Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Leon viettää loppumatkan hiljaa miettien. Hän ei kuitenkaan voi olla tuntematta sitä outoa tunnetta, joka sai hänet alunperinkin rauhoittumaan. Leon hokee itselleen sen olevan vampyyrinveren ansiota. Kun he ovat hississä, Leon sukii hiuksensa otsalleen jottei näyttäisi epäillyttävältä.

"Aika tylsää jos nukut vaatteet päällä.", Leon virnistää vielä. Pian hän ei enää virnistelisi, ei ainakaan ennenkuin pääsisi makuuhuoneen turvaan. Siitähän Torentton riemu yltyisi, kun näkisi kenet hänen rakas pikku sisarensa ottaisi yöksi makuuhuoneeseensa.

Valériane hymyili. ”Noel saattaisi saada slaagin herätessään vierestäni, jos olen alasti”, hän sanoi voimatta itselleen mitään.
Valériane ei myöskään voinut mitään sille, että hän tunsi olonsa hyväksi, voidessaan auttaa Leonia. Hän ei yleensä auttanut muita. Ellei se liittynyt jotenkin työhön, mutta ei siviilissä. Ainoa vampyyri, jolle hän soi apuaan oli Viljam.
Hän tunsi itsensä pitkästä aikaa tarpeelliseksi. Lisäksi Leonin seura tuntui rauhoittavalta. Sitä hän ei kuitenkaan ollu valmis myöntämään kenellekkään.

Samassa hän muisti miten oli pukeutunut töihin. Hän oli ollut kuin mikäkin toimistolumppu. Ja miksi, jos Leon sattuisi ilmestymään Noelin mielestä. Olihan niin käynyt, mutta se ei ollut sellaista kuin Valériane oli hiljaa mielessään toivonut. Hän toivoi, ettei mies ollut tajunnut hänen taka-ajatuksiaan.

Hissin päästessä ylimpään kerrokseen, Valériane johdatti Leonin suorinta tietä turvalliseen makuuhuoneeseen. Siellä hän asteli vaatehuoneeseen, jossa hän potkaisi buutsinsa pois jaloistaan ja ripusti nahkatakkinsa vaatepuulle.
”Tarvitsetko jotain?” Valériane kysyi Leonilta seisoessaan topissaan ja farkuissaan vaatehuoneen oviaukossa.

"Kireän reiän jota panna.", Leon virnistää vastauksesi Valérianen kysymykseen. Voisivathan he aina..pukeutua jälkeen päin, niin Noelin ei tarvitsisi säikähtää alastonta naista vieressään, vaikka toinen tulisi kylläkin hyvin vahvasti epäilemään kaikkea herätessään Valérianen vierestä. Toisaalta Leonilla oli jo sen verran parempi olo, että hän olisi voinut pakottaa Noelin hereille ja ottamaan vallan.
"Tai sitten voin herättää Noelin, jos haluat mielummin häntä.. Hän tosin ei välitä naisista.", Leon virnistää ilkikurisesti.

Valériane kohotti kulmiaan hämmästyneenä Leonin suorasukaiselle vastaukselle. Hänen ruumiinsä vierähti kuitenkin käyntiin saman tien. Leonin sanat ampaisivat suorinta tietä hänen jalkoväliinsä saaden hänet kuumenemaan ja kastumaan.
”No, mitä hyvä emäntä ei vieraansa vuoksi tekisi”, Valériane totesi tummentunein silmin.
Samassa hänen päähänsä pälkähti ajatus, joka oli siinä mielessä pähkähullu, että kukaan tervejärkinen nainen ei antautuisi Leonille samaan tapaan. Valériane oli kuitenkin todennut aikoja sitten olevansa kaikkien terveenjärjen lakien ulkopuolella.

