan tiskiltä kahvia koska tahansa. Se kuuluu tämän paikan työsuhdeetuihin.”
Sen jälkeen mies astelee sisään Torentton perässä.

Noel on ihmeissään Torentton ilmaannuttua ovelle. Hän odottaa että huonovointisen näköinen Chaz ja jättiläinen menevät edeltä, ennenkuin luikahtaa itse toimistoonsa kahvikuppeineen suorinta tietä. Hän oli jo melkein odottanut, että Torentti alkaisi tivaamaan häneltä miksei hän tehnyt töitä.
Noel istuutuu alas päästyään toimistonsa suojiin ja antaa taas aivojensa unohtaa kaiken muun. Hän hautautuu numeroihin, hukuttautuu niihin, ja ulkopuolinen maailma vaipuu äänettömyyteen.

Varttia vailla yhdeksän, Torentto koputtaa Noelin huoneen oveen ennen kuin astuu sisään. ”Ajattelinkin, että saattaisin löytää sinut täältä”, mies sanoo astellen peremmälle huoneeseen. ”Muistaakseni meillä oli treffit sovittuna vartin päästä.” Mies väläyttää Noelille pirullisen hymyn.
Torentto on vaihtanut vaatteita aamuisen jäälkeen. Tällä erää hänellä oli musta kolmiosainen puku, johon kuului ultramariininsininen kauluspaita ja hopeakuvioinen solmio. Nämä vaatteet Torentto oli löytänyt Pearlin työhuoneen vaatekaapista.
”Vai oletko jo muuttanut mielesi? Ilmeisesti sinulla Chazilla oli mukava pikku juttutuokio tuossa hieman aiemmin.” Torentto sanoo tämän ilme vakavana, mutta silmät ilkikurisesti tuikkien.

Noel hätkähtää hereille työstään ja katsoo melkein kauhistuneena kelloa. Oli tosiaan oivallinen kyky hautautua töihin ilman että edes muisti katsoa kelloa välissä. Hän kohottaa melkein hätäisesti katseensa Torentton suuntaan.
"En ole muuttanut mieltäni, sir.", Noel toteaa hieman hiljaisemmalla äänellä ja alkaa sitten sulkea tietokonetta sekä haalia tavaroitaan kasaan päästäksene lähtemään.

Noel kohottaa hieman ihmettelevän katseensa Torenttoon. Oliko jättiläinen mustasukkainen siitä, että hän keskusteli jonkun työntekijän kanssa, vaiko kuvitteliko hän vain kaiken? Hän saa loput tavaransa kerättyä ja näin olisi valmis lähtemään.
"Olen valmis, sir."

Torentto hymyilee Noelille lähes lämpimästi. ”Tuo on ilahduttavaa kuulla. Satun nimittäin tietämään, että Chaz on miehiin päin kalllellaan ja siksi varteenotettava uhka”, mies sanoo hymy huulillaan. Hänen äänensävyssään on kuitenkin jotain, joka kertoo ettei hän pidä baaripoikaa minkäänlaisena uhkana itselleen.

Noelin saatua tavaransa kokoon Torentto astuu lähemmäs tätä ja lukitsee miehen leuan sormiensa väliin. Hän kumartuu antamaan toiselle samanlaisen rajun suudelman, kuin joitain päiviä aiemmin. Samalla hän vie kätensä Noelin pakaralle, painaen tuon näin tiukasti itseään vasten.
Torentto vetäytyy kuitenkin suudelmasta paljon nopeammin kuin olisi halunnut.
”Olen halunnut tuota koko päivän”, mies sanoo ääni muutaman asteen käheämpänä.

Noel katsoo viisaimmaksi olla vastaamatta mitään Chaziin liittyen. Vaikka Torentto ei kokisi nuorukaista varsinaisena uhkana, Noel ei kuitenkaan halunnut että kehenkään sattuisi hänen takiaan. Hän oli melkoisen naivi, ja tästä syystä Noel ei välittänytkään ruokailla ihmisistä, vaan pelkästään veripusseista.

