Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Leon ottaa veren kiitollisena vaikkei mitään sanokkaan. Hän juo kaiken yhdellä kulauksella ja huokaisee. Nyt oli parempi, paljon parempi. Hän laskee lasin käsistään ja kokeilee käsiään puristelemalla niitä nyrkkiin. Ne tuntuivat paremmilta, vahvemmilta. Varovaisesti Leon nousee ylös ja toteaa ruumiinsa toimivan lähes täydellisesti. Hyvä, Noel oli siis ainakin väliaikaisesti luopunut yrityksestään tappaa hänet.
"Älähän nyt, nättipoika. Huomasit varmasti itsekkin että saat Noelin avautumaan, joten pistä vastaan ja saat kantaa raajasi laukussa mukanasi sinne helvetin lentokentälle.", Leon kääntää murhaa tihkuvan katseensa Chaziin. Nyt ei pelleilty, nyt toimittiin. Ja jos Chaz aikoisi haarata vastaan Valérianen sanottua että mies tuli mukaan, niin tuohan tulisi mukaan.

"Saat tietysti hangoitella vastaan, tarvisinkin nyrkkeilysäkkiä aggression purkuun.", Leon virnistää hieman vaikkei suinkaan vitsaile. "Lähdetään menemään."

Valériane nousee Leonin perässä sohvalta. ”Parempi totella Chaz. Leon ei harrasta vitsailua”, hän toteaa ystävällisesti, mutta huomattavasti viileämmällä äänellä. ”Meillä on siis kolme pysähdyspaikkaa ennen lentokenttää, joten pistetäänpäs töppöstä toisen eteen.”

Chaz katsoo heitä kauhuissaan. Hän kyllä piti Noelista ja halusi autta. Hänellä oli kuitnkin työnsä ja ei ollut aivan varma, halusiko hän Leonin kanssa lentokoneeseen. Ja vielä toiseen maahan. Ajatus pelotti häntä, mutta ilmeisesti hänellä ei juurikaan ollut vaihtoehtoja.

”Muistetaan pakata kevyesti. San Franciscossa on 35 astetta lämmintä!” Valériane toteaa teeeskennellyn kepeästi.
Hän ohjasi miehet autoonsa, istuen itse ratin taakse. Ensimmäiseksi he ajoivat nopeasti Valérianen asunnolle, jossa nainen vaihtoi vaatteensa ja pakkasi laukkuunsa joitain vaatteita. Seuraavaksi he suuntasivat motellille ja siitä puolestaan Chazin luo. Lentokentälle he selvisivät juuri lähtöselvitykseen.
Saatuaan Blythen hankkimat liput Valériane kääntyi Chazin ja Leonin puoleen: ”Ja te kaksi käyttäydytte nyt kunnolla, kun olemme julkisella paikalla.”

Matka on suoranaista tuskaa Leonille. Hän ei voinut olla vilkuilematta ympärilleen aina mahdollisuuden saatuaan, sillä hän oikein odotti että Torentto ilmeistyisi jokaisen kulman takaa ja kävisi hänen kimppuunsa. Hän lähes toivoi sitä. Hän ei vieläkään ollut luopunut villeistä unelmistaan tappaa jättiläistä omin käsin. Eikä varmaan luopuisikaan ennenkuin toinen heistä olisi kuollut.

Kentällä Leon on jo ilmeisen masentunut sillä he eivät törmänneet Torenttoon. Hänellä on käsissään koko Noelin maallinen omaisuus, lukuunottamatta trenssitakkia sekä salkkua jotka olivat jääneet hotellille. Hän vilkaisee Valérianea mukamas loukkaantuneena naisen sanottua että heidän pitäisi käyttäytyä. "Mitä minä muka tekisin? Raiskaisin tuon ruipelon keskellä käytävää? En minä sentään ihan tyhmä ole."

Chaz hätkähti ja melkein vinkaisi kuullessaan Leonin, leikkimielisen kommentin heidän ajanviettomahdollisuuksistaan lentokoneessa. Hän ottaa muutaman askeleen sivummalle miehestä, miettien että ennen kuin matka kokonaan päättäyisi, hän olisi kuollut. Jos hän hyppäisi lentokoneesta, se olisi ainakin nopeasti hoidettu pois alta.
”Minä en luota miehiin, silloin kuin heillä on tilaisuus kukkoilla”, Valériane sanoi mulkaisten silmät sirillään kumpaakin miestä. ”Eiköhän mennä sitten.”