Nainen asteli takaisin vaatehuoneeseensa ja otti ylähyllyltä esiin puisen laatikon, jossa hänellä oli eräänlainen selviytymispaketti kotiolosuhteisiin. Laatikko oli pitkän mallinen, kaiverruksin koristeltu ja täyttä puuta. Valériane kantaa sen makuhuoneensa modernille, valkoiselle, pukeutumispöydälle.
”Otetaan vähän vastapainoa sille, mitä olet mahdollisesti joutunut kokemaan tänään armaan veljeni kanssa”, hän sanoo avatessaan laatikkoa.
Valériane kaivaa esiin nahasta punotun ratsupiiskan ja kahleet. ”Suosittelisin näitä, näin alkajaisiksi. Voimme käyttää myös suukapulaa, jos ääntelyni häiritsee sinua.” Hän nostaa kahleviritelmän Leonin näkökenttään. Ne ovat pelkkää metallia, eikä niissä ole laisinkaan nahkaa, mikä olisi saattanut tehdä ne mukavammiksi alistettavan yllä. Ne koostuvat kettinkisestä kaulapannasta, johon on liitetty käsiraudat, joilla kädet saa kiinnitetyksi selän taakse. Kettinkisellä hihnalla voi säätää yksinkertaisesti vetämällä, käsien asentoa. Sen ollessa vapaana, myös raajoilla on suhteellisen hyvät mahdollisuudet liikkua. Kun siitä vetää, kädet nousevat kireälle ja kiinni yläselkään.
”Täällä on myös muita välineitä, mutta huomattavasti niukemmin kuin varsinaisessa leikkihuoneessani”, Valériane sanoo nyökäten laatikon suuntaan.

Hän laskee raipan ja kahleet sängylleen ja riisuu nopeasti vaatteensa. Hän oli lähtenyt hakemaan Leonia niin kiireellä ettei ollut vaivaantunut pukemaan alusvaatteita ylleen.
”Ellei sinulla ole mielessäsi jotain hempeämpää”, Valériane sanoo viskastessaan vaatteensa myttyyn lattialle.

Leonin täytyi myöntää hämmästyneensä vastauksesta. Hän oli ollut varma että nainen uhkaisi viskata hänet olohuoneeseen nukkumaan, mutta kun nainen jo pian esitteleekin hänelle erilaisia lelujaan, Leon nyökyttelee päätään hyväksyvästi. "Kas siinä on nainen minun makuuni. Toisaalta pidän hieman enemmän siitä, että kumppani..vastustelee.", Leon virnistää ja katselee hyvillään riisuvaa Valérianea. Hän saattoi tuntea kihelmöinnin ja kuumotuksen haaroissaan jotka pakkautuivat kiristämään hänen housujaan.

"Eiköhän nämä riitä.", Leon sanoo siirryttyään sängyn vierelle jossa hän sivelee kettinkejä, nauttii niiden kylmän metallin tunnusta sormillaan. Hän kääntyy Valérianen suuntaan ja alkaa riisua omia vaatteitaan. "Tulehan sitten tänne, beibe, niin puetaan nuo kahleet sinulle.", Leon ei kykene lopettamaan virnuiluaan. Nainenhan oli juuri sellainen, jota hän olikin kaivannut elämässään; vakioreikä jota kiduttaa ja panna. Toisaalta se vie metsästyksen innon koko hommasta, mutta se oli silti hyvä, sillä joskus vain tarvitsi jotakuta suostuvaista jonka sai käsiinsä koska halusi.
Leon nostaa kahleet sängyltä ja alkaa taiteilemaan niitä Valérianen ylle. Saatuaan naisen kahlittua, hän laskisi kätensä naisen päänpäälle, ja painaisi melkein hellästi. "Saat ihan ensin ottaa suihin."

Valériane virnistää tyytyväisenä kun mies rupeaa riisuutumaan. Tilanne oli täysin absurdi, mutta se ei naista hidastanut.
”Voin yrittää hangoitella hieman vastaan, mutta se tuskin on järin vakuuttavaa”, Valériane sanoo.

Nainen jännittää ja rentouttaa lihaksiaan muutaman kerran, valmistautuen jälleen alistettavan rooliin. Kun mies sitten kutsuu häntä kahleisiin puettavaksi Valériane astelee tämän luo. Hän asettuu seisomaan kädet selän taakse nostettuina, jolloin valjaat on helppo kiinnittää hänen ylleen. Hän tuntee tutun puristuksen ranteissaan kun käsirauhdat kiinnitetään niiden ympäri. Hän riuhtaisee ranteitaan pariin otteeseen ihan vain tunteakseen kylmän, kovan metallin pureutuvan ihoonsa.
Tunne saa hänen ruumiinsa kiihtymään entisestään. Hän saattoi tuntea jo lähes valuvansa omia reisiään pitkin.

