Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

"Mitä?", Leonin ilme vaikutti aidosti yllättyneeltä ja lähes järkyttyneeltä. "Miten kukaan voi tehdä oharit moiselle kaunokaiselle?", Leon oli etevä näyttelijä, ja mikään hänen suorituksessaan ei kielinyt miehen oikeista aikeista. Lupaa pyytämättä Leon istuu naisen viereen ja näyttää siltä kuin tosiaan haluaisi kuulla tuon nyyhkytarinan, vaikka Leonia ei voinut kiinnostaa pirunkaan vertaa. "Täytyy miehessä olla vikaa, jos tekee oharit sinun kaltaisellesi. Vaikutat hyvin fiksulta.", Leon väläytti hieman ujon virneen.

"Saanko.. tarjota sinulle juotavaa? Toivon etten ole liian tunkeileva, ymmärrän jos haluat olla mielummin yksin.", Leon kääntää katsettaan hieman, niin että koko pää kääntyy eikä jätä lainkaan epäillyksiä miehen näön laadusta. Hän oli hurmaava nörtti joka oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ujo ja epävarma. Leon näytti juuri sellaiselta, joka uskaltautuu sanomaan muutaman rohkean sanan ja muuttuu sitten epävarmaksi alkaessaan ajatella asioita liikaa.

Vampyyrineito punastui hienoisesti mielihyvästä vieraan kehuessa häntä kauniiksi. ”Olimme tavanneet vain kerran aikaisemmin. Ei häntä voi syyttää, jos hän on tavannut jonkun kauniimman ja fiksumman.” Tai jonkun jolla on isompi povi. Elana vilkaisi omaa rintamustaan. Ne eivät olleet olemattomat, mutta eivät mitenkään järisyttävätkään.
Miehen tarjotessa hänelle juotavaa, hän vilkaisi kahviaan. Ei kai siinä mitään pahaa olisi, jos hän joisi drinkin tai kaksi. Hänellä olisi huomenna iltavuoro sairaalassa. Sitä paitsi, olihan hän jo päättänyt päästä sänkyyn tuon miehen kanssa. Hän ei antaisi minkään pilata suunnitelmiaan. Ja pieni määrä alkoholia saattaisi toimia rohkaisuna.
”Jääkää toki”, Elena sanoi, kosketaen miehen käsivartta. Tässä sitä mennään Elena! Samalla hän vaihtoi hieman asentooan, jotta mies saattaisi nähdä hänen push-up liiveillä korostaman rintamuksensa. Saman tien hän tunsi itsensä harvinaisen halvaksi, mutta tehty mikä tehty. ”Voisin itseasiassa ottaa gin tonicin, jos siitä ei ole vaivaa.”

Leon virnisti sisäisesti. Kyllä, kala oli tarttunut koukkuun ja pian hän pääsisi leikittelemään. "Toki.", Leon hymyili piristyneenä ja tilasi naisen haluaman juoman. "Olen muuten Leon.", Hän ojensi kätensä puristaakseen Elenan kättä. Hän ei voinut olla huomaamatta kuinka nainen halusi tyrkyttää hänelle poveaan. Mutta hänen oli vaikea katsoa sitä ilman että jäisi kiinni.

Kun baarimikko toi juoman, Leon otti sen vastaan ja asettaessaan sitä tiskille hän asetti kätensä kuin vahingossa liian reunalle, onnistuen kaatamaan juoman heidän molempien syliin. "Voi--!", Leon voihkaisi ja tarttui hätäisesti muutamaan servettii ja alkoi kuivata Elenan syliä. "Olen tosi pahoillani.. Olen..lähes kokonaan sokea ja hieman kömpelö..", Leon mutisi pahoittelevaan sävyyn. Näin he pääsisivät lähtemään nopeasti, eikä naisella olisi mitään syytä pelätä häntä, olihan hän vain sokea nörttiraukka. Nainen oli yhtä kuin kuollut tartuttuaan syöttiin.

Elena hymyili sädehtivästi Leonin ojentaessa hänelle kätensä. ”Hei, minun nimeni on Elena”, nainen sanoi tarttuen miehen käteen.

Kun Leon kaatoi drinkin hänen syliinsä, Elenan huulilta kakasi kiljahdus. Häkeltyneenä hän tunsi kuinka juoma valui ja kasteli hänen mekkonsa etumuksen lähes kauttaaltaan. ”Ei se mitään. Ei se...” Elenan lause loppui lyhyeen ja hänen suunsa loksahti auki miehen kertoessa sokeudestaan. Elenan sydän tuntui kuristuvan kokoon. Miesparka!
Häntä rupesi hävettämään oma käytöksensä. Tässä hän tarjosi itseään miehelle, jolla oli vamma, joka vaikeutti taatusti tämän elämää, kuin huora. Elena mietti pitäisikö hänen vain häipyä, mutta se olisi jo ilkeää.

