Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

”Joo. Sitä tarkoitin. Kun Blythe kertoi tästä pari päivää sitten rupesin tutkimaan tapausta”, Erika rupeaa puhumaan. ”Minä paneudun mielelläni kunnolla asioihin, ennen kuin ryhdyn mihinkään. Bly tykkää siitä, koska hän saa sillä taustatietoa asioista. Minä sen loitsunkin löysin. Ja Bly kehtaa vielä valittaa, etten viitsi etsiä töitä.”

Chaz rupeaa hiljalleen rentoutumaan. Erikan kaltaiset persoonat saivat hänet tuntemaan olonsa mukavammaksi, koska hän on itsekkin samanlainen. Kova puhumaan ja pitkästyttämää ihmiset, sekä vamyyrit kuoliaaksi.
”Saanko kysyä jotain?” Chaz kysyy, kuunneltuaan hetken aikaa Erikan iloista rupattelua.
”Tietty”, Erika vastaa laittaen lasit mikroon.
”Miten noidalla on ihmissusi ja vampyyri ystävänä?”
”Pitkä juttu. Olemme olleet ystäviä lapsesta asti. Toinen ystävistäni tajusi jossain vaiheessa olevansa ihmissusi ja toista puri vampyyri. Se ei tosin häiritse enää ystävyyttämme. Meillä oli pieni hankala hetki jossain vaiheessa, mutta loppujen lopuksi olemme erottamattomat.”

Blythe saapuu keittiöön. ”Hienoa Erika. Saat vieraamme viihtymään”, Blythe sanoo katsoessaan tyytyväisenä Chaziin ja Leoniin. ”Saaliita ei muuten sitten suvaita täällä. Ymmärsittekö? Rika, menen käymään nyt gallerialla ja käyn sen jälkeen kaupassa. Ole illalla kotona, jos Leon on siihen mennessä löytänyt itselleen sopivan ruumiin.”
”Selvä”, Erika vastaa mikron kilahduksen yli. Hän ottaa lasit ja ojentaa ne vampyyrimiehille.
”Hienoa. Nähdään illalla”, Blythe sanoo ja suuntaa eteiseen.

Leon ottaa mukin ja kiittää nyökäyttämällä hiljaa päätään. Hän oli sosiaalisempi kuin Noel, osasi puhua ja suostutella toisia vaikka mihin, mutta se oli yleensä vain esitystä, ja nyt Leon ei jaksanut esittää iloista tai hurmaavaa. Hän halusi olla juuri sellainen kuin itsensä sillä hetkellä tunsi; avuton, haavoittuva, vihainen, murhaava, masentunut.. Hän tunsi kaikkea aivan liikaa, eikä se auttanut hänen päänsärkyjään tai oloaan. Hän huomaa kätensä vapisevan hieman nostaessaan verilasillisen huulilleen. Ärsyttävää.

"Kerrohan tästä loitsusta. Miten se toimii, mitä siihen vaaditaan? Haluan tietää kaiken.", Leonin ääni on matala, ehkä hieman uhkaava, vaikkei hän tarkoittanutkaan uhata naista.

Erika mutristelee huuliaan hetken aikaa kuin miettien, mitä uskaltaisi kertoa.
”Okei, kerron, koska te olette vampyyreja, ettekä varsinaisesti hyödy siitä mitään. Tämä on aika coolia, koska en ole itse päässyt koskaan kokeilemaan tällaista. Ihan vain siksi, että olen perheeni kuopus. Loitsu on hyvin korkean tason magiaa. Moni noita on kuollut yrittäessään tällaista. Tämä loitsu on kehitetty satoja vuosia sitten. Ilmeisesti yksi sen kirjoittajista on ollut meidän esi-isämme, koska se löytyy perheen loitsukirjasta. Älkääkä edes udelko, missä se on tai Bly kiroaa teidät.
Koska taika on vaativa, meitä on viisi sitä toteuttamassa. Kompensoimme sillä taitoa ja voimaa, joka pitäisi periaatteessa olla yhden hallinnassa. Tämä on suunniteltu siten, että kokemattomatkin noidat voivat tehdä tämän tarvittaessa, koska tällä voidaan pelastaa henkiä. Bly, johtaa loitsua, koska hän on vahvin ja taitavin ja sukumme ”päänoita”. En kyllä käsitä miksi. Hän ei malta koskaan tehdä taustatyötä kunnolla, koska on kiireinen gallerian kanssa”, Erika pyöräyttää silmiään puhuessaan isosisarestaan mutta virnistää päälle. ”Tällä tasolla välineistöä tarvitaan paljon. Lisäksi tarvitaan uhri. Uhrina tosin toimii sinun hankkimasi ruumis.”