Kun Leon painaa häntä lattiaan vasten hän kumartuu kuuliaisesti, vastaan hangoittelematta, kuten kunnollisen palvelijan kuuluu.
Valériane rupeaa nuolemaan Leonin kalua ponnekkaasti aina juuresta nuppiin asti, ennen kuin ottaa sen suuhunsa. Hän käänsi päätään asentoon, jossa nuppi hankasi ponnekkaasti hänen kitalakeaan vasten, ennen kuin upposi syvemmälle kurkkuun. Valériane käytti hampaitaan harkitusti jaellen kevyitä näykkäyksia ja kulmahampaiden raapaisuja vain silloin tällöin.
Muutaman kerran Valériane päästi kalun suustaan imaistaakseen sen tilalle toisen miehen palleista. Hän imi ja pyöritteli niitä kielellään jakaen huomiotaan molemmille tasapuoleisesti.

Hiljaiset murahdukset kumpuilevat syvältä Leonin kurkusta Valérianen aloittaessa hänen tyydytyksensä. Leonin käsi on edelleen naisen pään päällä, ja hän haroo tukon hiuksia sormiinsa, kuin kissa joka leipoo tassuillaan mielihyvästä. Hän alkaa liikuttaa automaattisesti lanteitaan Valérianen tahtiin, kasvot kattoa kohden käännettynä. Pyhä äiti sentään nainen oli taitava!

"Riittää.", Leon ähkäisi, kiskaisten vielä vakuudeksi Valérianea hiuksista kauemmas. Hän ei tahtonut tulla, ei aivan vielä, ja vaikka Noel olikin jo lauennut tänään kahdesti, moisella suihinotolla ei kestäisi kauaa ennenkuin hän itse pääsisi huipulleen. "Noniin, sänkyyn sitten. Leikitään lempileikkiäni.", Leon virnistää ja tarttuu Valérianea käden alta voidakseen kiskaista tuon ylös ja heittääkseen sitten sängylleen. 'Mitä minulla on kädessäni' leikki oli yksi Leonin suosikeista, jos halusi kiduttaa uhriaan.

"Onko sinulla jotain jolla voin sitoa silmäsi?", Leon virnistää.

Valériane voihkaisee miehen kiskaistessa häntä hiuksista. Yllättävä liike toi kivun kyyneleet naisen silmiin, mutta varsinainen kipu ei ollut ongelma. Se tuntui vain hyvältä. Hänen huulillaan kareilee ovela hymy, kun hän katsoo miestä silmiin. Hän tietää olevansa hyvä. Vuosisatojen kokemuksella oppi tietämään mistä miehet pitivät.

Nainen antaa miehen viskata itsensä sänkyyn, hangoittelematta vastaan ja jää makaamaan paikoilleen vuoteelle.
”Laatikossa”, Valériane sanoo nyökätessään vaivalloisesti päätään pukeutumispöydälle jääneen koristeellisen puulaatikon suojaan. Hänen kasvoilleen nousee nopeasti uudelleen pirullinen virne, kun hän kehottaa Leonia tutkimaan lelujaan. ”Valitse mitä haluat.”

Leon löytäisi laatikosta yksinkertaisen silmäsuojuksen, pari erillaista suukapulaa, nipistimiä sekä nänneihin, että genitaalialueille, tappeja, dildoja, vibraattoreja, veitsiä, lisää käsirautoja ja kahleita, pari kynttilää tulitikkuineen.

Leon virnistää. Tämä oli oudolla tapaa lähes yhtä hyvää kuin vastaanhangoittelevan naisen ottaminen. Hän astelee laatikolle, ottaa esiin silmäsuojan ja sitoo sillä pian Valérianen silmät. "Ei sitten kurkita.", Hän virnuilee vaikka tietää ettei nainen kykene sitä enää näkemään. Hän palaa laatikolle, miettii hetken aikaa mitä kaikkea kivaa voisi näillä välineillä tehdä. Hän ottaa laatikosta lopulta veitsen, kynttilän, nipistimet naisen nänneille ja vibraattorin.