Katsellessaan miehen ähellystä, hän päätti mennä miehen kanssa sänkyyn. Ei hänen tarvitsisi paljastaa, että sääli tätä.
”Olkaa hyvä ja rauhoittukaa. Se on vain kangasta”, Elena sanoi, laskien kätensä miehen käsien päälle syliinsä. Hän muutti äänenpainoaan pehmeämmäksi ja yritti parhaansa mukaan kuulostaa mahdollisimman viettelevältä.
Halukas hän oli jo valmiiksi.

Leon nosti tarkoituksellisesti koko päänsä kohtaamaan Elenan katseen. Näin hän antoi vielä selkeämmän kuvan silmistään ja niiden laadusta. Helpottunut hymy kaarsi miehen huulia ja tuo vetäytyi vain hieman, kuin kohteliaisuuttaan tai häkeltyneisyyttään. "Olen pahoillani. Saatanko sinut kotiin? Haluat varmasti vaihtaa märät vaatteesi ja päästä minusta eroon.", Leon virnisti kuin moinen olisi ollut arkipäivää hänelle, kuin hän olisi tottunut siihen että saatuaan tietää sokeudestaan naiset vain kaikkosivat hänen ympäriltään.
"Eikä siinä mitään, ymmärrän kyllä.", Leon jatkoi rauhoittavaa hymyään. Nainen oli jo lähestulkoon valmis käymään häneen käsiksi, ja sehän sopi Leonille. "Tietysti jos haluat mielummin jäädä kuivattelemaan niin olisin enemmän kuin iloinen seurastasi."

Elena katsoi häkeltyneenä noita miehen vammautuneita silmiä. Hänen sydäntään puristi jälleen.
Kuullessaan miehen ehdotuksen Elena puri jälleen huultaan punnitessaan vaihtoehtoja. Hän ei ollut aivan varma, halusiko miehen kotiinsa. Hänellä ei ollut tapana viedä miehiä omaan pieneen kaksioonsa. Olisi ollut mukavampi, jos mies olisi pyytänyt häntä luokseen. Toisaalta, tämä ei vaikuttanut mitenkään päin vaaralliselta tai mitään. Ja eikö hän ollutkin halunnut yhden illan jutun? Viemällä tämän miesraukan kotiinsa, hän saisi toisen taatusti sänkyynsä ja jalkojensa väliin.
”Tietysti voit saattaa minut kotiin. Asun aivan tässä lähellä”, Elena vastasi hetken kuluttua. ”Minulla on kotona pullo viiniä. Voisimme ottaa lasilliset kun olen vaihtanut kuivat vaatteet ylleni.”
Elena pohti kuumeisesti vaatekaappinsa sisältöä. Hän uskoi löytävänsä sieltä jotain mukavaa ja seksikästä, joka ei olisi kuitenkaan liian lutkamaista.

Leon hymyili korvasta korvaan kuultuaan naisen vastauksen. "Ja vielä kerran, olen tosi pahoillani.", Leon virnisti jokseenkin poikamaisesti ja nousi sitten tuoliltaan ja tarjosi herrasmiehenä käsipuoltaan Elenalle. Aivan liian helppoa. Yleiskatsaus naisiin kertoi yleensä enemmän kuin tarpeeksi millä lähestymistavalla pääsisi voittoon, ja viimeistään muutama sananvaihto kertoisi loput joita tarvittaisiin. Nyt hänen ei ollut tarvinnut tehdä lähestulkoon muuta kuin esittää Noelia, ja hänellä oli nainen kainalossaan valmiina viemään hänet kotiin ja sänkyynsä.
Leonin lähes kävi naista sääliksi, niin helppo tuo oli ollut. Mutta lähes ei riittänyt estämään miestä saati edes aiheuttamaan minkään muotoisia omantunnon tuskia. Noel olisi varmasti yrittänyt itsemurhaa jos tietäisi, kuka hänen kehoaan ohjasi sillä aikaa kun itse nukkui, ja varsinkin jos tietäisi kaikki ne asiat joita hän oli tehnyt.