Leon näyttää hyvinkin kärsimättömältä. Noita ei vastaa hänen kysymykseensä kunnolla eikä hän kuitenkaan halua olla liian epäkohtelias. "Voit skipata kaikki osuudet joita en tule ymmärtämään. Minua ei niinkään kiinnosta taikuus, joten on turha pelätä että alkaisin penkoa teidä kirjojanne.", Leon murahtaa ääni edelleen kärsimättömän matalana. Hän halusi tietää miten se käytännössä tehtäisiin. Sidottaisiinko hänet pöytään ja viillettäisiin auki ja viereen sidottaisiin hänen valitsemansa uhri jota myös viillettäisiin, vai miten. Häntä kiinnosti, ja hän halusi myös tietää rajoituksista.

”Siinä tapauksessa joutuisin skippaamaan koko jutun”, Erika vastasi Leonille olkiaan kohauttaen. ”Magia on kokonaisuus. Mutta käytännössä sinä makaat lattialla valitsemasi ruumiin vieressä ja me luemme loitsun. Ei se sinun osaltasi ole sen kummempi prosessi.”

Chaz kuuntelee silmät pyöreinä Erikan selitystä. Hän olisi kuunnellut ihan puhtaasta mielenkiinnosta enemmänkin magiasta. Lyhyempi selostus ei kuulostanut yhtään niin kiinnostavalta.

”Tyttöystävääsi ja Chazia tarvitaan ankkuroimaan sinun ja veljesi mielet tähän maailmaan. He istuvat ringissä ja käytännössä katsoen teitä kädestä kiini”, Erika selostaa vielä Chazin ja Valérianen osuuden.

"Saanen huomauttaa etten seurustele Valérianen kanssa.", Leon korjaa naista tyttöystävä jutun alkaessa jo tympiä Leonia. Hän ei ollut seurustelija tyyppiä, ja vaikka olisikin ollut, muutama kerta seksiä ei vielä tehnyt Leonin mielestä suhdetta. Ei sillä että Valérianessa olisi jotain vikaa, Leon ei vain koskaan ollut edes miettinyt seurustelua saati sitten harkinnut sitä. Hän oli aina vain ollut osa Noelia, joka purkasi stressin ja paineet ja katosi sitten takaisin mielen perukoille piilottelemaan. Kukaan ei ollut koskaan tuntenut häntä, sillä hän ei ollut oma henkilönsä, hän oli vain jakautuneen mielen osa. Eihän sellainen voinut seurustella.

”Ai”, Erika näyttää selvästi yllättyvän tästä tiedosta naisen nojaillessa rennosti keittiösaarekkeeseen. Hän tuijottaa Leonia hämmästyneenä ja mutristaa sitten huuliaan. ”Tietääkö Bly tämän?”

”Leon mennäänkö?” Valériane tulee keittiöön pientä coctaillaukkuaan sulkien. Nainen on nostanut tummat hiuksensa nutturalle päänpäälle, jättäen kuitenkin muutaman suortuvan kuitenkin roikkuvan vapaana niskaan ja ohimoille. Hän oli pukenut ylleen hyvinkin niukkakankaisen korsettileningin. Kiiltävä kangas oli murretun violetin värinen ja mustalla, yksityiskohtaisella pitsillä koristeltu. Jalassaan naisella on mustat kengät, joiden korko sai pitkän Valérianen päälaen hipomaan pilviä.
Hän nostaa katseensa Leoniin saatuaan käsilaukkunsa suljettua ja sujautettua kätensä sen pienestä lenkistä sisään.

"Mistä minä tiedän mitä hän tietää. En ymmärrä miksi te alkujakaan oletatte meidän olevan pari.", Leon kohottaa kulmiaan ymmärtämättä laisinkaan mitä naisten päässä liikkui. Hän kääntää kuitenkin katseensa Valérianen kutsuessa häntä ovelta ja nousee sitten tuolilta, juoden kuitenkin vielä lasinsa tyhjäksi ennenkuin laskee sen pöydälle. "Kiitos verestä.", Leon kääntyy ja astelee Valérianen luokse. "Mennään."