Palatessaan sängylle Leon sytyttää kynttilän ja asettaa sen yöpöydälle. Hän asettuu Valérianen jalkojen väliin istumaan polviensa päälle ja nostaa ruoskan käsiinsä.
"Noniin, Val, mitä minulla on kädessäni? Oikeasta vastauksesta saat palkinnon, väärästä rangaistuksen.", Leon selventää pelinsä säännöt ja odottaa vastausta.

Valériane katselee Leonin puuhia aina siihen asti kunnes hänen silmänsä peitetään. Hän sulkee silmänsä siteen alla ja yrittää rentouttaa ruumistaan tulevan varalle. Hän kuulee kuinka mies astelee takaisin pukeutumispöydän luo tutkimaan laatikon sisustaa. Valériane yrittää kuunnella tarkoin, mitä mies valitsee, mutta se on mahdotonta. Seuraava eriävä ääni oli tulitikun syttyminen ja pian hänen sieraimiinsa ulottuu palavan steariinin ja hennon vaniljan tuoksu.

Valériane tuntee, kuinka Leon nousee sänkyyn ja asettuu hänen levitettyyn jalkoväliinsä.
Miehen kysymys kuitenkin yllättää hänet. Jos hänen silmiään ei olisi peitetty, hän olisi varmasti räpytellyt niitä yllättyneenä. Toki hän oli leikkinyt vastaavia leikkejä aemminkin. Mutta yleensä hänellä oli vaihtoehtoja.
Hän yrittää leikkiä reilusti ja mietti kuumeisesti mitä mies piteli kädessään. Hän vertasi edellisiä kokemuksiaan lelulaatikonsa sisältöön. Miesten mieltymykset vaihtelivat huomattavasti ja oli turhaa vertailla niitä keskenään.
Lopulta Valériane päättää tarttua siihen toiseen, jonka tiesi varmasti. Kynttilän mies oli asettanut pöydälle, mutta Valériane ei ollut ainakaan kuullut miehen siirtäneen raippaa.
”Raippa”, Valériane vastaa jääden odottamaan jännittyneenä, mitä mies oli lopulta valinnut. Ja mikä hänellä oli vastassaan, palkinto vai rangaistus.

"Aivan oikein.", Leon tiesi naisen pitävän kivusta, joten kipu ei ollut niinkään rangaistus, vaan tässä sitä voitiin käyttää palkintona. Niimpä hän sivaltaa raipalla, kerran Valérianen rintoja, kerran vatsaa. Hän laskee raipan äänettömästi vierelleen vuoteelle ja nostaa veitsen käteensä. Hän mietti mikä oikeastaan olisi naisen rangaistus? Nainen nautti kivusta, siitä ei voinut tehdä rangaistusta. Kenties..Jos nainen vastaisi väärin, hän lopettaisi leikit ja kävisi suorinta tietä hommiin? Ei, se ei ollut kovin nautinnollista. Hetken mietittyään Leon keksi.

"Mitä minulla on kädessäni nyt, Val?"

Raipan iskiessä Valérianea rintoihin, naisen ruumis kaareutui auttamatta nautinnosta. Hänen suustansa karkasi älähdys ja toinen, raipaniskun osuessa hänen vatsaansa. Nainen rupesi kiemurtelemaan vuoteella haluten lisää. Hän työnsi kehoaan ylemmäs, enemmän esille Leonin eteen, jotta tämä voisi helpottaa pakotusta jota nainen tunsi.
Leonin toistaessa kysymyksensä, Valériane mutristi huuliaan turhautuneena. Hänellä ei ollut aavistustakaan minkä mies olisi voinut ottaa esille laatikosta. Raipan valinta kieli mieltymyksestä satuttamiseen, mutta laatikossa oli useita välineitä, joita saattoi käyttää siihen tarkoitukseen.
Valériane päätti turvautua toiseen ilmiselvään ratkaisuun, vaikka ei uskonut miehen käyttävän sitä. ”Kynttilä.”

"Väärin.", Leon kujersi lähes vahingoniloisena. Hän siirtyi lähemmäs naista, kiskaisi tuon lantion syliinsä ja asetti itsensä aivan naisen aukolle, työntymättä kuitenkaan sisään. Rangaistuksena Valériane saisi kärsiä siitä, ettei saavuttaisikaan tyydytystään. Leon oli aivan hiljaa paikoillaan, antaen kovettuneen vehkeensä hieroa hipaisten Valérianen häpyä.
"Yritä uudestaan."

