Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Valériane nappaa BlackBerryn käsiinsä. Hän näpäilee Chazin numeron omaan puhelimeensa ja pistää kaiuttimen päälle näyttäen Leonille kädellään, että tämän pitäisi olla hiljaa.
Puhelin tuuttaa hetken aikaa.
”Chaz Noleman.”
”Hei Chaz. Minä olen Valériane Torentto”, Valériane sanoo puhelimeen kaikkein lempeimmällä ja ystävällisimmällä äänellään, joka häneltä vain löytyy.
”Neiti Torentto?” Chaz kuulostaa hämmentyneeltä. ”Liittyykö tämä siihen...”
”Chaz, ensinnäkin toivoisin, että kutsut minua Valérianeksi”, Valériane esittää nuorukaiselle saman ohjeen kuin viime viikolla Noelille. ”Ja kyllä, tämä liittyy juuri siihen, miten mulkvisti veljeni sekoitti pääsi aamulla.”
Chaz henkäisee kuuluvasti.
”Se, mitä näin videolla ei pitänyt aivan täysin paikkaansa”, Valériane selittää kärsivällisesti. Hän joutuisi luultavasti vääntämään vielä useamman tovin rautalankaa.
”Oletko sinä nähny sen videon?”
”En vielä. Ajattelin kyllä vilkaista, koska siitä on seurannut niin paljon harmia.”
”Mistä voit sitten tietää?” Chaz kysyi epäilevästi.
”Sanotaanko vaikka näin, että tunnen Noelin harvinaisen hyvin”, Valériane sanoo ja vilkaisee Leonia. ”Saan varmaan kohta selkääni, mutta koska tarvitsemme sinun apuasi, se on luultavasti sen arvoista. Chaz, Noel ei ole kertonut sinulle aivan koko totuutta itsestään.”

Valériane viettää seuraavat hetkensä selittäen hyvin hitaasti ja kärsivällisesti Noelin ja Leonin koko tilanteen. Chaz on aivan hiljaa, eikä Valériane ole aivan varma, onko mies jo pyörtynyt vai hylännyt puhelimensa kauhuissaan.
”Noel ei siis ole paha, eikä voisi koskaan satuttaa sinua, joten älä pelkää häntä. Ja hän olisi varmasti toiminut perjantaina eri tavalla, mutta sen ikävän sattumuksen aikaan paikalla oli Leon.”

Leon odottaa kärsimättömänä. Hän saattoi tuntea jotain pääkopassaan, hyvin pientä ja heikkoa värinää. Hän tiesi Noelin kuuntelevan.
Huomaatkos, veliseni, sinusta välitetään joten lakkaa mököttämästä ja puhu minulle.
Leon yrittää aivan turhaan. Noel sulkee itsensä tältä täysin, kauhuissaan. Oli aivan ymmärrettävää että Noel olisi hyvinkin järkyttynyt saatuaan tietää toisesta persoonastaa. Jo se, oli yksinään melko shokkeeraavaa, mutta kun Noel sai tietää mitä kaikkea hänen ruumiinsa oli tämän toisen persoonan ohjauksen alaisena tehnyt.. Vähemmästäkin sekosi.
Lakkaa mököttämästä, Noel.
Leon siirtää jälleen katseensa Valérianeen ja odottaa puhelun päättymistä. Hän ei laisinkaan ollut tyytyväinen tilanteeseen. Kuinka monen vielä piti tietää hänen tarkoin varjellusta salaisuudestaan? Hän oli onnistunut säilyttämään salaisuuden jopa Noelilta itseltään viimeiset reilu 150-vuotta, ja viimeisen viikon aikana tuntui siltä kuin puoli lontoota olisi saanut tietää.

”En haluaisi olla epäkunnioittava neiti, mutta kai tiedät, että tuo kuulostaa aika uskomattomalta”, Chaz sanoo hetken aikaa kestäneen hiljaisuuden jälkeen.
”Et tiedäkkään kuinka hyvin tiedän sen Chaz”, Valériane vastaa miehelle, aivan kuin he keskustelisivat siitä tippuuko vesi.
”Miksi Noel ei sanonut mitään?” Chaz kysyy epäilevästi.
”Hän ei tähän aamuun mennessä tiennyt, että hänen päänsä sisällä on toinenkin tiedostava ja ajatteleva persoona”, Valériane selittää. ”Hän kärsii muistikatkoksista silloin kun Leon on paikalla.”
”Kätevää”, Chaz sanoo tuhahtaen, kuin Valériane oli paljastanutkyseisellä selityksellään koko homman valheeksi.