Elena hymyili huojentuneena, miehen vastatessa riemuiten hänen kutsuunsa. ”Ja vielä kerran, ei tässä mitään”, hän vastasi lempeästi miehen anteeksipyyntöön.
Elena nousi tuolilta niin sirosti ja viettelevästi kuin vain osasi. Hän oli huono flirttailija. Hän osasi olla mukava ja ystävällinen, sellaiseksi oppi ollessa sairaanhoitajana, mutta hän ei todellakaan osannut flirttailla. Hän puki luumun värisen villakangastakkinsa päälleen ja kietoi kaulahuivin kaulaansa. Saatuaan takkinsa napitettua hän tarttui hyvillään Leonin tarjoamaan käsikynkkään.
Kun he pääsivät ulos baarista Elena lähti johdattamaan miestä Lontoon huonompaan kaupunginosaan, jossa hänen pikkuinen asuntonsa sijaitsi. Hän piti tiukasti kiinni miehen käsikynkästä ja varoi ohjaamasta häntä jalkakäytävän reunalle tai muuten tukaliin paikkoihin. Hän ei tiennyt, näkikö mies yhtään mitään pimeässä talviyössä, mutta ei halunnut ottaa riskejä. Tosin hän ei halunnut olla myöskään liian holhoava.

Elenan kotitalossa ei ollut hissiä. ”Varokaa, tässä on portaita”, nainen sanoi heidän saapuessa rappukäytävään. Hän lähti johdattamaan Leonia ylös portaita. Hän päästi irti miehen käsistä vain avatakseen asuntonsa oven.

Leonia samalla huvitti että ärsytti naisen holhoaminen. Hänhän perkele vieköön näki aivan tarpeeksi kunhan piti hyvin ärsyttävät lasit nenällään. Mutta toisaalta näin oli parempi. Nainen olisi entistä huolimaton hänen kanssaan koska eihän tuon tarvinnut pelätä miestä joka ei nähnyt mitään. Hän hymyili vain kiitollisena ja antautui naisen ohjattavaksi vaikka ei olisi sitä tarvinnut.
"Kiitos.", Leon etsi käteensä seinän jolla hän saattoi kuljettaa kättään kuin tietääkseen missä he menivät päästyään rakennukseen. Hän antoi naisen yhä leikkiä hoitajaa kun hän avasi oven. Oven sulkeutuessa heidän takanaan Leonin alkoi olla yhä vaikeampi pidätellä itseään. Vielä hetki..vielä hetki.. Malta.
Hän peitteli virnistystä joka uhkasi nousta hänen kasvoilleen ja odotti että nainen ohjaisi tai neuvoisi hänet seuraavaan huoneeseen. Hän tekisi sen pian. Aivan kohta. Se tuntuisi paremmalta heistä molemmista mitä pidempään hän saattoi venyttää sitä.

Elena avasi asuntonsa oven ja sytytti valot. He tulivat tilaan, joka toimi samaan aikaan keittiönä, ruokasalina, olohuoneena ja vielä naisen työhuoneenakin. Elenaa hieman nolotti tuoda mies tänne, paikkaan, joka oli pysynyt hänelle pyhänä kaikkien näiden vuosien ajan.
Elämä ei ollut kohdellut Elenaa kovin lempeästi. Silti hän oli pystynyt luomaan itselleen mukavan elämän, saamaan itselleen kunnollisen työn ja tekemään rähjäisestä asunnosta itselleen mukavan kodin.

Kaikki kieli siitä, että paikassa asui nainen. Huoneen seinät oli maalattu maitokahvin sävyisiksi. Seinällä oli tauluja, mutta ei yhtään valokuvaa, joka olisi kertonut jotain naisesta, joka huoneistossa asui. Vanhan takan edessä oli suuri, valkoinen, mukava sohva, jonka päällä oli koristetyynyjä. Sohvapöytä oli matala ja siinä oli lukuisiä kynttilöitä. Takassakaan ei ollut palanut pitkiin aikoihin oikea valkea, sillä Elena oli koonnut sinne paksuja kynttilöitä, jotka hän voisi sytyttää luodessaan tunnelmaa. Sohvasta vasemmalle oli pieni, pyöreä, täysipuinen ruokapöytä, jonka ääressä oli neljä valkoiseksi maalattua eriparista tuolia. Keittiö oli pieni ja sen rajasi muusta tilasta ainoastaan työtasona toimiva saareke, jossa oli keraamisessa maljassa hedelmiä. Huoneessa tuoksui hunaja ja parfyymi, jota Elena yleensä käytti. Ulko-ovea vastapäätä sijaitsevalla seinällä, takan molemmin puolin, oli kaksi suljettua ovea. Toisen takana oli kylpyhuone ja toisen avatessaan pääsi makuuhuoneeseen.