Valériane uikutti tyytymättömänä ja yritti hieroa itseään paremmin miehen elintä vasten. Leon oli keksinyt oivan tavan rangaista häntä. Valérianella ei mennyt kauaakaan tajuta mitä mies haki takaa painuaessaan häntä vasten, mutta ei kuitenkaan riittävästi.
Nainen kokosi ajatuksiaan kasaan ja yritti keksiä mikä miehellä oli kädessään. Raippa ja kynttilä olivat suljettu pois laskuista. Valériane kävi kuumeisesti läpi laatikon sisältöä.
”Nänninnipistimet”, olivat hänen seuraava arvauksensa.

"Aijai, väärin jälleen.", Leon hieraisee kalullaan Valérianea, mutta vetäytyy pian taas turvallisen matkan päähän jottein nainen vain saisi missään määrin liikaa mielihyvää. Tämä oli rangaistus, ja hänen piti kärsiä. "Jos arvaat väärin vielä kerran, minä runkkaan ja laukean kasvoillesi ja siinä kaikki.", Leon virnistelee ja asettaa kätensä nuppinsa päälle niin, että nyt hänen kätensä oli heidän välissään, rystysten ja kämmenselän osuessa Valérianen häpyyn, näin nainen tietäisi hänen koskevan itseään.

Valérianen teki mieli huutaa ihan pelkästä turhautumisesta. Hän kiemurteli entisestään miehen kättä vasten. Hän puree huultaan miettien oikeaa vastausta. Hän muodosti mielessään listan, josta yliviivasi pois kynttilän ja nipistimet, sekä pisti raipan kohdalle kysymysmerkin. Kyseinens lelu oli jo käsitelty, mutta voisiki Leon käyttää sitä uudestaan. Jotkut miehet nauttivat aivan erityisesti piiskaamisesta.
Leonin käsi omalla kalullaan häiritsi Valérianen ajatuksen juoksua. Hän ei halunnut, että mies runkkaisi. Hän halusi tuon sisäänsä, kovana ja rajuna.
Leon oli sadisti. Samassa ajatus välkähti Valérianen päähän...
”Veitsi!” nainen huudahti melkein epätoivoisena ja jäi kauhulla odottamaan mitä tapahtuisi.

Leon kumartuu virnistäen naisen ylle, työntyen samalla hieman tämän sisään. "Oikein.", Hän kuiskaa hunajaisella lepertely äänellään ja työntää yllättäen rajusti lantiotaan eteenpäin, iskien samalla hampaansa naisen kaulaan. Palkinto olisi puhdasta nautintoa, tällä kertaa myös naiselle, Leon korjasi omia ajatuksiaan tyytyväisenä. Laskettuaan myrkkynsä naiseen hän kohottaa yläruumiinsa jälleen polvien päälle, jatkaen rytmikästä, väkivaltaista liikettään lantioillaan, samalla kun tuo veitsen naisen rinnalle. Leon sivellee ensin veitsellä hellästi, yli nännin, rintojen kaaren ali, ennenkuin viiltää ihoa rikki, muttei liian syvältä.

Valériane kirkaisee mielihyvästä miehen työnyessä hieman hänen sisäänsä. Hänen ruumiinsa kaareutuu ja työntyy eteenpäin, valmiina ottamaan tämän sisäänsä koko varrelta. Hänen päänsä on hankalassaa asennossa taaksepäin kääntyneenä, kaula täysin pajastettuna Leonille. Hän kirkaisee uudestaan miehen työntyessä hänen sisäänsa rajusti, kahdesta kohtaan. Hän tuntee veitsenterävät hampaat ihonsa läpi uponneena ja Leonin sykkivän kalun syvällä jalkojensa välissä. Jo pelkästään tämä tuntui tappavan hyvältä, mutta myrkkyannos teki siitä sietämättömän ihanaa. Leonin rajut liikkeet saivat Valérianen ruumiin käpertyvän aavistuksen kokoon puolustusrefleksinä, ennen kuin se tiedosti hyvän olon tunteen.
Hän levitti jalkojaan entisestään, jotta sai otettua miehen paremmin sisäänsä, syvemmälle. Hänen ruumiinsa kuitenkin jähmettyi, kun vetsi kulki hänen rintakehällään. Kylmä terä tuntui sileältä hänen herkällä ihollaan. Viilto puolestaan kirpaisi.