”Hyvät matkustajat! Aloitamme laskeutumisen San Franciscoon. Kaupungin lämpötila on kolmekymmentäseitsemän astetta. Kiitos kun valitsimme lenttoyhtiömme.” Lentokapteeni lopettaa monotonisen kuulutuksensa.
Valériane vilkaisee kelloaan. Se näyttää ilta kahdeksaa Lontoon aikaan. San Franciscossa kello olisi vasta kaksitoista. Valérianen jokainen raaja oli puutunut ja jäykkä kuuden tunnin istumisesta. Eikö Blythe olisi voinut saman tien loihtia heitä suoraan Amerikkaan ja takaisin.
Valériane käänsi katseensa ikkunaan. Heidän allaan välkehti meri keskipäivän auringossa. Se toi naiselle mieleen kodin.

Chaz istui käytäväpaikalla, silmät ummessa. Hän toivoo vain, että avatessaan ne uudestaan, hän olisi nukahtanut vedettyään liian tukevat kännit ja kaikki olisi vain viinahuuruista unta.

Leon lepäilee koko lennon vaivautumatta edes kiusaamaan Chazia, mikä olisi tietysti ollut ihan varteenotettava ajankulutus keino. Kun kuulutus viimein loppuu hän raottaa silmänsä auki ja vilkaisee ikkunaa. Hän saattoi vain toivoa tämän matkan suovan hänelle sen, mitä hän tarvitsi. Noel luultavasti pitäisi lämpimästä Californiasta, ehkäpä jopa niin paljon että parannuttuaan he jättäisivät Lontoon kauas taakseen ja muuttaisivat hieman lämpimämpään paikkaan. Iso-Britannia ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut niin suuri, että he voisivat harhailla siellä loputtomiin uusissa paikoissa.

Koneen laskeuduttua Leon suuntaan yhä sanattomana ulos koneesta.

Valériane pitää edelleen silmällä seurassaan matkustavia miehiä. Leon oli ollu rauhallinen ja kiltisti koko matkan, joten Chaz oli myös saanut olla rauhassa. Vlaériane on tyytyväinen tilanteeseen ja rupeaa etsimään katseellaan Blytheä kun he pääsevät viimein saapuvien lentojen aulaan.
Blythe löytää kuitenkin ensimmäisenä heidät, sillä hallin läpi kantautuu lepertelevä huuto. ”Hei siellä! Olen täällä senkin piraijat! Valériane!”

Valériane sulkee silmänsä ja toivoo, ettei kukaan tajua noidan viittausta torahampaisiin. Hän käännähtää korkojensa varassa äänen suuntaan ja saa pian silmiinsä tummatukkaisen naisen. Blythe on kaukana sataukirjoissa kuvailluista noita-akoista, eikä hän myöskään ole mikään new age hippi. Blythe on oikea noita, eikä se näy päälle päin.
Blythe on pitkä, latinalaisamerikkalainen nainen, jolla on tumma, pöyheä tukka, ruskeat silmät ja täyteläiset huulet. Hänellä on jalassaan valkoiset suorat housut ja kireä, punainen toppi, vaatteista näkee päälle päin, että ne ovat aivan yhtä kalliita kuin Valérianen käyttämät vaatteet.
”Terve noita-akka”, Valériane toteaa päästessään naisen luo.
”Ollaanpa kohteliaampia”, Blythe toteaa suutaan mutriastaen. ”Mennäämpä sitten autoon.”

Noita lähtee opastamaan heitä kohti valkoista katumaasturia.

Huuto tuntuu olevan kuin neuloja Leonin korvissa. Hän irvistää eikä peittele inhoaan yhtään seuratessaan Valérianea tämän noidan luokse. Vai piraija. Leon olisi tahtonut näyttää tuolle noidalle kuinka piraija hän osasi halutessaan olla, mutta hän oli jo mennyt lupautumaan olemaan kiltisti, ja he tarvitsisivat tämän noidan apua. Ainakin siihen asti kunnes osoittautuisi että nainen on täysin hyödytön.
"Saanko näyttää hänelle piraijat jos hän on hyödytön?", Leon lähettää virnistellen telepaattisen viestin Valérianelle seuratessaan naisia autolle.