Elena ripusti ulkovaatteensa jalalliseen naulakkoon, joka seisoi oven vieressä.
”Voit mennä istumaan sohvalle, niin minä käyn nopeasti vaihtamassa vaatteet”, Elena sanoo olkansa yli hymyillen. Hänen äänestään kuulsi jännitys.

Pian pian pian. Leonin kädet tärisivät odotuksesta. Hän ei malttanut pysyä paikoillaan ja kun Elena kehotti häntä istumaan sohvalle, mies asettui jäykkänä istumaan sille. Nainen kuvittelisi hänen olevan jäykkä viattomasta jännityksestä, mutta totuus oli että Leon oli jäykkä koska hänen oli vaikea hallita itseään. Mies puristi käsiään nyrkkiin ja piti katseensa lattiassa. Yksikin vilkaisu naiseen ja hän kävisi tuon kimppuun. Vain yksi viaton vilkaisu eikä hän kykenisi estämään itseään. Leon odotti, puri alahuultaan ja käski itseään rahoittumaan.
Toki siitä oli hetki kun hän oli viimeksi rellestänyt, mutta hänen olisi nyt pelattava tämä loppuun asti hyvin. Naisella ei tietenkään ollut mahdollisuuksia, ei enää kun oli suljetussa huoneistossa hänen kanssaan.

Leon odotti että Elena meni vaihtamaan vaatteitaan. Mies hölläsi kaulassaan olevaa kravattia kunnes riisui sen kaulastaan kokonaan. Kestävää kangasta, se kestäisi hyvin naisen riuhtomiset ja rimpuilut. Leon tunsi kiristävän paineen haaroissaan ja tervehti erektiota mielissään. Enää hän ei kyennyt odottamaan. Pirullinen, sairas hymy sai miehen huulet erkanemaan toisistaan ja paljastamaan hampaat jotka olivat valmiina repimään kurkun auki. Hän käveli äänettömästi huoneen poikki makuuhuoneen ovelle. Hän painautui kiinni seinään, ja kunhan Elena astuisi makuuhuoneesta ulos, Leon kävisi käsiksi. Hän tarttuisi ensin naista kurkusta tiukalla otteella jotta tuo ei pääsisi karkuun, jonka jälkeen hän paiskaisi tämän voimalla vasten seinää aikeenaan pökerryttää tätä vain sen verran että sitominen helpottuisi.

Elena seurasi miehen liikkeitä sohvalle. Hän hymyili lempeästi itsekseen miehen jäykkyydelle. Ilmeisesti tällekkin oli jo selvää mihin ilta päättyisi. Miehen olemuksesta Elena päätteli, ettei tuo ollut päässyt kovinkaan usein, jos ollenkaan naisten vuoteisiin. Se sai hänen oman epävarmuutensa hellittämään hiukan.

”Tulen pian takaisin”, Elena sanoi kadotessaan makuuhuoneeseen ja sulkiessaan sen oven. Hän nojasi hetken aikaa ovea vasten ja rupesi kuumeisesti miettimään mitä laittaisi päälle. Hän ei halunnut olla liian lutkamainen, mutta ei myöskään sen näköinen kuin aikoisi syödä noutokiinalaista ja mennä nukkumaan.
Hän ryntäsi pienen vaatehuoneensa ovelle ja riisui samalla alkoholiin kastuneen mekkonsa ja saapikkaansa. Hän rupesi penkomaan vaatteitaan, miettien samalla laittaisiko kynttilöitä palamaan vai oliko se jo turhaa romantisoimista. Helvetti, tämän pitäisi olla pelkkä yhden illan juttu.
Verkkarit ja pyjamahousut, Elena päätti unohtaa samantien. Eikä hän aikonut levitellä missään hamosessakaan. Niiden sijaan hän nappasi hyllyltä lempifarkkunsa. Niissä hänellä olisi mukava ja itsevarma olo. Tumman, murretun turkoosit, mustalla pitsillä koristellut alusvaatteet saisivat kelvata edelleen. Hän oli hankkinut ne nimen omaan tätä iltaa varten. Tosin toinen mies mielessään. Farkkujensa seuraksi hän valitsi hieman löysän, harmaan topin ja sen päälle vielä mukavan, lämpöisen villatakin. Jalkansa hän jätti paljaiksi. Näin hänen huolella vaaleanpunaisiksi maalaamaansa varpaankynnet näkyisivät.
Saatuaan vaatteet vaihdetuksi, hän ryntäsi vielä kampauspöytänsä eteen avaamaan hiuksiaan. Katsottuaan peilikuvaansa hetken aikaa, hän pätti kuitenkin nostaa ne yksinkertaisella hiusklipsillä ylös. Avonaiset hiukset saivat hänen poskensa näyttämään pulleilta.

