Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Valériane loihtii kasvoilleen hämmentyneen ja epäröivän ilmeen, mutta muuttaa sen nopeasti ystävälliseksi hymyksi. Hänen omat tunteensa kuohuvat niin, että hänen on aluksi hieman vaikeaa pukea ylleen sitä persoonaa, joka hän oli töissä. Se asettuu kuitenkin hänen päälleen hiljakseen kuin vaate.
Oliskohan hänen pitänyt olla huolissaan siitä, että hän pystyi olemaan oma itsensä ainoastaan työtoverinsa sivupersoonan läsnäollessa. Pitäisiköhän hänen hakeutua psykiatriseen hoitoon?

Valériane astelee sänkynsä luo, istuutuu sen reunalle ja taputtaa paikkaa vieressään. ”Noel, voit luottaa minuun. Istu tähän ja kerro. Kaikki jää näiden seinien sisäpuolelle.”
Hän katsoo Noelia syvälle silmiin omillaan ja luo niihin mahdollisimman myötätuntoisen katseen.

Noel istuu epäröiden alas, pitäen katseensa jaloissaan. Hänen ei voinut uskoa olevansa kertomassa tätä hänen pomonsa sisarelle. Tottakai tuo kertoisi veljelleen heti, vaikka nainen olisi kuinka ystävällinen. Mutta hänen mielensä kuiskaili rohkaisun sanoja, hänen mielensä vakuutti hänelle että naiseen saattoi luottaa.
"Minä.. minä kärsin muistikatkoksista, neiti.", Noel kohottaa lopulta katseensa Valérianeen ja näyttää kuin loukkaantuneelta eläimeltä joka anoo loppua kivuilleen. "Minulla on ollut niitä niin kauan kuin muistan. Ne tulevat vähän väliä, ajankohtia joita en voi ollenkaan muistaa.. Ja nyt on yksi niistä hetkistä, jolloin en muista mitään. Miten minä päädyin tänne?"

Valériane painaa kätensä Noelin kädelle, toivoen salaa mielessään, että Leon saattoi myös tuntea hänen hellän kosketuksensa. Kun Noel kertoo oman versionsa niistä hetkistä, kun hänen 'kaksosensa' on vallassa, nainen loihtii kasvoilleen lievästi ällistyneen ilmeen.
Hän siirtää katseensa Noelin silmistä seinään ja yrittää näyttää siltä, ettei tiedä mitä sanoa. Hän aukoo hillitysti suutaan ja kääntyy sitten takaisin Noelin puoleen.
”Me taidamme todella kaivata nyt sen kupillisen teetä”, Valériane sanoo ja nousee seisomaan. Hän suunnistaa suorinta tietä keittiöön, yrittäen näytellä hoeman hermostunutta työtoverinsa yllättävästä paljastuksesta.

Keittiössä hän rupeaa keittämään vettä miettien samalla miten sanansa asettelisi. Hän tiesi, että nyt oli oiva hetki aloittaa hänen ja Leonin suunnitelman toteutuminen.
”Soitit minulle kännykkään. Vaikutit järkyttyneeltä, joten tulin hakemaan sinua”, Valériane kertoo tarinaa, joka on mahdollisimman lähellä totuutta. ”Olit vierailemassa veljeni luona ja hän oli jo tekemässä sinusta itselleen subia leikkeihinsä. Sain käsityksen, että säikähdit sopimuksen ehtoja, etkä tiennyt enää mitä sinun pitäisi tehdä. Ethän sinä tosiaan taida tuntea täällä muita kuin minut, joten uskoisin ratkaisusi soittaa minulle olevan ihan looginen. Minä toin sinut sitten tänne, jotta voit olla yötä täällä ja miettiä hieman asioita.”

Noel seuraa Valérianea ja kuuntelee naisen kertomaa aivan kuin hänen henkensä olisi riippunut siitä. Pikemminkin Noelista tuntui tällä hetkellä, että hänen mielenterveytensä riippui siitä, mitä nainen hänelle kertoisi. Hän pysyy kunnioittavan välimatkan päässä Valérianesta, ja tutkailee salaa asuntoa, sillä hänellä ei ollut muistikuvia siitä kun oli täällä viimeksi käynyt.

"Te.. siis tiedätte veljenne harrastuksista?", Noel ei voinut uskoa korviaan. Hänen oli todella täytynyt järkyttyä, eikai hän muuten olisi tällä tavalla vaivannut Valérianea omilla huolillaan.
"Olen pahoillani että vaivaan teitä näin, neiti. En kylläkään muista sopimuksen ehtoja.", Noel mutisee mietiskellen. Jos hän oli todella järkyttynyt sopimuksen ehtoja, kannattaisiko hänen suostua hommaan? Noel tahtoi vilkaista papereita uudestaan kunhan toipuisi tästä ensijärkytyksestään.