Kunhan he olisivat ulkona ovesta Leon kääntyisi Valérianen puoleen. "Miksi ihmeessä kaikki olettavat meidän olevan pari?", Hänen oli pakko saada tietää, sillä kysymys vaivasi häntä kuin kutina jota ei saanut raavittua. Leon ei ollut mikään tunteiden mestari, eikä varsinkaan parisuhde nero. Hän oli lisäksi melko huono ihmistuntija.

Valériane seuraa Leonia ulos talosta ja kohauttaa kulmiaan miehen kääntyessä hän puoleensa kuin yleinen syyttäjä.
”Blythen puolesta se on ollut puhdasta naljailua. Hän on katkera siitä, että hänen perheensä on jäänyt palveluksen velkaa vampyyrille. Hän on yrittänyt selvittää välejä kanssani siitä lähtien kun asettui sukunsa johtoon”, Valériane sanoo, jatkaen tyynesti matkaansa. ”Muista en tiedä. Mitä Erika sitten sanoi?”

"Hän oli yllättynyt ja ihmeissään kun totesin ettemme ole pari, ja kysyi vielä tietääkö Blythe asiasta.", Leon on edelleen ihmeissään, eikä Valérianen vastaus tunnut tyydyttävän sitä kutinaa joka hänellä on. Hän kuitenkin seuraa naista ja katselee ympärilleen oudossa kaupungissa. "Mistä aloitamme?", Leonilla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millainen paikka California oikein loppujen lopuksi oli.

Valériane kurtistaa kulmiaan mietteliäänä kuunnellessaan Leonin selostusta Erikan reaktiosta. ”En osaa sanoa. Noitien kanssa on välillä todella inhottavaa olla tekemisissä. Kuten näit, Blythe tiesi jo ennalta missä mennään. En ollut kertonut hänelle yhtään mitään. Lentoliput oli varattu kaksi viikkoa sitten”, Valériane selvensi. ”Toivon vain ettei sillä ole merkitystä loitsun kannalta kun emme ole pariskunta. Se saattaa olla ainoa syy siihen, miksi Erika oli niin yllättynyt tiedosta. Erika on perheen loitsuekspertti. Blythe hoitaa johtamisen.”

Valériane astelee suorinta tietä lähimmälle raitiovaunupysäkille. Kaupunki oli edelleen tunnettu kulkuneuvoistaan ja raitiovaunuliikenne oli nyt kehitetty huippuunsa. San Francisco oli kärjessä turistitilaistossa, juurikin tästä syystä. Ihmiset halusivat päästä kokemaan vanhan ajan matkustustyyliä. Lisäksi siellä oli Kalifornian parhaat hotellit ja illanvietto mahdollisuudet.
”Sanoisin, että aloitamme ensimmäiseksi lounaalla, koska kello on niin vähän. Käydään kaupunki läpi hyvin tiheällä kammalla”, Valériane sanoo vilkaistessaan aikataulua. ”Kerro laatuvaatimukset, niin minä hoidan lopun.”

"Eiköhän se noita tiedä, ja olisi sanonut jos sillä olisi merkitystä. Hänhän tiesi jo etukäteen että tulemme tarvitsemaan apua.", Leon tuhahtaa. Hän toivoi ettei seurustelulla olisi mitään merkitystä loitsun kannalta. Mies seurasi Valérianea kuitenkin vaitonaisena mietteisiinsä unohtuneena. Mitä jos sillä kuitenkin olisi väliä? Riittäisikö tekaistu suhde loitsun toiminnan varmistamiseksi? Eihän hän nyt yhtäkkiä vain voinut rakastua tai ihastua Valérianeen käskystä, ei vaikka hänen henkensä riippui siitä. Tunteet ei vain toiminut niin.

Raitiovaunupysäkillä Leon vilkuilee kaupunkia työntäen ajatukset pois mielestään. Hänen pitäisi nyt keskittyä.
"Laatuvaatimukset..Hmm. Hyvän näköinen, lihaksikas kroppa, ei liian vanha, hyvän kokoinen kalu.", Leon virnistää luetellessaan haluamiaan ominaisuuksia ja vilkaisee Valérianea kuin odottaen naisen nauravan hänelle.