Uskoessaan olevansa valmis hän asteli huoneensa ovelle. Hän keräsi hetken aikaa rohkeuttaan ennen kuin avasi oven.
Tervehdys muuttui yllättyneeksi älähdykseksi, kun jokin tarttui hänen kurkustaan kiinni. Elena olisi voinut kirkaista, jos olisi ehtinyt, sillä seuraavaksi hän tunsi seinän ja hirvittävän kivun takaraivossaan. Hänen silmissään musteni ja hän tunsi ruumiinsa valahtavan veltoksi. Sitten hänellä pimeni, kun hän menetti tajuntansa.

Leonin into hiipui hieman naisen valahtaessa kokonaan veltoksi. Helvetti, naisen piti vain pökertyä sen verran että olisi tajuissaan muttei voisi taistella vastaan, eikä pyörtyä kokoaan. Hitto vieköön, hän oli käyttänyt liikaa voimaa. Leon päästi huokauksen kaltaisen huuliltaan ja koppasi naisen syliinsä kantaen tuon melkein hellästi takaisin makuuhuoneeseen. Hän laski Elenan vuoteelle ja sitoi kravatillaan naisen kädet selän taakse. Nyt pitäisi vain odottaa että nainen heräisi. Hän kääntyi ympäri ja alkoi penkoa naisen vaatekaappia ja löydettyään jonkinsortin huivin hän vielä peittäisi naisen silmät sillä.

Noniin, nyt hän voisi käyttää koko yön erilaisiin kidutuksiin, kunhan nainen vain heräisi. Leon käväisi vielä keittiössä, etsi käsiinsä ison lasin ja täytti sen vedellä ja nappasi mukaansa vielä sakset ja veitsen. Hän palasi makuuhuoneeseen ja kaatoi osan vedestä naisen kasvoille herättääkseen tuon. Loput hän säästäisi myöhemmin yhteen lempikidutuksistaan. Oli mukava saada ihmiset uskomaan että kaikenlaista. Teräaseet hän laski lattialle vuoteen vierelle, ottaen sakset kuitenkin käteensä.
"Elenaaaa..", Leon oli nelinkontin naisen yllä vuoteessa ja kuiskutteli tämän korvaan samalla kun siveli naisen kroppaa saksilla. Hän katsoi vaatetusta kuin inhoten, ja leikkasi topin ja villatakin riekaleiksi odotellessaan naisen heräämistä.

Elena heräsi todellisuuteen tuntiessaan jotain kylmää ja märkää kasvoillaan. Hän yritti avata silmänsä, mutta ne oli peitetty jollakin kankaalla. Hänen päätään särki vietävästi. Hän yritti nostaa kätensä, vetääkseen silmillään olevan kankaan pois. Sen seurauksena hän tajusi, että hänen kätensä oli sidottu.
Tajuttomuudesta seurannut pökertynyt olotila rupesi väistymään, nyt kun nainen tajusi olevansa sidottu. Hän makasi jollain pehmpeällä. Luultavasti siis sängyllä tai sohvalla. Hän kuuli miehen äänen kuiskuttelemassa hänen nimeään. Samalla hän tiedosti myös ihoaan riipivän metallin ja kuuli saksista ja leikkaantuvasta kankaasta lähtevän äänen.

Pakokauhu syöksähti naiseen salamana ja hän rupesi oitis rimpuilemaan. Hän muisti Leonin, jonka oli tuonut omaan asuntoonsa. Tekikö Leon tämän hänelle?
Hän pysähtyi ja yritti saada äänensä kuulostamaan varmalta, mutta se oli vain pelkkä nyyhkäisy. ”Leon?”

"Leon..Noel..Miksikä vain haluat minua kutsua.", Leon virnisteli itsekseen ja saatuaan yläkropan vaatteettomaksi, hän siirtyi leikkaamaan farkkuja. "Vaikutat hieman kireältä, rentoudu ihmeessä.", Leonin murahteli tyytyväisenä saadessaan farkut saksittua piloille ennenkuin riisti ne totaalisesti naisen jalasta. Hän katseli nyt pelkissä alusvaatteissaan olevaa naista virnuillen. Hän tunsi kuinka nautinto kohosi ja sai hänen päänsä tuntumaan kevyemmältä. Hän painoi viileät huulensa naisen kaulalle, lipaisi kutitellen kielenkärjellään ennenkuin antoi hampaidensa upota varovasti ihon läpi. Ei liikaa makeaa kerralla, hän muistutti itseään, hieman kerrallaan, malttavaisesti.