”Jos haluat tieten tahtoen muuttua itse piraijaksi”, Valériane vastaa Leonille. Hän tarkistaa vilkaisemalla selkänsä taakse, että Chaz olisi varmasti edelleen mukana.
Valériane istuutu Blythen viereen etupenkille, kun taas Chaz kiipeää takapenkille Leonin kanssa. Joukon nuorin vampyyri näytti parhaillaan siltä, että oli kuoleman sairas. Chaz ei välttämättä lähtisi vastaavalle matkalle uudestaan.
”No niin, pojat, olkaahan kiltisti siellä takapenkillä”, Blythe sanoo katsoen miehiä taustapeilistä, autoaan käynnistäessään.

He lähtevät ajamaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen Blythe rupeaa puhumaan. ”Leon, ratkaisu ongelmaasi on yksinkertainen. Ette ole veljesi kanssa ensimmäinen tapaus tässä maailmassa. Ja yleensä tilanne on mennyt tähän pisteeseen, kuin se on nyt teillä. Hoitamatta jättäminen johtaa joko jomman kumman tai molempien ehdottomaan kuolemaan. Kuten sanoin, ratkaisu on yksinkertainen, teidät on erotettava toisistanne. Toteutus ei ole kuitenkaan yhtään niin helpppoa.”

Leon näyttää lähes loukkaantuneelta Blythen todetessa että heidän täytyi olla kiltisti. Miksi ihmeessä kaikki kuvittelivat hänen alkavan rähinöimään juuri nyt? Leon kuitenkin tuhahtaa ja pudistaa päätään hieman huvittuneena. Kai hän sitten oli juuri sen oloinen, että voisi käydä Chazin kimppuun ihan muuten vaan.

Leon kuitenkin vakavoituu Blythen alkaessa puhumaan hänen ongelmastaan. Hän ei siis suinkaan ollut ainoa joka mielsi heidät veljeksiksi. Leon kuuntelee tarkkaavaisena mitä noidalla on sanottavanaan kunnes tuo jälleen hiljenee.
"Ja toteutus tapahtuu miten?", Leon pyörittää hieman sormiaan kuin kehottaakseen naista jatkamaan selitystään.

Blythe vilkaisee Leonia taustapeilistä. ”Homma on hoidossa meidän noitien puolesta. Perheeni on Valérianelle palveluksen velkaa, joten autamme teitä tässä. Sinä tarvitset kuitenkin ruumiin, jonka saat järjestää itse itsellesi.”

Valériane katsoo vieressään istuvaa noitaa, eikä ole uskoa korviaan. Onko tällaiseen tosiaan olemassa näin yksinkertainen apu.

”Ruumiiseen liittyy kuitenkin muutamia ehtoja magian puolesta”, Blythe jatkaa selostustaan. ”Me emme harjoita väärää magiaa, joten sinun on paras totella näitä ehtoja tai me emme auta. Ruumiin pitää olla elävä, mutta siellä ei saa olla sielua sisällä. Eli käytännössä katsoen etsit itsellesi aivakuolleen. Ikävä kyllä valmiin vampyyrinkaan ruumis ei toimi, koska ruumis on kuollut, mutta sielu on paikalla. Ikävä kyllä tuossa tapauksessa ei löydy porsaanreikää, jonka voisit kiertää.”

"Tarkoitatko, että minun on ruvettava ihmiseksi? Samperin heikoksi ihmiseksi ja veretettävä sitten itseni ja oltava helvetin heikko satoja vuosia?", Leon ei ole uskoa korviaan. Hän ei osaisi olla ihminen, eikä hän halunnut menettää niitäkään vähäisiä voimia joita jo omasi, vaikka heidän ruumiinsa ei vielä vanha ollutkaan. Hän ei millään muotoa kuitenkaan tahtonut joutua vielä nuorempaan kehoon. Vai että aivokoullut? No se järjestettäisiin helposti, senkus vain valitsisi silmiä miellyttävän kropan, paiskaisi tyypin muutaman kerran pää edellä betoniseinään ja hänellä olisi kroppa. Ajatus sai Leonin hymähtämään.