Valériane vilkaisee Leonia ja mutristaa huuliaan. Olisihan hänen pitänyt arvata mikä miehellä olisi mielessä, kun tämä pääsee itse valitsemaan oman kehonsa. Tosin, Valériane joutui myöntämään, että saattaisi olla itsekkin hieman turhamainen vastaavanlaisessa tilanteessa.
”Jaa... Tarkastanko minä sen viimeisen ominaisuuden vai huolehditko itse siitä puolesta?” nainen kysyy toinen kulma koholla ja virnistää perään. ”Jos käymme läpi kovinkin monta kandidaattia, minulta saattaa loppua puhti.”

"Voidaan vuorotella.", Leon virnistää ja vilkaisee sitten äänen suuntaan, joka kertoo heille raitiovaunun olevan pian heidän kohdallaan. Hän katselee vanhanaikaisen näköistä, mutta kuitenkin huippumodernia raitiovaunua innostumatta siitä mitenkään erityisesti. Noel olisi varmasti pitänyt siitä, mutta toinen mökötti jossain pimennossa potkittuaan häntä ensin tarpeekseen. Vaunun pysähdyttyä heidän kohdalleen Leon nousee kyytiin ja löytää heille istumapaikat. Yksinään hän eksyisi kaupunkiin varmasti.

Valériane nousee Leonin perässä vaunuun ja istuutuu alas, ristien sirosti nillkkansa. Nainen kerää jo raitiovaunussa miespuolisten kanssamatkustajien katseita osakseen. Valériane ei vain kiinnitä heihin huomiota. Suurin osa miehistä oli nuoria, vastavalmistuneita, ensimmäisessä työpaikassaan isänsä firmassa. Käytännössä katsoen pelkkiä lapsia satoja vuosia eläneen vampyyrinaisen silmissä. Valériane ei uskonut, että tästä porukasta löytyisi Leonille mieleistä tapausta. Hän päätti kuitenkin kysyä asiaa mieheltä.
Sano jos näet jotain kivaa. Valériane huomasi, että hänellä oli sama äänensävy nyt kuin puhuessaan vaatteista.

Hän kaivaa käsilaukusta esiin puhelimensa. Kaupunki on hänelle entuudestaan tuttu, mutta se on ehtinyt muuttua jonkin verran. Ensimmäiseksi he voisivat etsiä kivan lounaspaikan, josta löytyisi valinnanvaraa laidasta laitaan.

Leon vilkuilee ympärilleen näkemättä kuitenkaan mitään kovin silmää hivelevää. Kaikki olivat pelkkiä pentuja taikka vanhuksia. Hän halusi jotain hieman vakaampaa ja parempaa. Keho sai olla nuori, sillä eihän hän halunnut olla liiankaan vanhassa kehossa, mutta liian nuori keho oli yleensä vielä kehittymässä eikä siitä saanut parhaita puolia vielä esille.
Näistä kakaroista ei ketään. Toivottavasti etsimiseen ei mene koko päivää. Leon huokaisee ja ristii kätensä rinnalleen ja luo katseensa kenkiinsä.

Valériane mietti, samalla selatessaan kaupungin lounaspaikka tarjontaa, että hänen kannattaisi hyödyntää tämä tilanne. Samalla kun hän auttoi Leonia, hän voisi ruveta vieroittamaan itseään miehestä. Leon tuskin jäisi Lontooseen nyt kun saisi oman ruumiin. Valériane voisi sikailla huolella miehen ruumiskandidaattien kanssa ja ottaa irti kaiken minkä saisi.
”Oletko muuten varma, että haluat minun verettävän sinut uudelleen?”
Valériane ei halunnut. Pelkästään oman mielenterveytensä vuoksi. Mutta hän tekisi sen, jos Leon haluaisi.
Näinköhän hän lopulta päätyisi omasta tahdostaan Heavenin agentin veitsikäden tielle. Tulisiko hänestä yksi niistä itsemurhan tehneistä vampyyreista, joille ikuinen elämä oli vain liikaa.
”Olisit ikuisesti sidoksissa minuun.”