Noel hätkähtää Torentton astuttua lähemmäs ja painettuaan huulensa omiaan vasten. Hän sulkee melkein kokonaan silmänsä, tuntien itsensä jotenkin niin avuttoman pieneksi Torentton kourissa. Ynähdys purkautuu Noelin huulilta tuntiessaan käden pakarallaan. Hän yritti nähdä Torentton ohi ovelle, mutta se oli mahdotonta. Hän pelkäsi jonkun näkevän, eikä hän halunnut sitä.

Kaikenkaikkiaan, Noel pelkäsi jonkun saavan tietää hänen oudoista mieltymyksistään.

”Mennäänhän sitten. Me molemmat kaipaamme varmasti hieman yksityisyyttä sen tämän aamuisen jälkeen”, Torentto sanoo, astuen parilla harppauksella huoneen ovelle.

Hän kävelee läpi klubin, joka on herännyt horroksestaan sillä aikaa kun Noel on ollut hautautuneena numeroihinsa. Paikka täyttyi edelleen hiljakseen. Nyt sitä koristivat vilkkuvat ja välkkyvät valot. Ihmiset olivat kerääntyneet baaritiskille ja pöytiin. Vielä kukaan ei tanssinut, vaikka musiikki pauhasikin täysillä.
Chaz on jälleen baaritiskin takana, työasussaan, eli ylävartalo täysin paljaana. Hänen kasvoillaan kulkee silmien ylitse, ohimosta ohimoon tumma, meikattu raita. Mikä sekin kuuluu clubityöntekijöiden työasuun.
Torentto johdattaa Noelin takaovesta pihalle ja suoraan omalle autolleen. Auto on teräksen värinen urheiluauto, jossa oli tilaa kahdelle. Mies avaa oven Noelille ja sulkee sen tämän jäljessä ennen kuin liukuu omalle paikalleen.

”Jännittääkö sinua?” Torentto kysyy autonsa käynnistettyään ja liukuessaan sillä pois parkkipaikalta.

Noel nyökkää ja kerää vielä rohkeutensa rippeitä lähtiessään kävelemään Torentton perässä ulos klubilta. Hän huomaa silmäkulmastaan Chazin, muttei uskalla tervehtiä toista vaan kiiruhtaa nopeasti ohitse Torentton perässä ulos klubilta. Hän ei lainkaan ymmärtänyt mitä väki näki tälläisessä paikassa, tai moisessa juhlimisessa ylipäätään.

Ulkona Noel vilkaisee autoa ja sujahtaa sitten avatusta ovesta sisään, hermostuneena. Hän vilkaisee Torenttoa kohden tuon esittäessä kysymyksensä, nielaisee ja nyökkää.
"Hieman, sir.", Noel ei tiennyt pelkäsikö vai jännittikö. Kumpaa se sitten lienikään, hän ei ollut varma pitikö tunteesta vai ei.

Torentto nyökkää. ”Se on ymmärrettävää. Minun on pakko kysyä, onko sinulla kokemusta tällaisesta entuudestaan? Tarkoitan, onko sinua alistettu ennenkin?” Torentto kysyy, keskittyen täysin ajamiseen.
Hän oli miettinyt tätä pitkään kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että jos Noelilla ei ollut kokemusta S/M:stä, heidän olisi aloitettava täysin nollasta. Torentto halusi ettei mies joutuisi missään vaiheessa paniikkiin ja kaikki olisi niin luonnollista kuin mahdollista. Toinen syy oli puhdas uteliaisuus. Noel vaikutti ihanteelliselta palvelijan-rooliin. Häntä kiinnosti tietää olivatko muutkin Torentton kaltaiset huomanneet sen.

Noel katsoo hieman nolostuneena syliään. Hän ei oikein viihtynyt keskustelemassa yleensäkkään, ja vielä vähemmän tälläisissä keskusteluissa. "Ei, sir.", Tavallaan Noel valehteli. Hän oli ollut suhteissa, ja seksiin oli liittynyt sitomista ja viatonta takapuolen läpsintää, mutta varsinaisena subina hän ei kylläkään ollut ollut koskaan aiemmin. Hän olisi sittenkin halunnut olla jossain muualla sillä hetkellä, numeroidensa parissa, kovaäänisellä klubilla, missä tahansa, sillä moisista asioista keskustelu sai Noelin hämilleen ja nolostumaan.