Hän nosti toisen veitsistä käteensä ja käänteli sitä hetken käsissään. Hän ei puhunut enempää, sillä hiljaisuus oli erittäin hyvä taktiikka saada toiset tolaltaan. Äänettömästi hän toi veitsen Elenan reidelle, liu'utteli sen kylmää terää helläästi ylös, alas, piirteli kuvioita, kunnes hiljakseen lisäsi painetta ja veitsen terä alkoi rikkoa ihoa. Veren näkeminen sai Leonin värähtämään mielihyvästä. Kyllä, tästä ei yö enää paranisi ja ärsyttävä Noel tuntisi olonsa huomenna erityisen virkeäksi.

Elena hämmentyi miehen mainitessa toisenkin nimen. Oliko 'Leon' valenimi? Samassa hän tajusi jotain hälyttävää. Hän tunsi viileän ilmavirran paljaalla iholla. Mies oli leikannut hänen vaatteensa. Nyt kaikki tajuttomuudesta seuranneet sivuoireet olivat tiessään ja Elenan mieli oli kristallinkirkas. Se ei tosin helpottanut tilannetta yhtään. Se sai paniikin vain yltymään ja naisen kiemurtelemaan entistä tarmokkaammin. Kauhukuvat vilisivät hänen silmissään, vaikka hän ei kyennyt näkemään mitään. Hän kuolisi. Hänet raiskattaisiin ja hän kuolisi, voimatta tehdä mitään.
Tuntiessaan saksien terän farkkunakkaalla, hän jähmettyi täysin liikkumattomaksi. Hän pelkäsi teräaseita. Sakset, keittiössä käytettynä eivät häntä pelottaneet, mutta nyt kun ne seikkailivat hänen ihollaan....
”Ole kiltti päästä minut! Päästä minut! Teen ihan mitä tahansa! Älä... Älä... Älä...” Elena nyyhkytti hurjana. Esiin pyrkivät kyyneleet kastelivat entisestään märkää kangasta, joka oli hänen silmillään.

Elena olisi voinut huokaista helpotuksesta, kun farkut olivat viimein riekaleina ja pois hänen yltään. Se tarkoitti, että sakset katoaisivat.
Elena nyyhkytti sitä vastoin entistä hurjemmin. Hän vapisi pelosta miehen alla, tämän kumartuessa nuolemaan hänen kaulaansa. Kaikkein hirvittävintä oli kun mies upotti hampaansa hänen kaulaan. Elena tiesi itsekkin, kuinka vampyyrin myrkky vaikutti toiseen. Se oli tarkoitettu nimenomaan uhrin tekemiseen suostuvaisemmaksi. Mikään adrenaaliini tai muukaan ei poistanut sen vaikutusta. Leon pakotti hänet nauttimaan tästä. Se vapautuisi nimittäin heti kun kulmahampaat puhkaisisivat ihon.
Myrkyn ruvetessa leviämään, Elena sulki kyynelten täyttämät silmät ja voihkaisi. Väkevä nautinto ja himo valtasivat hänen huumiinsa, vaikka hän olisi mielummin pelännyt kuin nauttinut raiskaamisestaan.

Nainen ynähti hiljaa kun veitsenterä liukui hänen pehmeää ihoaan pitkin. Nautinto rupesi kuitenkin väistymään pelon tieltä, kun veitsi rikkoi ihon. Elena kirkaisi ja rupesi potkimaan hullun lailla tarkoituksenaan osua mieheen mahdollisimman kovaa ja oikeaan kohtaan.

"Ohoh, varohan vähän.", Leon naurahti ja asetti veitsen niin että potkaistessaan terä uppoaisi sydemmälle naisen reiteen. "Ei kannata rimpuilla, käteni saattaa lipsahtaa.", Virne koristi Leonin kasvoja ja hän nautti tästä täysin rinnoin. Pian hän voisi siirtyä seuraavaan leikkiin. Hän laski hitaasti veitsen käsistään ja katseli hieman ympärilleen. Kynttilöitä, ne saisivat kelvata. Hän nousi naisen yltä, pitäen kuitenkin alati silmällä tuota vilkuilemalla olkansa yli. Nainen ei pääsisi pitkälle vaikka yrittäisikin, mutta koskaan ei kannattanut olla liian varma.