”Mutta totta. En tosin soittanut sinulle varsinaisesti siksi, että saisin selitettyä sinulle aamuisen tilanteen”, Valériane sanoi, käyden viimein varsinaiseen asiaan. ”Viljam näytti saman videon myös Noelille. Tämä aiheutti hänessä pienen reaktion ja nyt kummankin, sekä Noelin, että Leonin, henki on vaarassa.”
”Miten se liittyy minuun?” Chaz kysyy.
”Leon kertoi minulle juuri, että Noel on hyvinkin tykästynyt sinuun”, Valériane kujersi lempeästi. ”Ja tällä hetkellä Noel on päänsä sisällä enemmän tai vähemmän unessa, mutta hän kuulee meitä. Ajattelimme, voisitko sinä jutella hänelle?”

Linjalle lankesi pitkä hiljaisuus ja Valérianen piti nopeasti varmistaa ettei puhelu ollut vain mennyt poikki.
”Mutta enhän minä varsinaisesti puhu hänelle...”Chaz sanoo epäröiden.
”Noel ei ole samaan tapaan paikalla, kun hän on ollut sinun seurassasi, mutta hän kyllä kuulee sinua”, Valériane sanoo.
Chaz vaikeni jälleen.
”Chaz, kuuntele minua, minulta ja Leonilta alkaa loppua keinot Noelin hengissä pitelemiseen. Me kaikki tarvitsemme sinun apuasi ja olen pahoillani, että tämä kaikki tulee aivan liian lyhyellä aikavälillä.”

”Voinko miettiä hetken aikaa?” Chaz kysyy.
”Varsinaisesti minulla ei ole valtuuksia pakottaa sinua tänne”, Valériane vastaa. ”En kuitenkaan uskalla antaa sinulle kovin pitkää aikaa mietittäväksi. En tiedä yhtään kuinka kauan Noel kestää.”
”Voinko soittaa tähän numeroon kohta?”
”Tietysti. Toivon kuitenkin, että päädyt auttamaan meitä”, Valériane sanoo lisäten äänensävyynsä aimo annoksen huolta ja lempeyttä.
”Öh... Okei.”
Chaz päättää puhelun.

Valériane sulkee kaiuttimen ja nojautuu mukavammin nojatuoliinsa.
”Anteeksi, että kerroin Chazille. Emme kuitenkaan saa häntä muuten avuksi”, Valériane sanoo silmänsä sulkien. Hänen päänsärkynsä tykytti ohimoilla entistä vaativammin. ”Kai sinä tajusit jo, että hän tulee auttamaan Noelia?”

Leon huokaisee puhelun päätyttyä Valérianen sanoille. "Ei kai siinä. Jos hän ei ole kovin suostuvainen auttamaan, niin aina voin hankkiutua hänestä eroon.", Leon kuulostelee samalla päätään etsien reaktiota Noelista, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Hän näkee hyvinkin elävästi mielessään pimeän nurkan, jonne Noel on käpertynyt sikiöasentoon ympärillään ikäänkuin voimakenttä, joka estäisi Leonia pääsemästä lähelle. Oli helppo kuvitella oma mieli tilaksi, jossa oli arkistoja muistoille ja tiedoille, sekä huone heille molemmille. Tosin, nyt hänen 'huoneensa' oli paljastunut eikä ollut enää piilotettuna.

"Jos hän päättää auttaa kaikki on hyvin. Jos taas ei, katsotaan mitä teen."

”Kyllä hän auttaa. Hän on päättänyt sen jo, vaikka ei tiedä sitä itsekkään”, Valériane sanoo ja vilkaisee kelloaan. ”Kello on puoli yksi San Franciscossa. Meillä on ainakin kuudesta seitsemään tuntia aikaa tapettavana. En halua ottaa riskiä, että Blythe kieltäytyy sisariensa kanssa auttamasta meitä. Ja sanoisin, että Chazilla menee tunnista kahteen sulatella asiaa, jonka jälkeen hän soittaa minulle. Onko sinulla ideoita mitä voisimme tehdä tai kokeilla?”
Valérianea odottaminen turhautti varmasti aivan yhtä paljon kuin Leoniakin. Tosin ehkä hieman eri syistä. Naista ei varsinaisesti Noelin kohtalo hetkauttanut juuri ollenkaan. Harmi vain, että tämän elämä oli niin vahvasti sidoksissa Leoniin, että Valérianen oli pakko kiinnostua myös tästä.
Loppujen lopuksi, hänen itsensä kannalta olisi ollut huomattavasti parempi, jos hän olisi viitannut kintaalla koko sotkulle. Kasvavat kiintymyksen tunteet Leonia kohtaan eivät olleet hyvästä. Valériane soi yhden lyhyen ajatuksen exänsä silvotulle ruumiille.

"Minä voisin levätä hetken, ja yrittää päästä Noelin luokse.", Leon toteaa silmänsä sulkien. Hän ristii kätensä rinnalleen näytti melkein siltä kuin tosiaankin nukkuisi, ellei hänen kasvoillaan olisi ollut keskittymisen tuima ilme. Hänen olisi saatava Noel vastaamaan, saatava tuo heräämään ja hyväksymään tosiasiat. Se saattaisi auttaa. Hän ei tiennyt mitä muutamaan voisi tehdä helpottaakseen oloaan, koska ainoa asia joka pyöri hänen mielessään oli Torentton tappaminen ja Noelin pelastaminen.