Jos Noel ei siihen suostu. Leon kohauttaa olkiaan hieman kuin se ei olisi merkannut hänelle mitään, kuin veretys olisi vain yksi arkiaskareista muiden joukossa. Hän halusi mieluiten Noelin verettävän hänet, olihan tuo hänen veljensä, mutta jostain syystä Leonilla oli pieni kutina, ettei Noel välttämättä suostuisi asiaan aivan helpolla. Hän yrittäisi kuitenkin.

Valériane sulki silmänsä ja rukoili jotakuta kuulolla olevaa jumaluuta, jotta Noel suostuisi verettämään Leonin. Hän ei kaivannut yhtään muistutusta miehen olemassa olosta, kun tuo lähtisi jälleen omille teilleen.
Valériane tuntee kyyneleiden nousevan hänen luomilleen, mutta pakottaa ne takaisin silkalla tahdonvoimallaan.

Hän päättää keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja ojentaa puhelimensa Leonille. Näytöllä näkyy kolme lounaspaikkaa. Yksi oli moderni ja nuoren, sekä nuorekkaan väen suosiossa. Toinen vaihtoehto oli Rock'n Roll café. Kolmas puolestaan hyvin mitäänsanomaton peruslounaspaikka, jossa kävi varmasti väkeä laidasta laitaan.
”Mitä haluaisit kokeilla?” Valériane kysyy ja selventää ajatuksiaan. ”Valitsin nämä enimmäkseen asiakaskuntien vuoksi. Mistä haluaisit lähteä kokeilemaan onneasi ensimmäisenä.”

Leon katselee näyttöä ja osoittaa sitten Rock'n'Roll kahvilaa. "Tuo kuulostaa hauskalta.", Hän vilkaisee vielä kerran tarjontaa ja nyökkää kuin varmistukseksi. Sieltä saattaa löytyä oikean tyyppisiä. En oikein välittäisi enää nörteistä, vaikka tällä kropalla onkin helppo huijata uhreja luottamaan. Leon virnistää hieman sanoillensa ja nojaa sitten taas selkäänsä. Hän toivoi että päivä lipuisi ohitse nopealla tahdilla, että hän löytäisi kehon nopeasti ja pääsisi sitten hoitamaan tämän epämukavan loitsimisjutun. Häntä uuvutti ja väsytti, eikä se suinkaan johtunut mistään muusta kuin Noelista, joka oli alkanut häntä hylkimään.

”Selvä. Menemme siis sinne”, Valériane sanoo sujauttaessaan puhelimensa takaisin käsilaukkuunsa.
”Mene sinä edeltä ja tarkkaile hetken aikaa tarjontaa. On varmaan paras, että minä näytän mahdollisimman yksinäiseltä, jotta miehet uskaltautuvat lähestymään minua. Tulen sisään, kun olet löytänyt kiinnostavan kandidaatin ja asetun hänen lähelleen.”
Metsästyssuunnitelman punominen piristi Valérianea jonkin verran. Vampyyrit ovat luonnostaan saalistajia. Ihmisten huijaaminen tuli luonnostaan ja sai olon virkeäksi. Valériane rupeaa tarkastamaan huolella tehtyä meikkiään, ennen kuin hyppää ulos ratikasta.

Valériane viittoo suunnan Leonille ja menee itse hieman kauemmas odottamaan, jotta mies pääsisi omiin asemiinsa.

Leon hyppää ratikasta eikä hänen liikkeensä ole lainkaan niin sulavia kuin aiemmin. Hän kiroaa hiljaa mielessään Noelia ja vilkaisee pikaisesti Valérianea ja tuon ohjaistusta. Hän siirtyy sisälle kahvilaan ja tilaa itselleen kahvin saaden näin tekosyyn istua hetkeksi tutkailemaan tarjontaa. Hän etsii itselleen pöydän josta näki suurinpiirtein koko kahvilan ja alkoi käydä läpi mahdollisia miesehdokkaita hänen kropakseen.

Hänen katseensa viipyilee jokaisessa mielenkiintoisessa vaihtoehdossa hieman pidempään, kunnes hänen silmänsä osuvat erääseen nuoreen mieheen, joka vaikutti olevan 25 ja 30 ikävuoden välillä. Tuolla oli leiskuva kuparinpunainen tukka, siiliksi ajeltu molemmilta sivuilta ja pidempi päältä, kammattu siististi taakse pienelle ponihännälle takaraivoon. Lävistyksiäkin vaikutti olevan toinen jos kolmaskin. Pituutti Leon arvioi nuorukaisella olevan lähemmäs 190-senttiä, sulava rakenne ja lihaksiakin löytyi. Tähän mennessä kahvilan varteenotettavin henkilö.