Päästyään naisen sisään Leon ei voinut enää pidätellä itseään, vaan hänen oli päätettävä leikki ja keskityttävä huippunsa saamiseen. Työntöjensä voimistuessa hän laskee veitsen kädestään ja kumartuu Valérianen ylle, nuolaisten verta tämän rinnalta, näykäten rintaa ennenkuin imaisi sen vaativasti suuhunsa. Hän sijoittaa kätensä naisen lanteille, hieman enemmän selän puolelle, voidakseen kiskoa naista itseään kohti aina kun työnsi omaa lantiotaan voimalla eteenpäin.

Valériane riuhtoi vaistomaisesti käsiään vapaaksi kahleista. Se ei ollut varsinaisesti vapauden kaipuuta vaan pikemminkin halua repiä ja raastaa kaikki ympäriltään nautinnon pauloista.
Se miten Leon otti hänet, oli vain puolet siitä, minkä Valéria saattoi muistaa heidän parkkipaikkakohtaamisestaan. Hän tunsi kuinka mies kairasi reittiä hänen sisäänsä, välittämättä mikä tielle osui. Valériane liikutti lantiotaan samassa vaativassa tahdissa antaen Leonille mahdollisuuden päästä niin syvälle kuin vain voi. Hän ynähti kun Leon imaisi hänen toisen nänninsä suuhun.
Se oli viimeinen niitti Valérianen ylikiihottuneelle keholle. Hän laukesi miehen työntyessä hänen sisäänsä ja vaikersi hiljaa.

Hiljalleen Leonin työnnöt muuttuvat epäsäännöllisiksi miehen viimein luovuttaessa ja lauetessa. Hän huusi ja murahti vasten Valérianen rintaan, kiskaisten naisen vielä viimeisen kerran lantiotaan vasten ennenkuin jäi liikkumattomana Valérianen ylle. Hänen kasvoillaan oli kuitenkin helpottunut hymy. Hän oli päässyt purkamaan päivän paineet ja hän tunsi samaa uneliaisuutta kuin Noel tunsi aina ennenkuin päästi Leonin valtaan. "Oivoi, hän haluaa herätä.", Leon kuiskaa hiljaa ja nousee naisen yltä. Hän ravistaa päätään saadakseen ajatuksensa selkiämään. Noel ei voisi herätä tähän tilanteeseen. Raukka luultavasti säikähtäisi niin pahasti että juoksisi alastomana ulos talosta.

Leon vetäytyy kiusallisen hitaasti ulos Valérianesta ja riisuu siteen naisen silmiltä ja poistaa lopuksi kahleet tuon yltä. Hänen kasvojaan komistaa virne joka kielii siitä että mies oli tyydytetty. "Pannaanhan paikat kuntoon ennenkuin Noel herää.", Päästettyään Valérianen kunnolla vapaaksi, Leon nousee sängyltä pukeakseen ylleen. Noel ei luultavasti kehtaisi jäädä yöksi, mikäli tosiaan heräisi heti kun Leon ummistaisi silmänsä.

Leonin jäädessä Valérianen päälle makaamaan, vaikka vain hetkeksi, naiseen iskee pakottava tarve päästä pois tuon alta. Hän tuntee ahdistukse pyrkivän tyydytyksen tilalle. Pakoon pääseminen oli vain jälleen huomattavasti vaikeampaa, kun kädet oli sidottuna selän taakse. Miehen katsoessa häntä virnistellen, Valériane yrittää peitellä silmissään välkkyvää pakokauhua.
Naisen huulilta karkaa hiljainen inahdus, kun mies vetäytyy hänestä aivan liian hitaasti. Hän olisi halunnut, että Leon olisi vain kierähtänyt pois hänen päältään heti kun oli lauennut.