Valériane nyökkäsi Noelille vastaten näin tämän kysymykseen. ”Tiedän. Hän ei tosin tiedä, että minä tiedän.” Valériane ei kokenut tarpeelliseksi kertoa Noelille miten oli saanut tietonsa urkituksi esiin. ”Istu siihen pöydän ääreen. Tee on pian valmis.”

Kun tee jää hautumaan, Valériane astelee eteiseen, jonne on jättänyt Leonilta saamansa elektronisen muistion. Hän nappaa sen mukaansa ja tuo Noelille. ”Tässä on sopimuksesi kaikkineen. Jos et muista sitä, sinun kannattaa ehkä vilkaista sitä uudestaan. Älä kuitenkaan lue yhtään pidemmälle, kuin sinusta tuntuu hyvältä.”
Valériane jättäisi Noelin lukemaan mennäkseen itse viimeistelemään heidän teensä. ”Otatko jotain lisukkeita teehesi?”

"Kiitos.", Noel toteaa aidosti kiitollisena istuutuessaan pöydän ääreen. Häntä ei ollut koskaan aiemmin harmittanut muistikatkokset, sillä lähes aina hän heräsi kuitenkin omasta motellihuoneestaan joten siitä ei ollut suurtakaan haittaa.

Kun Valériane tuo hänelle muistion, Noel ottaa sen vastaan ja alkaa selata sitä. Hänen silmänsä leviävät järkytyksestä. Tälläistäkö olisi todella olla jonkun subi? Noel piti seksistä, hän piti alistumisesta, mutta ehdot jotka mainittiin sopimuksessa menivät hänen osaltaan liian pitkälle. Tälläinen oli suorastaan kidutusta, jos Noelilta kysyttäisiin, eikä Noel suinkaan ollut kivun ystävä, vaikka pienissä määrissä se saattoikin vain tuoda lisäystä seksiin.

"Onko..onko tämä oikea?", Noel ymmärsi miksi olisi ollut aiemmin järkyttynyt. Hän siirtää katseensa muistiosta Valérianeen kuulematta lainkaan naisen kysymystä liittyen teehen. Voisiko hän kuitenkaan kieltäytyä? Uskaltaisiko hän?

Valériane kattoi pöydälle maidon, sokerin ja pienen kulhollisen sitruunaviipaleita. Noel voisi valita niistä mieleisensä lisukkeen. Hän laski toisen kupin miehen eteen, ennen kuin istuutui omansa kanssa.
”Kyllä tuo on ehdottoman varmasti oikea. Kävin sen aikaisemmin läpi, kun juttelimme”, Valériane vastasi miehen kysymykseen. ”Tätä et saa missään nimessä kertoa Viljamille, mutta minä olen allekirjoittanut muutamia tuollaisia. Ajattele tätä vastapalveluksena siitä, etten minä kerro muistikatkoksistasi.”
Valériane hymyili hieman vaivaantuneesti ja käänsi katseensa pöydän pintaan. ”Subina olo ei ole helppoa, varsinkaan jos on yhtään herkempi. Riippuen tietysti isännästä. Jotkut osaavat asiansa, mutta tiedän, että veljeni ei ole sellainen isäntä. Lisäksi hän on hyvin omistushaluinen. Ja mitä olen oppinut sinua tuntemaan, se on vähän, tiedän sen, mutta en usko että sinusta olisi kenenkään palvelijaksi. Tai ei ainakaan minu veljelleni. Hän on ehdottomasti pahimmasta päästä. Sinuna minä en allekirjoittaisi tuota.”

Noel nielaisee kuuluvasti kuullessaan naisen sanat. Seksi oli ollut mukavaa Torentton kanssa, mutta jos Torentto tekisi näitä asioita hänelle, jotka mainittaisiin sopimuksessa, Noel uskoi ettei kykenisi enää tekemään miehelle töitä. Se oli joko tai, ja Valériane oli oikeassa, hän oli heikko, vaikkei nainen aivan niin ollutkaan asiaa maininnut.

Vietettyään tovin mietteissään ja hiljaisuudessa, Noel ottaa sokerin ja lisää kaksi teehensä, aivan kuten tekisi kahvin kanssa, siemaisee ja tuntee kuuman teen lämmön täyttävän hänet. Noelin onnistuu hymyillä kiitollisena.
"Kiitos, Valériane.", Vaati mieheltä jonkin sorttista ponnistusta puhutella naista etunimellä, mutta hän uskoi, että jos nämä avut ja palvelukset eivät olleet ystävän tekoja, niin mikään ei ollut.
"Jos siis tarjous kutsua teitä siten on yhä voimassa.", Noel virnistää hieman poikamaisella tavalla, joka ei voinut olla muuta kuin söpöä. Hän työntää sopimuksen edestään hieman kauemmaksi ja nostaa sitten kädet päänsä yläpuolelle venytelläkseen. Hänen olonsa oli virkeä, aivan kuin hän olisi nukkunut.