”Arvasin, ettet pidä ajatuksesta”, Blythe sanoo. ”Voimme antaa sinulle joitain elinvuosia lisää, mutta emme mahdottomasti. Ja veikkaan, että tyttöystäväsi muuttaa sinut ilomielin jälleen vampyyriksi.”
Blythe vilkaisee Valérianea merkitsevästi.
”Haluatko kuolla?” Valériane tuhahtaa ja kääntyy katsomaan ulos ikkunasta.
”Maksan vain kalavelkojani takaisin”, Blythe toteaa tyytyväisenä. ”No, Leon, ota tai jätä. Sinulla ei taida tosin olal vaihtoehtoja, jos haluatte selvitä veljesi kanssa hengissä.”

Leon tuhahtaa Blythen huomautukselle tyttöystävästä ja pudistaa päätään. Noidat olivat näköjään ärsyttävää sorttia. "Vaihtoehtoja ei ole, kuten sanoit. Otan tarjouksen vastaan.", Leon huokaisee hieman pettyneenä. Hän kohottaa kädet kasvojensa eteen kuin tutkien niitä. Hänelle tulisi ikävä Noelia ja tätä kehoa. Oppisiko hän elemään uudessa kehossa? Entä kuinka Noelin kävisi ilman häntä? Pysytisikö mies kestämään stressiä ilman suojelijaansa? Siinä, istuessaan auton takapenkillä, Leon vannoi itselleen ettei koskaan antaisi Noelin joutua pulaan jos he erkanisivat. Hän seuraisi Noelia vaikka maailman ääriin asti suojellakseen tuota.

Blythe näytti piristyvn tavattomasti Noelin vastauksesta. ”Hienoa. Menemme ensin meille. Tapaatte sisareni ja tätini. He auttavat loitsussa, koska siihen tarvitaan useampi noita. Lisäksi tarvitsemme myös sinun apuasi Valériane ja tietysti myös sinun Chaz. Jos Leon on oikein ahkera, tämä on hoidettu iltaan mennessä ja voimme kaikki jatkaa elämiämmme kaukana toisistamme”, Blythe sanoo hymyillen kuin naantalin aurinko.

Pian hän pysäyttää autonsa antiikkisen talon eteen. Asuinalue oli hyvä ja vauras, mutta kyseinen vanha rakennus ei vain sopinut kaikkien modernien palatsien rinnalle. Puutarha oli täydessä kukassa, ikkunoissa oli vanhat lyijylasit ja räystäissä puupitsiä.
”Tervetuloa Quadrinon huvilaan!” hän sanoo astuessaan ulos autosta.

Chaz on pysynyt koko automatkan hiljaa. Hän on kuunnellut kauhuissaan noidan selitystä. Ehkä hänen ei olisi pitänyt ryhtyä auttamaan Noelia. Hän olisi halunnut edes varmistuksen siitä, että saisi sen ihanan, herkän miehen takaisin, tämän kaiken jälkeen. Kukaan ei ollut kuitenkaan antanut hänelle vakuuksia siitä. Tämä voisi olla täysi katastrofi.
Ja hänen pitäisi vielä auttaa jossain helvetin loitsussa. Hän ei ollut ennen tätä edes tiennyt, että noitia oli olemassa. Tosin se oli järkevää kun otti huomioon, että vampyyreitakin oli.

Samassa ulko-ovesta ryntäsi ulos nainen, jolla oli hyvin samanlaiset kasvonpiirteet kuin Blythellä.
”Hei Bly. Joudun lähtemään töihin, mutta palaan keskiyöhön mennessä”, nainen sanoo, juostessaan toiselle autolle.
”Heippa!” Blythe vilkuttaa naiselle. ”Mennäänpä sitten sisälle.”