Vaikka hän asettuu mielellään kahlehdittavaksi ja käytettäväksi, hän oli tällä kertaa erityisen mielissään, kun pääsi vapaaksi. Sanaakaan sanomatta, Valériane kerää kaikki seksilelunsa pois ja lukitsee ne taikaisin laatikkoon, jonka hän puolestaan piilottaa vaatehuoneensa ylähyllylle.
”Odota ihan hetki!” Valériane huikkaa vaatehuoneesta, repien hyllyltä jotain päälle pantavaa. Hän valitsee legginssit ja pitkähelmaisen topin ylleen. Näin hän näyttäisi siltä, että Noel olisi häirinnyt hänen koti-iltaansa.

"Ei hengenhätää. Voin pidätellä häntä.", Leon toteaa kuivaan sävyyn huomattuaan naisen hädän. Hän oli aivan unohtanut ettei nainen sietänyt minkäänlaisia halailuja, vaikke Leon ollutkaan sellaista tehnyt. Hän oli vain koonnut itsensä ja päänsä ennenkuin oli noussut ylös. Hän hymähti, ajatellessaan aiheuttaneensa Valérianelle pelkoa. Leon pukeutuu nopeasti ja luo sitten katseen Valérianeen. "Muistakkin tehdä kaikkesi sen eteen, ettei Noel allekirjoita. Katsokkin. Minä kuuntelen, odotan.", Leon istuu vuoteelle ja antaa päänsä vajota rintaansa kohden.

Tuli syvä hiljaisuus, joka venyi muutamiksi minuuteiksi, ennenkuin Noel avaa silmänsä ja katsoo hämillään ympärilleen. Missä hän oli? Pelko leimahtaa lähes sokean vampyyrin silmiin ja tuo ponnahtaa ylös sängyltä aikeinaan juosta pää kolmantena jalkana ulos ennenkuin katse osuu Valérianeen.
"Neiti.. Valériane? Missä minä olen? Miksi?"

Valériane astelee ulos vaatehuoneesta. ”Kyllä minä teen. Minähän lupasin”, hän sanoo katsoen Leonia silmiin.

Valériane kietoo kätensä ympärilleen, aivan kuin häntä olisi palellut. Hän katselee hieman haikeana, miten Leon painaa päänsä rintaansa vasten. Tavallaan hän odotti mielenkiintoa Leonin siirtymää Noeliksi, mutta olisi toivonut, että Leon olisi ollut hänen kanssaan vielä hetken.
Hän huomaa taskalleen hetken, jona miehen tietoisuus vaihtuu. Hän ryhdistäytyy ja valmistautuu tulevaan tehtäväänsä.
Noelin katsoessa Valériane, nainen on ehtinyt luoda kasvoilleen myötätuntoisen hymyn. Hän avaa suunsa nopeasti, puhuakseen puoleksi miehen päälle.
”Mennään nyt keittiöön, niin keitän sitä lupaamaani teetä.”

Miehen kysymykselle hän nauraa mahdollisimman kepeästi ja huolettomasti. ”Taidat olla tosiaan hieman sekaisin. Viljam taisi tosiaan järkyttää sinua. Kuten hetki sitten autossa totesin, tämä on minun kotini ja olisi ehkä parempi, että nukkuisit täällä yön.”

Hämmennys ei lainkaan katoa miehen silmistä hänen noustessaan sängyltä seuratakseen Valérianea kun tuo siirtyisi keittiöön. Noel ei lainkaan muista mitä on juuri tapahtunut, hän yrittää, pinnistää oikein kovasti muttei saa mieleensä kuin mustuutta. Perhana, miten hän onnistui jälleen kadottamaan tapahtumia? Noel katsoo kuin peläten Valérianea, nielaisee selvittääkseen kurkkuaan.
"Neiti, minun on kerrottava teille jotain, voitteko luvata ettette puhu siitä kenellekkään?", Noel katsoo anoen Valérianea. Hän aikoi ensimmäistä kertaa kertoa ulkopuoliselle musitikatkoksistaan, ja vaikka hän ei ehkä aivan vielä pitänyt Valérianea ystävänä, nainen oli kuitenkin ollut vain kiltti hänelle. Ehkä nainen voisi luvata hänelle tämän yhden yksinkertaisen asian; olla puhumatta hänen musitikatkoksistaan.