"Uskoisin kuitenkin että taidan lähteä, kunhan olen nauttinut teeni. Minulla on töitä, joita haluaisin vielä vilkaista ennen aamua enkä suinkaan tahdo häiritä enempää. Olkaa huoleti, en aio tehdä mitään typerää."

Valériane hymyilee aidon lämpimästi, kun mies kutsuu häntä vihdoin etunimellä. Hänellä ei ollut näinä päivinä ollut mitään Noelia vastaan. Noel oli ihastuttava nuori vampyyri. Ainoa vain, että nainen tunsi vetoa enemmän tämän pimeään puoleen. Sitä hän ei kuitenkaan ollut valmis näyttämään.
”Tietysti. Minusta on mukavaa kun kutsut minua ihan vain Valérianeksi. Ja minusta on myös mukavaa, että voin auttaa sinua muutoinkin kuin työn puolesta. Oveni on aina auki sinulle, mikäli koet tarvetta puhua jollekkin”, Valériane sanoo laskien uudestaan kätensä Noelin kädelle. ”Älä suotta pelkää kieltäytymistä. Veljeni on saanut rukkaset ennenkin. Se kuuluu ikäänkuin osana hänen mieltymyksiinsä. Jos hän rupeaa temppuilemaan, kerro minulle. Minulla on aina käyttöä pätevälle kirjanpitäjälle.”
Valériane toivoo Leonin kuuntelevan hänen sanojaan.

"Olen todella kiitollinen, Valériane.", Noel lausuu nimen jo luontevammin, hieman rohkeammin. Hänen kasvoillaan on kiitollinen hymy, mutta kun Valériane koskettaa hänen kättään ja katsoo häntä kohden, nainen voi huomata toisenlaisen kiillon viivähtävän Noelin silmissä. Leon kuunteli kyllä, ja Leon oli tyytyväinen. Hän kiittäisi naista jonain päivänä, mutta tällä kertaa Noelin ote oli tarpeeksi vahva joten Leonin ei olisi luultavasti aivan ilman taisteluitta päässyt ohjaksiin.

Noel juo teensä ja kiittää Valérianea vielä kertaalleen. "Pidän mielessä tarjouksenne.", Hän hymyilee noustessaan pöydästä, kiittää jälleen teestä ja neuvoista ja suuntaa kohti ovea jossa hänen tavaransa näyttivät olevan. "Tapaamme huomenna töissä, Valériane.", Noel nyökkää päätään ja poistuu talosta. Hän suuntasi kulkunsa hieman päämäärättömästi, ja tajusi vasta ulkona että olisi voinut kysyä Valérianelta neuvoja asunnonhankinnan suhteen, muttei enää viitsinyt vaivata naista yhtään enempää yhdelle illalle. Hän kysyisi huomenna.

Pian Noel huomaa tulleensa jonkin sortin kahvilan eteen, hän perääntyy hieman ja vilkaisee kahvilan nimeä; Night's Rest. Hän kohauttaa olkiaan, kaipa tämä kävisi yhtä hyvin kuin mikä tahansa muukin. Hän astuu sisälle vampyyreille suunnattuun kahvilaan, tilaa itselleen kupin kahvia ja mukillisen lämmintä verta, ennenkuin hakeutuu yhteen seinustaa kiertävistä pöydistä lähelle ikkunaa. Hän avaa läppärinsä nostettuaan sen pöydälle ja siemaisee vertaan.

”Ei mitään Noel”, Valériane vastaa miehelle hymyillen. Hän näkee välähdyksen miehen silmissä ja hymyilee entistä leveämmin, tällä kertaa lähinnä Leonille. Sitä Noel ei tosin tiennyt. ”Autan sinua oikein mielelläni. Minkä vain voin.”
Noelin noustessa pöydästä Valériane nousee hänen perässään. Hän saattaa miehen ovelle ja hyvästelee tämän vielä.

Kun hän sulkee ulko-oven perässään ja asteli oleskeluhuoneeseen, hän kuulee puhelimensa soivan. Valériane tietää tarkalleen kuka häntä kaipaa juuri kun Noel on poistunut hänen asunnostaan. Hän hakee laitteen ja nostaa sen korvalleen ruutua vilkaisematta.
”Hei Viljam.”