Punapää sivusiileillä, pelaa biljardia, hihaton huppari jollain bändilogolla ja armeija housut. Leon lähettää kuvauksen Valérianelle ja mukana vielä mielikuvan miehestä, jota nainen ei vahingossakaan iskisibaarista ketään muuta. Nuorukaisella johon Leon oli iskenyt silmänsä oli mukavan näköiset kasvot. Sulavalinjaiset ja hieman pyöreämmät.

Leonin ilmoitettua valinnastaan Valériane lähtee puolestaan suuntaamaan sisälle kahvilaan. Hän löytää nopeasti miehen valitseman kohteen, naamioiden vilkuilunsa sopivan pöydän etsimiseksi. Hän saa jälleen miesten päät kääntymään astellessaan paikan läpi. Pöytäloossi, jonka hän valitsee on lähellä biljardipöytää. Punapää näkisi hänet varmasti.

Valérianen ei ollut tarkoitus näyttää tyrkyltä, ainakaan vielä. Joihinkin miehiin tehosi itsensä lutkamainen myyminen, mutta Valérianen pitäisi tarkkailla uhria hetken aikaa ennen kuin saisi tästä otteen.
Nyt hän käyttäytyy kuin treffiseuraa odottava. Mikään ei harvemmin kiihota miehiä samaan tapaan kuin yksinäinen tyttö, jolle on selvästi tehty oharit. Sellaiset naiset olivat turhan helppoja saaliita. Valériane tilaa tarjoilijattarelta jääteen, mutta sanoo odottavansa seuraa. Hän rupeaa vilkuilemaan jännittyneen etuovelle, pitäen punapään kuitenkin koko ajan silmiensä alla.

Punapään katse kääntyy sisään astelevaan naiseen aivan kuin hänen peliseurankin. Neito on kaunis ja todellakin kutsuva, mutta punapää tietää paremmin kuin käydä heti kimppuun. Kaverit kyllä toteavat muutakaankin otteeseen mitä kaikkea voisivat seksipommin kanssa tehdä, mutta punapää oli hieman erilainen. Hän oli fiksumpi, eikä mennyt möläyttelemään tyhmiä, sillä jos nainen jäisikin yksin, hänellä olisi parempi mahdollisuus kuin kavereillaan. Niimpä punapää odottaa ja vilkuilee naista, ei suinkaan täysin huomaamattomasti, pitihän naisen saada tietää hänen olevan kiinnostunut. Punapää sipaisee pientä pukinpartaansa ja nauraa joillekkin kavereidensa jutuille, väläyttäen kuitenkin merkitsevän katseen Valérianen suuntaan.

Leon ei malta odotella. Hän istuu levottomana tuolissaan ja hörppii kahviaan.
Miten meinaat menetellä kunhan saat kalan verkkoon? Vietkö pojan kujalle vai motelliin?

Valériane antaa punapään huomata, miten hänenkin katseensa kiinnittyy mieheen yhä uudelleen. Kun tuo hymyilee hänelle, hän painaa päänsä ujostellen ruokalistan suuntaan. Vasta sitten hän siirtää sen toiveikkaan oloisena ovelle.
Valériane antaa toivonsa kuitenkin hiipua asteittain. Miehelle pitää käydä selväksi, että hän odotti seuraa, mutta jäisi kuitenkin lopulta yksin pöytään.

”Menen tilanteen mukaan. Kuja olisi helpompi. Motelleissa on liikaa tarkkaavaisia silmiä, mutta en rupea pakottamaan häntä mihinkään tai homma voi mennä pieleen”, Valériane vastaa kärsimättömän oloiselle Leonille. ”Haluaisitko antaa minulle pakit? Voisit käydä ulkona vaikka ostamassa tupakkaa ja soittaa minulle. Nopeutan hieman tahtia ja ihmiselle pitää käydä selväksi, että minulle on tehty oharit.”

Valériane kaivaa kännykän esille käsilaukustaan ja on tarkastavinaan viestejä. Hän muistaa kuitenkin näyttä pettynyttä naamaa, kun hänen olemattomalta treffiseuralaiseltaan ei ole tullut mitään viestiä.