Leon sytytti yhden kynttilöistä ja palasi vuoteelle. "Tiedätkö mikä minulla on kädessäni, Elena? Tämä on arvausleikki, jos vastaat oikein, saat palkinnon, jos taas vastaat väärin, rankaisen sinua.", Hän nosti veitsen patjalta takaisin käsiinsä. Nythän se hauskuus vasta alkaisi.

Elena kirkaisi veitsen upotessa hänen reiteensä. Se sai Leonin myrkyn vaikutukset häviämään niin, että pakokauhu pääsi kukkimaan naisen mielessä jälleen täydellä teholla. Nainen jäi makaamaan liikkumattomana paikallaan, nyyhkyttäen kuitenkin edelleen. Oli silti nöyryyttävää, kun hän tunsi jotain valuvan jalkojensa välistä ja tiesi varsin hyvin ettei se ollut ainakaan verta. Mies oli saanut hänet myrkyllään märäksi ja halukkaaksi, tosin vain hetkeksi. Mutta hän voisi tehdä sen myös uudestaan.
Kun hän tunsi sängyn liikahtavan allaan ja miehen liikuskelevan huoneessa, hän käpertyi kyljelleen niin pieneksi sykkyräksi, kuin se vain oli mahdollista kun kädet oli sidottuna selän taakse.

Hän kuuli kynttilän sytytettävän ja rupesi nyyhkyttämään hurjemmin. Hän saattoi nähdä mielessään palovammat omalla ihollaan ja kuvittelemaan kivun, joka aiheutuisi kun liekki polttaisi häntä. Miehen arvuutellessa hänelle, nainen ei voinut muuta kuin anella.
”Ole kiltti, älä.... Anna minun olla... Älä satuta minua...”

"Väärä vastaus.", Leon kujersi ja antoi kuuman steariinin valua kynttilästä naisen iholle. Hän vapautti toisen kätensä laskemalla veitsen parempaan paikkaan ja riuhtaisi Elenaa käsivarresta saadakseen tuon takaisin selälleen. "Olehan nyt kiltti tyttö.", Kunhan Leon saisi käännettyä Elenan takaisin selälleen, hän nousisi uudestaan naisen ylle nelinkontin, voidakseen purra tätä uudestaan. Steariini polttaisi vain hetken, joten se ei ollut liian kivuliasta, mutta sitäkin mukavampaa.

Elena kirkaisi tuntiessaan steariinin valuvan pitkin ihoaan. Polttelua jatkui tosin vain hetken kun neste rupesi jähmettymään hänen viileällä ihollaan. Hän kirkaisi uudestaan, kun Leon riuhtaisi hänet takaisin selälleen. Kumpikin kirkaisu muuttui nopeasti lohduttomaksi itkuksi.
Hän tunsi miehen kiipeävän takaisin päälleen, mutta ei jaksanut taistella vastaan. Hän halusi uskoa, että luovuttamalla kuolema tulisi nopeammin. Mies kyllästyisi häneen, tyydyttäisi himonsa ja tappaisi hänet...
Tuntiessaan miehen iskevän häneen hampaansa uudemman kerran, hän huusi. Huuto muuttui kuitenkin nopeasti nautinnon vaikerrukseksi, kun uusi annos myrkyä lähti tekemään tehtäväänsä. Nyyhkäykset muuttuivat huohotukseksi ja Elenan ruumis taipui kaarelle miehen alla.

"Nyt vaikuttaa paremmalta, saat palkinnon.", Leon hykersi ja antoi vapaan kätensä liukua naisen kurkulla hetken ennenkuin hän siirsi kättään hellästi alaspäin liivien peittämille rinnoille. Hän riuhtaisi voimakkaasti liivejä, jotta pääsisi käsiksi varsinaiseen palkintoon. Saatuaan liivit naisen yltä hän kumartuisi suutelemaan, näykkimään ja kiusoittelemaan tuon rintoja. Samalla Leon toi kynttilän toisen rinnan ylle ja antoi steariinin valua alas nännin päälle. Hän virnisti imaistessaan suunsa edessä olevaan rintaa voimakkaasti. Hetken kiusoiteltuaan Leon kohottautui uudestaan.
"Kokeillaampa vielä kerran; mitä minulla on kädessäni?", Leon virnisti asetellessaan itseään naisen jalkojen väliin. Vapaalla kädellään hän kohotti naisen lantiota syliinsä ja riuhtaisi naisen niin lähelle omaa lantiotaan, että lepuuttaessaan alakroppaansa hänen sylissään Elena voisi hyvin tuntea hänen erektionsa. Leon oli siitä ylpeä että hän pystyisi leikkimään tunteja toistensa jälkeen ilman suurempia ponnisteluja.