Chaz astelee pois päin Electricasta. Hänen työvuoronsa on juuri päättynyt. Koska hän oli ollut avaamassa klubia, hänen ei ollut tarvinnut jäädä sulkemaan sitä. Mikä oli hyvä. Chazilla alkaisi seuraava työ vielä samana aamuna. Hänellä ei ollut enää montaa tuntia vapaa-aikaa jäljellä. Onneksi hänen ei tarvinnut nukkua. Hän nukkui edelleen, mutta se oli vain vanhasta tottumuksesta. Eihän hän vampyyrina tarvinnut unta. Ei siis haitannut, kun hänen työaikataulunsa olivat niin epäkäytännölliset.
Mallitoimisto oli innostunut nyt ikävä kyllä erilaisista aurinkokuvista. Chaz joutuisi poseeraamaan puoli aamua nousevaa aurinkoa vasten, mikä ei juurikaan saanut hänen mielialaansa kohenemaan. Hän joutuisi uimaan aurinkorasvassa ennen kuvauksia. Ei hän vielä niin hyvin kestänyt valoa.

Chaz vilkaisi kelloaan ja päätti kaipaavansa kahvia. Johan edellisestä kupillisesta oli kulunut kokonainen tunti.
Mihin kahvinarkkari karvoisaan pääsisi? Hän oli jumaloinut kahvia jo ollessaan ihminen, eikä se asia ollut muuttunut vampyyriksi muuttumisen jälkeen. Jos hänen pitäisi valita kahvin ja veren värillä, 99% todennäköisyydellä hän valitsisi kahvin.

Chaz suuntasi askeleensa kohti Night´s Rest yökahvilaa, jonka palveluja hyödynsi kotimatkalla aina tehdessään klubilla vuoroja.
Hän astelee sisälle kahvilaan ja suoraan tiskille.
”Tavallinen kahvi, mustana. Kaksi kuppia ja kaksi mansettia”, Chaz sanoi vampyyrille kassan takana.

Noel ei ollut ehtinyt vielä hukuttaa itseään numeroihinsa, joten hänen tavallistakin herkemmät korvansa erottavat tutun äänen hiljaisesta puheensorinasta joka leijuu uneliaan lähes tyhjän kahvilan yllä. Hänen katseensa hakeutuu äänen suuntaan, ja hän tunnistaa aiemmin tapaamansa Chazin tiskillä. Noel ei ollut vieläkään aivan varma, oliko hänen viisasta ystävystyä tämän miehen kanssa, ihan vain Torenttoa ajatellen. Hän kallistaa päätään hieman miettiessään avaisiko suunsa vai ei.

Viimein Noel suoristaa ryhtinsä ja siirtää katseensa takaisin tiskillä olevaan mieheen.
"Hei, Chaz.", Hän tervehtii toista pöydästään, vieläkin tuntien saman nipistyksen kohteliaisuuksien puutteesta, mutta karistaa sen mielestään. Hän ei tiennyt toisen sukunimeä, eikä tuota nyt sinäsnä voinut herroitella, joten Noelin oli vain nieltävä se osa tavoistaan joka vaati herroitteluun.

Chaz on juuri maksamassa kahviaan, kun kuulee nimeään kutsuttavan. Hän kääntyy ketterästi kannoillaan ja huomaa nopeasti Noelin. Helvetti, tuo nörtti erottuu yökahvilan asikasmassasta kuin yö päivästä. Nuori vampyyrimies heilauttaa kättään tervehdykseksi. Hän ottaa kahvinsa ja astelee Noelin pöytään. Hän vetää tuolin väärinpäin alleen niin, että hänen rintakehänsä nojaa selkänojaa vasten ja asettaa kahvin eteensä.
”Terve Noel”, Chaz sanoo ja väläyttää jo Noelille tutuksi tulleen sadan megawatin hymynsä. ”Sinä se et ole sitten kovin kauas päätynyt työpaikaltasi.”

Chaz siemaisee kahviaan, tarkkaillen Noelia myrkynvihreillä silmillään. Hänellä on samat vaatteet päällään, kuin aiemmin illalla. Nyt hän on vain vetänyt t-paitansa päälle mustan, ruumista myötäilevän hupparin.

Noel hymähtää hieman Chazin sanoille ja laskee hieman läppärinsä kanssa voidakseen olla hieman sosiaalisempi, hänhän oli juuri kutsunut käytännössä katsoen miehen pöytäänsä, joten vähin mitä hän voisi tehdä olisi keskustella tuon kanssa.
"En niin. Olen taitava hautautumaan töihin.", Noel toteaa aivan totuuden mukaisesti ärsyttävällä kyllä-tänään-numerot-kertovat-sään-äänellään, joka varmasti suuressa luentosalissa saisi suurimman osan oppilaista nukahtamaan.

"Et päässyt sinäkään.", Noel toteaa kohtotaessaan verimukillisensa huulilleen ja siemaisten pitkään ja hartaasti, tyhjentäen mukin siltä istumalta. Seuraavaksi hän voisi keskittyä kahviinsa, ja jo pelkästään sen tuoksu lämmitti häntä vähintään yhtä paljon kuin lämmitetty veri.
"Oliko mukava yö?", Noel oli erittäin huono tekemään small talkia. Yleensä keskustelut menivät niin että hän kuunteli ja vastaili, hän ei ollut se joka kyseli.