Leon ei voi olla kohottamatta kulmiaan. Ahkera? Tarkoittiko nainen että hän lähtisi metsästämään itselleen kehoa keskellä päivää, paahtavassa auringonpaisteessa? Auringosta ei niinkään ollut enää haitaa Leonille, mutta hän ei ollut aivan varma ihmisten kidnappaamisesta kirkkaassa päivänvalossa. Toki hän oli tehnyt sen muutaman kerran, mutta siihen vaadittiin aina hieman valmisteluja. Hän ei lisäksi tuntenut tätä kaupunkia laisinkaan. Hän ei tiennyt hämäristä kujista jonne voisi uhrinsa houkutella, eikä baareista joissa olisi parasta vietellä joku. Kaikki tuntui hieman liian hankalalta ja tapahtuvan hieman liian nopeasti.
Huomaatko, Noel? Nämä ihmiset aikovat erottaa meidät toisistamme. Oletko sitten onnellinen?

Leon nousee autosta pysytellen hiljaisesti omissa oloissaan, harkiten, punniten ja suunnitellen. Hän voisi käyttää Chazia apunaan uhrin valinnassa. Jos heitä olisi kaksi, toinen voisi pitää vahtia sillä aikaa kun hän hoitaisi aivomurhan.
"Chaz, saat olla apunani jos lähdemme metsälle.", Sanat olivat käsky, eivät kysymys saati ehdotus.

Chazin katse kääntyy kauhistuneena Leoniin. Hän pudistaa päätään vaistomaisesti. Hän ei todellakaan halunnut olla osallisena missään mitä Leon suunnitteli. Eikö ollut riittävän paha, että hän oli joutunut näkemään kuinka mies paloitteli hänen poikaystävänsä.
”Minä voin lähetä mukaasi Leon, jos tarvitset apua”, Valériane sanoo. ”Chaz pärjää täällä varmaan paremmin tyttöjen kanssa.”

"En oikein luota tähän ipanaan.", Leon siirtää katseensa Chaziin. "Livistää ensimmäisen tilaisuuden saadessaan.", Toisaalta Valériane olisi paljonkin parempi apuri. Tuo voisi houkutella sopivat uhrit jonnekkin ulkonäöllään ja Leon itse voisi hoitaa loput. Hän tietysti haluaisi tutkia ruumiin kokonaan ennenkuin valitsisi. Hän ei halunnut mitään heikkoa ruipeloa, ja hän myös halusi tulevalla ruumiillaan olevan ulkonäköä ja hyvän kokoinen kalu. Mitäs sitä tinkimään, jos saisi itse kroppansa valita.

Valériane kohauttaa olkiaan. ”Itseppähän valitset”, nainen toteaa ja lähtee kapuamaan Blythen perässä taloon jphtavia portaita. Talo sijaitsi pienen kukulan päällä, joten portaita oli kolmisenkymmentä. Chaz vilkaisee Leoniin ja lähtee kipittämään portaita Valérianen perässä. Nainen ei sentään ollut uhannut tappaa häntä.
Talon ovi avautuu uudestaan. Nyt portailla seisoo toinen nainen, joka hän myöskin näyttää Blytheltä. Hänellä on tumma polkkatukka. Yllään yksinkertainen t-paita ja lyhyet shortsit.
”Hei Bly. Mitä sinä toit minulle?” naisen katse kääntyy Chaziin ja hänen hymynsä muuttuu monta astetta maireammaksi.

”Rauhoitu Erika”, Blythe komentaa. ”Valériane toi ystävänsä kylään.”
”Kiva. Kenet me saamme loihtia?” Erikaksi kutsuttu nainen vilkuilee toiveekkaana Chazia.
”Sanoin jo, että sinun pitää rauhoittua”, Blythe sanoo päästessään ovelle.
”Tylsimys.”
”Vieläkö sinulla oli juttua sen ihmissuden kanssa?” Blythe letkauttaa takaisin sisarelleen.
”Juorukello!”
”Ihmissusi?” Chaz oli valmis pyörtymään. Noitia? Ihmissusia? Kaksosia saman ruumiin sisällä? Hän halusi kotiin.