Hieman ujostellen, Noel parantelee asentoaan penkillä. Hän tiesi kasvojensa olevan punaiset, eikä hän halunnut näyttää nolouttaan edes Torenttolle, seksin aikana se oli aivan eri asia. Seksin aikana Noel saattoi hukuttautua mielihyvään, aivan kuten hukuttautui numeroihinsa.

Torentto vilkaisee Noelia nopeasti tämän vastattua hänelle. ”Älä suotta nolostele. Tämä ei ole kovin yleistä. Tai no... Riippuu mistä suunnasta katsoo. Minä tunnen monia, jotka ovat mieltyneet tällaiseen tapaan harrastaa seksiä. Mutta meidän on ikävä kyllä puhuttava tästä, vaikka se nolottaisi sinua kuinka”, Torentto sanoo. ”Minun on tiedettävä tarkalleen missä mennään. Sinun kanssasi minä aloitan siis nollasta ja etenen hiljalleen edemmäs.”

Torentto pysäyttää autonsa valtavan, modernin pilvenpiirtäjän parkkihallin ovelle. ”Tämä paikka ei ole minun kotini. Tämä on paikka, jossa harjoitan seksiä. En vie kotiini muita kuin perheenjäseneni”, mies sanoo näppäilen moninumeroisen turvakoodin numeropaneeliin, kurottaen kätensä ulos ikkunasta. ”Et siis tavoita minua täältä. Äläkä ota tätä henkilökohtaisesti, tämä on vain minun tapani toimia.”
Ovien avautuessa Torentto ajaa autonsa maan alle. ”Sinulla on myös oikeus perääntyä tästä, koska tahansa.”

Noel nyökkää silti nolona. Vaikka Torentto sanoikin että koko homma olisi miten yleistä, se ei silti vähentänyt Noelin omaa nolouden tunnetta. Se, että joku tuntematon jossain saattoi tehdä juuri sillä hetkellä samoja asioita ja tuntea samalla tavalla ei oikein ollut mikään lohduttava tieto, ei ainakaan Noelille. Nuorukainen ei tosiaan ollut tottunut tälläiseen, tilanteeseen jossa seksikin piti suunnitella tarkoin etukäteen ja sille olisi omat sopimuksensa, puhumattakaan omista tiloistaan.

Vaitonaisena Noel seuraa heidän liukumistaan maan alle. Hän ei tosiaankaan ottanut sitä henkilökohtaisesti, ettei pääsisi Torentton kotiin. Jossain mielensä perukoilla Noelille jopa muodostui ajatus, että jos Torentto olisi vienyt hänet kotiinsa, Noel olisi jäänyt karhun pesään vangitsi, pääsemättä enää koskaan pakoon. Moinen ajatus meinaa saada Noelin nauramaan, ja mies tukahduttaa naurun jo ennenkuin se pääsee hänen kurkkuaan pidemmälle.

Torentto ajaa autonsa parkkiin ja nousee autosta. Hän kiertää sen toiselle puolelle nopeasti avaamaan oven myös Noelille. Kun auton ovet ovat kiinni ja lukitut, mies lähtee johdattamaan Noelia hissille käsi kevyesti painettuna miehen ristiselkään.
Hissillä ei mene kauaa nousta talon ylimpään kerrokseen ja pian he ovatkin jo hulppean kattohuoneiston isossa olohuoneessa. Huone olisi voinut olla minkä tahansa tavallisen asunnon oleskelutila. Se oli sisustettu modernisti ja hyvin pelkistetysti. Joka paikka kiilsi puhtauttaan ja taustalla olivat seinän kattavat ikkunat, jotka antoivat Lontoon ylle.

Kun ovi heidän takanaan sulkeutuu Torentto vetää Noelin itseään vasten. ”Ajattelin, että voisimme hieman huvitella, ennen kuin siirrymme puhumaan vakavemmista asioista.” Miehen toinen käsi pitää edelleen kiinni Noelin alaselästä ja toinen liukuu tämän pakaralle. ”Koska tässä on edelleen mahdollisuus, että juokset karkuun kun saat selville mistä todella on kyse.”
Torentton silmät ovat tummuneet jälleen himosta ja Noelia vasten tuntuva pullistuma miehen haaroissa kertoi tälle selvää kieltä siitä, millaisista huvituksista Torentto puhui.