Chaz virnistää Noelin huomautukselle. ”Olen kotimatkalla. Käyn tässä aika usein hakemassa kahvia töiden jälkeen ennen kuin palaan kotiin tai lähden toisiin töihini. Tänään ehdin käydä jopa kotona pyörähtämässä ennen kuin kuvaukset alkavat”, Chaz sanoo siemaisten sitten kahviaan. Sen kirpeä, vahva, täyteläinen maku leviää hänen suuhunsa. Hänestä tuntuu kuin hänen silmänsä aukeaisivat jälleen, vaikka hän ei ollutkaan nukkunut viimeiseen kolmeen viikkoon.
Chaz pyyhkäisee hupun päästään, paljastaen mustan, huolella laitetun hiuspörrönsä. Miehen korvat on lävistetty kauttaaltaan ja niitä koristaa erillaiset teräksiset ja mustat, pienet korvakorut. Noel saattaa huomata, miehen liikutellessaan käsiään, että tämän sormet on lakattu Electrican värein. Hänellä ei tietenkään ole mitään rakennekynsiä, vaan ihan vain siistit, lyhyeksi leikatut kynnet. Ne on lakattu muuten mustiksi, mutta nimettömiä peitti neonvihreä kerros.
Kaikesta näkyy, että Chaz on tarkka ulkonäöstään.

”Kiireinen. En ymmärrä miten ihmiset ja vampyyrit voivat vetää sellaisen määrän viinaa torstai iltaisin. No, seuraavat yöt saan juosta jalat poikki kun kaikki lähtevät puskemaan viikon paineita pihalle”, Chaz pyöräyttää silmiään. Hän ei ollut koskaan ollut mietenkään erityisesti alkoholijuomien perään. Hän saattoi ottaa muutaman oluen silloin tällöin ja riipaista joskus kännitkin, mutta vain silloin kun oli varmasti vapaalla pari päivää.
”Entäs sinä? Oletko tehnyt töitä koko yön?”

"Kuvaukset?", Noel kohottaa kulmiaan ymmärtämättä mitä toinen sillä meinasi. Oliko Chaz jonkin sortin filmitähti? Vaiko malli? Katsellessaan vastapäätä istuvaa nuorukaista, Noel totesi miehen saattavan olla kumpi vain. Tuon ulkonäkö miellytti varmasti katsojien silmiä, varsinkin nuo silmät. Noel tunsi vetoa noihin silmiin. Hän siemaisee kahvia ja kääntää äkkiä katseensa pois, kuin peläten Chazin huomaavan hänen tuijotuksensa.

"En aivan. Kävin hoitamassa..muutaman asian ennen tänne tuloani.", Noel ei missään nimessä voisi kertoa Chazille mitä illan mittaa oli tapahtunut sen jälkeen kun hän oli lähtenyt Electricasta. Häntä mietitytti myös edelleen Torentton suhtautuminen, kun hän joutuisi sanomaan miehelle ei.

”Mitä Noel teki sinun luonasi?” Torentto ärähtää sisarelleen puhelimen toisessa päässä.
Valériane pyöräytti näyttävästi silmiään. ”Haki tukea ja neuvoja sen jälkeen kun sinä olit järkyttänyt hänen pahanpäiväisesti sillä helvetin sopimuksellasi.”
”Valér... Luitko sinä sen?”
”Luin, mutta mikään ei tullut minulle kovin isona yllätyksenä”, Valériane sanoo istuutuessaan sohvalle ja nostaen jalat allensa. ”Olen tiennyt varmasti yli vuosisadan ajan mieltymyksistäsi.”
Luurin toisessa päässä on pitkään hiljaista.
”Sinun ei pitänyt saada tietää.”
”Sain tietää siitä huolimatta. Nämä piirit ovat hyvinkin pieniä, veli rakas.”
”Nämä piirit? Tarkoitatko... Sinäkin?”
”Olen vapaaehtoinen subi.”
Valériane mietti, että hänen veljensä saattaisi kaivat pikkuista hermolomaa sisarensa paljastusten jälkeen.
”Minä halusin pitää sinut turvassa”, Torentton ääni kuulosti jopa itkuiselta, hänen puhuessaan sisarensa kanssa.
”Minä olen turvassa, mutta nyt ei puhuta minusta vaan Noelista”, Valériane vastaa johdattaen veljeään oikeille raiteille heidän keskustelussaan. ”Noel ei ole oikeanlainen subi ja minä tiedän mistä puhun. Joten olisi ehkä parempi, jos lopettaisit jalkovälilläsi ajattelemisen ja antaisit Noelin olla.” Valériane oli jo vähällä sanoa; 'Kokeile tavallista seksiä', mutta puristi huulensa yhteen. Hän oli luvannut Leonille, että järjestäisi Noelin pulasta. Eik hän edes halunnut, että Viljam oli Leonin kanssa. Vaikka se olisikin oikeasti Noel.
Nainen tunsi jälleen itsessään sen omistushaluisen hullun nartun, joksi muuttui ihastuessaan.