"Jos nämä naiset varmistavat ettei ruipelo ole kadonnut siihen mennessä kun me palaamme, saat ilomielin lähteä mukaani.", Leon toteaa Valérianelle punoen jo suunnitelmia mielessään. Hän oli tosiaankin huomannut Chazin pelkäävän, ja ei ollut lainkaan vaikeaa uskoa että mies suunnittelisi karkumatkaa.
Leon astelee Valérianen perässä taloon hämmästymättä lainkaan puheista ihmissusista. Totta kai niitäkin oli. Seuraavaksi he varmaan törmäisivät lohikäärmeeseen. Leon pyöräyttää hieman silmiään tunkiessaan kädet puvunhousujensa taskuihin. Kaikkeen hän sitä joutui.

”Minä voin pitää huolen ystävästänne”, Erika ilmoittautuu vapaaehtoiseksi innokkaana.
Chaz katsoo naista kuin enkeliä helvetissä. Juuri nyt hän ottaa mieluummin tyrkyn noidan kuin lähtisi Leonin kanssa kanssa kaupungille.
Hän yritti ajatella Noelia ja sitä miten mukavaa heillä oli ollut yhdessä. Chaz ajatteli muutakin kuin seksiä. Hän toivoi, että kaikki tämä kääntyisi mahdollisimman pian hyväksi ja Noel olisi pian hänen kanssaan. Hän halusi, että mies pitelisi häntä sylissä.
Mikä mainio alku suhteelle. Mennään ensin sänkyyn ja sitten manataan yhdessä jotain vitun demonia, joka pilasi heidän elämänsä.

”Mikä sinun nimesi on?” Erika kysyy Chazin päästessä kuistille.
”Chaz”, Chaz vastaa hieman luimistellen. Pitäisikö hänen kertoa noidalle, että oli homo.
”Haluatko kahvia? Teetä? Viiniä?”
”Olen homo”, Chaz sanoo nopeati, ennen kuin tulisi mitään väärinkäsityksiä.
”Sääli”, noita mutristeli huuliaan.

Valériane pistää päänsä esiin oviaukosta. ”Leon, käyn vaihtamassa vaatteita, johonkin hieman seksikkäämpään. Käykö?”

Leon ei voi olla nauramatta Chazille tuon töksäyttäessä olevansa homo. "Sulavaa, hurmuri. Oikea sosiaalisten parkettien partaveitsi.", Leon pyöräyttää silmiään ivallisesti ja siirtää sitten huomionsa Valérianeen. "Mainiosti. Katsokkin että saamme minulle parhaan kehon joka tällä kaupungilla on tarjota.", Leon ei vieläkään ollut aivan varma koko asiasta, mutta se oli ilmeisesti hänen ainoa ja viimeinen vaihtoehtonsa pitää Noel hengissä ilman että heittäisi itse henkeään, joten hän tarttuisi siihen, niin ufolta kuin se kuulostikin.

Valériane hymyilee Leonille takaisin ennen kuin katoaa takaisin sisälle taloon. Blythe sen sijaan ilmestyy vuorostaan ovenrakoon.
”Toivottavasti löydät ruumiin, jolla ei ole käädet täynnä työtä täällä. Lupaan muuten kirota sen”, Blythe sanoo mulkoillen Leonia vihaisesti. ”Suosittelen koomapotilasta.”
Tämän sanottuaan noita suuntaa takaisin sisälle.

”Tulkaa sisälle sieltä ulkoa! Chaz saa kohta ihottuman auringosta!”
”Anteeksi jäykän sisareni puolesta”, Erika sanoo irvistäen hieman pahoittelevasti vampyyrimiehille. ”Tuletko sinä?” Nainen ojentaa kätensä Chazille ohjatakseen tämän sisään.
Chaz astelee pää painuksissa naisen ohitse sisälle taloon.
Ulko-oven takaa paljastuu keltaiseksi maalattu eteinen, josta lähtevät ovet, sekä vanhat portaat muualle taloon. Puupinnat ovat tummia. Seinillä oli naisellisia tauluja. Takit olivat siistissä järjestyksessä naulakossa ja lattialla pieni itämainen matto. Taulujen lomassa oli yrttinippuja ja oudon näköisiä talismaaneja. Porrastasanteella oli suuri, lyijylasi ikkuna, johon oli kuvattu naisia tekemässä taikojaan. Oli ilmiselvää, että talo oli ollut vanhan noitasuvun omistuksessa pitkään. Valériane ei enää näkynyt, mikä ilmeisesti tarkoitti, että hän oli jo livahtanut jonnekkin vaihtamaan vaatteita.
”Maistuuko teille juotava?” Erika kysyy suunnatessaan eteisessä oikealle, jossa ilmeisesti sijaitsi keittiö.
”Teillä ei varmaan ole verta?” Chaz kysyy.
”Itseasiassa on. Yksi parhaista ystävistäni on vampyyri. Meillä on pieni varasto häntä varten”, Erika selittää. ”Otatteko molemmat?”