Vaikka hän ei sitä halunnutkaan, Elenan huulilta karkasi vaikerrus, kun Leon pääsi hänen rinnalleen. Hän kuuli rintaliiviensä repeävän. Ne satuttivat häntä repeytyessään hänen päältään, mutta kipu unohtui hetkessä miehen hyväilyjen voimistaessa myrkyn vaikutusta.
Elena ei halunnut kiihottua. Täm oli muutenkin tarpeeksi kamalaa ja nöyryyttävää. Hän ei halunnut nauttia siitä. Nyt hän olisi toivottanut jopa pakokauhun tervetulleeksi.
Häne voinut kuitenkaan muuta kuin voihkaista, kun mies imaisi hänen rintansa suuhunsa. Hänen vaikerruksensa vain yltyi kun mies jatkoi toimiaan. Hän kirkaisi, tosi tällä kertaa nautinnosta, kun steariini valui hänen herkälle iholleen. Kuumotus muuttui kivuksi ja kipu nautinnoksi.

Hän huokaisi helpotuksesta kun mies päästi hänen rintansa vapaiksi. Elena tiesi entuudestaan, rintojensa olevan niin herkät, että hän olisi saattanut helpostikkin laueta, jos mies olisi jatkanut niiden kiusoittelua tarpeeksi kauan.
Kun Leon veti häntä vasten erektiotaan, Elenan ruumiis petti hänet täydellisesti. Hän rupesi vaistomaisesti hinkkaamaan itseään miestä vasten.
”Kynttilä...” nainen vikisi vastaukseksi miehen esittämään kysymykseen.

"Oikein.", Leon virnuili mielissään ja kaatoi jälleen steariinia naisen rinnoille. "Alat oppia.", Hän kohteli naista kuin koiraa. Hyvästä käytöksestä sai palkinnon ja huonosta rangaistiin. Vapaan kätensä Leon toi naisen haaroille ja alkoi hyväilemään tuota alushousujen kankaan läpi, tipautellen pisaroita steariinia lähinnä naisen rinnoilla, mutta myös muualle kehoon. "Oikein hyvä tyttö." Leon jatkoi kiusaansa vain hetken, ei liikaa herkkua yhdellä kerralla, ja otti taas veitsen käteensä.

"Mitä minulla on kädessä, Elena?", Leon kumartui eteenpäin ja nuolaisi jähmettynyttä steariinia naisen rinnoilla, purren sen rikki samalla kun rikkoi kulmahampaillaan hieman naisen ihoakin. "Vastaahan nopeasti."

Elena ynähti miehen hieroessa hänen himosta turvonnutta vakoaan alushousujen kankaan läpi. Hänen ruumiinsa aaltoili, nousi ja laski hänen ruumiinsa yrittäessä saada lisää. Hän vaikersi tuntieassaan steariinin pisaroivan iholleen. Taas kävi samoin kuin hetki sitten kipu muuttui polteeksi ja niin edelleen. Elenan ruumis rupesi nauttimaan siitä ja haluamaan tuntemusta lisää.
Hän älähti pettymyksestä kun mies nosti kätensä pois hänen reisiensä välistä. Hän olisi halunnut tämän jatkavan.

Leon esitti jälleen kysymyksensä. Elena joutui kuitenkin kestämään samalla rintansa kiusoittelua joka sotki hänen ajatuksensa. ”Veitsi...” hän sanoi hetken viiveellä. Tuskin mies kysyisi kynttilää uudestaan ja hän tiesi, että miehellä oli veitsi.

Leon urahti hieman pettyneenä. Tämä olikin hieman fiksumpi uhri. "Oikein hienoa. Tässä palkintosi.", Leon laski huulensa uudestaan naisen rinnalle ja imaisi voimakkaasti, lähes väkivaltaisesti pelkäämättä lainkaan hampaidensa käyttöä. Samalla hän liikutteli veistä hellästi ja kutitellen naisen reidellä, viiltäen vain pieniä lähes vuotamattomia haavoja sillä.
Tämänkään hän ei antanut jatkua pitkään. Leon lopetti ja perääntyi kokonaan irti naisesta. Hän avasi äänettömästi housunsa laskettuaan kynttilän ensin käsistään.
"Noniin Elena, mitä minun kädessäni nyt on?", Leon lähes kehräsi sanansa ulos huuliltaan, pitäen nyt kädessään omaa sykkivää elintään. Seuraava palkinto olisi hänen, mikäli nainen arvaisi oikein.