Chaz virnistää nolona. ”Teen mallintöitä aina silloin kun saan keikkaa. Ei se ole kovin kummoista, mutta ne maksaa yleensä hyvin”, Chaz painaa katseensa keinopuisen pöydän pintaan. Häntä hieman hävetti myöntää ihmisille, että oli malli. Hän ei halunnut nostaa haloota ulkonäöstään, joka ei ollut hänen omasta mielestään kovin kummoinen. ”Hullun hommaahan se on. Minun pitäisi tänään poseerata auringonnousua vasten. Joudun uimaan aurinkorasvassa ja olen silti huomenna hyvässä rusketuksessa.”

Noel nyökkäilee aivan kuin ymmärtäisi. Chaz tosiaankin oli mallin näköinen, joten se ei lainkaan tuntunut hänestä hassulta tai oudolta. Noel siemaisee jälleen kahviaan, nauttien sen tuomasta hetkellisestä valheellisesta lämmön tunteesta koko kehossaan. Hän siirtää jälleen katseensa Chaziin, aivan kuin ei voisi pitää silmiään irti tästä.

"Olet sitten vielä kovin nuori, jos joudut uimaan vielä aurinko rasvassa?", Noel oli erittäin huono arvioimaan toisten ikää, ja vampyyreissä oli se huono puoli, että melkein kaikki saattoivat näyttää nuorilta mutta olivat todellisuudessa satoja vuosia vanhoja. Hän itse ei ollut vanhimpia vampyyreitä, kaukana siitä, mutta hän oli ehtinyt ulkonäöllään aikuisen miehen mittoihin, sillä veretys oli tapahtunut ikuisuuksia sitten. Tosin, reilut sata vuotta ei ollut vampyyreille ikuisuus, mutta Noelille se oli.

”Olen vasta viisikymppinen. Vampyyrina olen viettänyt siitä vain noin kolmekymmentä vuotta”, Chaz sanoo ja punastuu uudestaan. ”Siis käytännössä katsoen taidan olla periaatteessa vielä aivan vaipoissa.”
Chazia hävetti. Hän oli oppinut vuosien varrella, että joillekkin vampyyreille ikä oli kaikki kaikessa. Yleensä nämä olivat täysiverisiä vampyyreja. Sellaiset tapaukset pompottelivat mielellään nuorempiaan ja varsinkin puoliverisiä.
Mies oli joutunut muutamaan ikävään rakoon, kun hänen ikänsä oli paljastunut. Vampyyrien keskuudessa ikärasismi kukoisti ja voi hyvin.

”Asutko sinä muuten jossain täällä päin, vai eksyitkö tänne vain työmatkallasi?” Chaz sanoi viitaten kättään pyöräyttämällä ympärilleen kahvilassa.

"Aah, niin nuori.", Noel toteaa nyökkäyttämällä päätään. Hän ei ymmärtänyt muiden vampyyrien harrastamaa ikäsortoa. Hän oli itsekkin saanut kärsiä siitä töitä etsiessään useampaakin otteeseen. Monet käännyttivät hänet ovelta viimeistään siinä vaiheessa kun kuulivat miten nuori hänkin oli ollut, eivätkä edes viitsineet katsoa mihin hän kykeni.
"Sinulla on siis vielä pieni ikäisyys edessäsi.", Noel hymyili hieman, kuin rohkaistakseen toista.

"Itseasiassa asun hieman kauempana. Satuin vain eksymään tänne.", Noel kallisti päätään kuin miettien, miten oli oikeastaan tänne päätynyt. Hänen jalkansa olivat vain kuljettaneet häntä eteenpäib, eikä nuorukainen ollut aluksi ollut edes varma missä päin kaupunkia oli mennyt. Hänellä olisi pienoinen matka taitettavanaan jalan, mutta Noel epäili menevänsä Pearliin taksilla, ja hieman myöhemmin taas Electricaan. Ehkä hänen pitäisi ostaa auto.

”Jep”, Chaz toteaa hieman vaisuna. Hän muistaa kuinka oli puoli ikäänsä odottanut täysi-ikäiseksi tulemista. Nyt hän oli vampyyri ja menisi vielä vuosisata tai pari, ennen kuin hän alkaisi olemaan siinä iässä, että ikärasismi helpottaisi. Jos hän selviäisi hengissä sinne asti. Elämä oli tosiaan pelkkää odottamista, vaikka se kestäisikin vuosisatoja tai tuhansia vuosia.