"Veri käy, kiitos.", Leon osasi tarvittaessa olla kohtelias, ja tämä taisi olla niitä hetkiä jolloin kohteliaisuutta tarvittaisiin. Koomapotilas ei kelvannut, sillä koomassa maanneilla ei ollut lihaskuntoa. Ja jos Leon nyt kerta saisi valita kehon, hän valitsisi parhaan mitä löytäisi ja huoltaisi sitten itse loput, mutta mihinkään ö-luokan vihanneksiin hän ei sentään suostuisi. Hän etsisi kyllä ihmisen jota ei välttämättä kaivattaisi, hän ei sentään ollut aivan tyhmä, niinkuin usein toisteli.
Leon seuraa naista keittiöön eikä pidä sistuksesta lainkaan. Mikä ei sinänsä ollut yllättävää, hän oli kuitenkin mies ja talo oli hyvin naisellinen. Leon pitää kuitenkin mielipiteensä omana tietonaan.

Erika astelee edeltä tilavaan keittiöön, jossa on puolipaneelit ja keltaiset ruusutapetit. Yhtä seinää hallitsivat suuret ikkunat, jotka antoivat takapihan puutarhaan. Kaappien ovet ovat vaaleaa tammea ja pinnat marmoria. Keittiön sivustalla on massiivinen puupöytä, jonka ääreen oli ahdettu kymmenen eriparista, mutta saman sävyistä tuolia. Yhdellä sivutasolle on koottu kotikutoinen, keittiöyrtti tarha. Yrtit levittävät tuoksua koko huoneeseen. Erika menee suoraan vanhan jääkaapin luo.
”Kattilassa lämmitettynä vai mikrossa?” hän kysyy nostaen kaapista esiin kaksi pussillista verta. ”Kysyn koska kaverini juo veren kattilassa lämmitettynä. Tiedän, että jotkut pitävät enemmän mikrossa olleesta. Eihän tämä tuoretta voita, mutta on tämäkin parempi kuin se, että juotte minut kuiviin.”
Erika hymyilee tarkoituksellisen hurmaavasti.

”Mikro kelpaa hyvin”, Chaz vastaa, astuen seisomaan sivuun. Hän katselee ympärilleen hämmentyneenä. Ilmeisesti hän oli viettänyt aivan liian vähän aikaa vampyyrina, koska tämä kaikki jaksoi hämmästyttää. Jo se, että noitia oli olemassa, oli ihmeellistä. Se, että talo näyttää niin normaalilta oli lähes järkyttävää.
Erika ottaa esiin kaksi korkeaa, käsin puhallettua lasia ja rupeaa valmistelemaan vieraidensa ateriaa. Hän nostaa katseensa Leoniin. ”Okei, kumpi sinä olet? Varsinainen vai alitajunnan kaksonen?”

"Mikro.", Leon vastaa ja seisoo kädet rinnalleen ristittyinä lähellä pöytää ennenkuin istuu alas. Hän kohottaa hieman kulmiaan Erikan kysymykselle, tajuamatta aivan täysin mitä hittoa nainen tarkoitti. "Meinaatko olenko originaali vai luotu persoona? Siinä tapauksessa vastaus on jälkimmäinen.", Leon ei pitänyt sanasta 'luotu', vaikka se pitikin paikkansa. Hän halusi mielummin ajatella syntyneensä, kuin että olisi ollut vain heikon mielen viimeinen epätoivoinen yritys pitää langat kasassa ja mieli ehjänä. Vaikka ei sitä ehjäksi voinut enää sanoa siinä vaiheessa kun pääkoppaa asutti kaksi eri persoonaa, varsinkin jos toinen niistä kehittyi yhtä pitkälle kuin Leon.