”Chaz!!”
Chaz hätkähtää kuullessaan jälleen omaa nimeään huudettavan. Hän tunnistaa äänen aivan liian helposti. Olihan hän kuullut sen lukuisia kertoja, sadoissa eri tilanteissa. Se saa hänet käännähtämään rajusti tuolillaan ja etsimään sen omistajaa.
Nopeasti Chaz paikantaa äänen lähteen, joka oli pitkä, lihaksikas vampyyri ovella. Mies katsoo häntä raivosta palavin silmin ja lähtee rynnistämään kahvilan läpi häntä kohti.
”Mitä vittua sinä täällä teet? Sinun pitäisi olla kotona!” mies ärjyy päästessään Chazin luo.
”Terve Jhon”, Chaz hymyilee väsyneesti raivostuneelle poikaystävälleen.

Chaz ei vieläkään tiennyt, mikä hänet oli saanut sekaantumaan Jhonin kaltaiseen agressiivisuutta huokuvaan vampyyriin. Lopputulema oli kaikesta huoliatta se, että hän seurusteli väkivaltaisen ja erittäin mustasukkaisen miehen kanssa. Jos Jhon olisi pystynyt, hän olisi varmasti lukinnut Chazin omaan asuntoonsa. Sen sijaan hän tyytyi stalkkaamaan poikaystäväänsä ja soittelemaan raivostuneita puheluita tämän työpaikalle.
”Kuka vittu tuo on?” Jhon murahti mulkaisten vihaisesti Noelia.
”Uusi työkaverini”, Chaz vastasi väsyneenä.

Noel hätkähtää yllättävää kutsua joka ei suinkaan koske häntä. Hän oli koko illan ollut hieman säikkynä, johtuen kai kokemastaan stressistä, odottaessaan että Torentto saisi tietää hänen tulevasta kieltäytymisestään, hän oli melkein jo odottanut huutajan olevan Torentto, joka ilmetyisi paikalle tivaamaan häneltä syytä kieltäytymiseen. Noel nostaa nopeasti hieman arkailevan katseensa mieheen joka rynnisti heidän pöytänsä luokse.

Noel seuraa sanan vaihtoa hiljaisena kuin hiiri. Hän olisi halunnut vajota maan sisään siinä samaisessa kun hänen olemassaolostaan kyseltiin moiseen tapaan.
"Hyvää huomenta, sir.", Noel tervehtii Chazin todetessa hänen olevan työkaveri. Jokin hänen takaraivossaan saa hänet kuitenkin istumaan selkäsuorana, vaikka muutoin hän olisi halunnut kyyristellä pakoon lihaksikkaan miehen katseen alla. Hän istui ryhdissä, melkoisen vaikuttavan näköisenä nörttinä jolla oli läppäri ja kahvikuppi edessään.

”Ihan sama”, Jhon toteaa Noelin tervehdykseen tylsistyneellä äänellä. ”Me lähdetään kotiin Chaz. Nyt!”
Chaz painaa päänsä käsiinsä. Hän halusi tosiaan pois, mutta ei kahvilasta vaan tästä tilanteesta ja hänen ja Jhonin suhteesta. Mies veti aina samanlaisen hepulin, kun hän teki jotain oman mielensä mukaan.
”Jhon, et sinä voi lähteä retuuttamaan minua taas kotiisi oman mielesi mukaan”, Chaz yrittää ponnettomasti vastustella. Hänellä oli mukavaa Noelin kanssa, mutta tietysti Jhonin piti tulla pilaamaan sekin. Chaz ei saanut ystäviä juuri Jhonin ärhentelyjen vuoksi. Hän karkoitti kaikki Chazi ympäriltä, pitäen tämän sosiaallisen verkon olemattomana.
”Haista vittu!” Jhon ärähtää Chazille. ”Kyllä vitun varmasti voin. Sä olet mun poikaystävä, eikä tollasella nyhveröllä, jonka kanssa nyt siinä istut, ole mitään oikeutta sun perseeseen. Joten hilaa se lättähanuri ylös ja ulos siitä vitun tuolista.”

Chaz nousee, ei sen takia, että lisi halunnut. Hän ei vain kaivannut yhtään isompaa välikohtausta. Kahvilan asiakkaat olivat ruvenneet katselemaan heitä uteliaina ja työntekijät miettivät juuri, uskaltaisivatko tulla pariskunnan väliin.
”Nähdään töissä”, Chaz sanoo Noelille, enemmänkin vain hyvän tavan vuoksi. Hän ei uskonut, että Noel haluaisi nähdä hänestä enää vilaustakaan.

Chaz marssi ulos kahvilasta, Jhon tiukasti perässään. Jhon ei ilmeisesti pitänyt siitä, että Chaz oli hyästellyt Noelin. Kahvilan ulkopuolella mies nimittäin lyö Chazia voimiensa takaa kasvoihin.
Chazin pää retkahtaa iskun voimasta taaksepäin, mutta saadessaan tasapainonsa jälleen hallintaansa, hän jatkaa ryntäämistään mahdollisimman kauas Night´s Restistä.

Noelin silmissä vilahtaa peittelemätön ärsyynnys ja viha. Hän halusi tehdä jotain, mutta ei uskaltanut nousta Chazin poikaystävää vastaan, sillä pelkäsi aiheuttavan enemmän ongelmia Chazille. Hänen katseensa seuraa kuitenkin hyvin tarkasti kaksikon poistumista kahvilasta, ja varsinkin Jhonin kasvon piireitä ja koko olemusta. Ikkunasta Noel saa nähdä kuinka Jhon iskee Chazia, ja arkaileva vampyyri tuntee kuohahduksen vihaa sisällään. Noel ei varsinaisesti ollut tyyppiä, joka edes tunsi vihaa. Hänellä oli useimmiten kultakalan tunneskaala ja se oli miehestä kaikkein parhainta.

Nyt hän kuitenkin jo melkein nousi pöydästä voidakseen lähteä kaksikon perään, mutta järki pitää hänet aloillaan. Hän ei ollut mikään tappelija, ja tuskin pärjäisi Jhonille vaikka kuinka haluaisi auttaa. Nämä ajatukset saivat Noelin ahdistumaan; hän halusi auttaa muttei voinut. Oli kauheaa katsoa sivusta ja tietää, ettei kyennyt tekemään mitään. Ja hän oli vielä alkanut pitää Chazista.
Hoidetaan ongelma ajallaan.. Ajatus kumpuaa Noelin takaraivosta ja sua hänelle hieman lohtua.

Kellon alkaessa lähentyä puoli kahdeksaa, Noel suuntaa ulos kahvilasta ja hyppää taksiin. Hän ajaa Pearlille ja sulkeutuu toimistoonsa päästyään sinne asti. Hän ei halunnut vielä tavata Torenttoa. Hän ei vielä ollut onnistunut muotoilemaan sanoja päässään valmiiksi, joten Noel päättää miettiä asiaa myöhemmin ja keskittyä töihinsä. Häntä vaivasi lisäksi vielä aamuöinen näytös jonka hän oli nähnyt Chazin ja tuon poikaystävän välillä.

Valériane saapuu Pearliin puolen päivän aikoihin. Hän oli aamulla tehnyt kierrokset omien yritystensä tiloissa ja lähtenyt niiden luota raskain mielin. Hän auttoi Viljamia mielellään, kuten siaren kuuluikin, mutta omien töiden laiminlyönti tuntui aina pahalta. Hänen pitäisi järjestää aikataulunsa jälleen kokonaan uudelleen kun hän ei päässytkään vapaalle hotellien kirjanpidosta. Hänen oli myös sovittava Noelin kanssa miten he pitäisivät kokouksia liittyen Pearlin kirjanpitoon ja mitkä osuudet kumpikin hoitaa.

Nainen oli jatkanut edellispäiväistä, rohkeampaa pukeutumistyyliään myös tänään. Leon toi mitä ilmeisemmin hänen pahimmat piirteensä esiin.
Valérianella oli yllään kireät, mustat housut, joiden päällä oli enemmän tai vähemmän pornahtavat saappaat. Jälleen hän oli pukenut päälleen pelkän jakun, ilman aluspaitaa. Tälläkertaa hän oli tosin laittanut ylleen myös rintaliivit, joiden pitsiset koristukset pilkahtelivat esiin paljaan ihon kanssa. Hiuksensa hän oli jättänyt jälleen auki.

Valériane oli käynyt hakemassa hänelle ja Noelille matkallaan kupit kahvia, joita hän nyt kantoi astellessaan hissille.
Hän ei voinut olla miettimättä, miten oli onnistunut tehtävässään saada Noel perääntymään sopimuksesta. Tietysti mies voisi sanoa hänelle yhtä ja tehdä toista. Eihän se lopultakaan ollut Noel, joka oli paennut paikalta, vaan Leon. Noel saattaisi hyvinkin haluta elämäänsä tällaista järjestelyä.
Eihän Valérianekaan antanut kenenkään määräillä miten hän seksiä harrasti. Jos Noelilla oli yhtään samanlaiset periaatteet, tuota ei kiinnostaisi paskaakaan naisen mielipiteet. Valérianea huvitti hieman, että hän taisi tuntea Leonin paremmin kuin tämän varsinaisen persoonansa.
Hän marssii suoraan hänen ja Noelin jakaman työhuoneen ovelle. Ennen sisään astumista hän koputtaa varovaisesti, kannatellessaan kahta kahvia kierrätyspahvisessa telineessä.
”Hei Noel! Ajattelin, että meidän pitäisi hieman palaveerata ennen kuin jäämme viikonlopputauolle”, Valériane sanoo astuessaan sisään heidän huoneeseensa.