Valériane nyökkää Leonille. Hän kääntää katseensa kannettavaansa ja rupeaa tekemään omia tutkimuksiaan. Hän ei varsinaisesti usko löytävänsä mitään, mikä saattaisi auttaa ”veljeksiä” pulassa. Aina kannatti yrittää.

Puolen tunnin kuluttua, kun Valériane oli edelleen tutkimustensa kanssa samassa pisteessä kuin oli aloittanutkin, hänen puhelimensa soi. Tarkastettuaan soittajan numeron, hän toteaa arvioineensa Chazin hieman väärin. Mies oli saanut ajatuksensa kokoon yli puolet nopeammin mitä hän oli arvellut.
Valériane avaa puhelin ja kytkee kaiuttimen päälle. ”Hei Chaz.”
”Ööh... Hei”, vampyyri vastaa hieman epäröiden.
”Mihin tulokseen tulit?” Valériane kysyy oitis. Nyt ei ollut aikaa jäädä odottelemaan, eikä tyhjän puhuminen varsinaisesti kuulunut edes naisen tapoihin.
”En tiedä. Haluaisin kyllä nähdä Noelin... Ainakin ennen kuin päätän.”
”No, näet varmasi Noelin ruumiin, jos tahdot. Hän ei kuitenkaan ole vieläkään aivan tässä maailmassa, kuten aiemmin mainitsin”, Valériane sanoi.
”Sitä minä tarkoitinkin. Haluan nähdä... Öh... Leonin? Jotta voin olla varma tästä... Jutusta”, Chaz snoo kuin ei olisi ollut varma siitä miten tilanteeseen pitäisi suhtautua.
”Selvä. Lähetän sinulle osoitteen tekstiviestillä, joten voit tulla tänne”, Valériane sanoo. ”Kai tiedät, että sinun pitää tulla tänne heti.”
”Joo.”
”Hienoa. Näemme siis pian.”
”Okei.”
”Ai niin Chaz...” Valériane sanoo katseltuaan hetken aikaa ympärilleen.
”Niin?”
”Tämä asunto, jossa olemme tällä hetkellä. Olemme piilossa veljeltäni, koska hän saattaisi pahentaa tilannetta entisestään”, Valériane selvensi.
”Joo?”
”Tämä ei aivan täytä sisältä päin tavallisen kodin kriteerejä.”
”Okei”, Chaz kuulosti epäröivältä.
”Olet turvassa täällä, joten älä huoli.”
”Okei.”
”Nähdään pian.”
”Jep.”

Valériane sulkee puhelimen.

Puhelimen soidessa Leon raottaa vasenta silmäänsä ja vilkuilee koko puhelun ajan Valérianea ja puhelinta. Hienoa, Noelin heila tulisi tänne. Leon pystyi jo tuntemaan kuinka hänen oma olonsa muuttuisi hieman epämukavammaksi. Olihan kyseessä sentään mies joka nai hänen ruumistaan vaikka Leon ei todellakaan ollut alistuja. Koko tilanne oli niin absurdi että Leon ei voinut kuin pudistaa päätään itselleen ja sulkea silmänsä uudestaan. Hänen olisi oltava mahdollisimman rauhallinen Chazin tullessa sisään, mutta ilmeisesti hänen pitäisi kuitenkin tehdä selväksi ero hänen ja Noelin välillä. Leonille itselleen se oli itsestään selvää, he olivat kuin päivä ja yö, mutta he jakoivat saman ruumiin mitä tekisi tunnistamisesta vaikeampaa ulkopuolisille henkilöille. Nyt ei auttanut kuin odottaa.

Ei mennyt kuin kaksikymmentä minuuttia kun asunnon ovella koputettiin. Valériane nousee paikaltaan mennäkseen päästämään Chazin sisään. Hän tarkastaa ensin ovikamerasta, että tulija olisi varmasti Chaz. Hänellä ei ollut tosin varsinaista mielikuvaa miltä, mies näytti, mutta hän tunnisti kyllä kaikki Viljamin kätyrit.
Sitä paitsi, Viljam ei olisi vaivaantunut koputtamaan. Hän olisi tullut jo läpi, jos hän olisi tiennyt missä hänen sisarensa oli.

Kameran ruudussa näkyi eksyneen näköinen, nuori, vampyyrimies, joka pälyili pelokkaana ympärilleen. Tuolla oli musta tukka ja vihreät silmät. Valériane hymyi tunnistaessaan kasvot. Hän tunsi sittenkin miehen. Tämä oli Viljamin alaisuudessa Electricassa. Se selittää myös sen, missä Noel oli tutustunut mielitiettyynsä.
”Hei Chaz”, Valériane sanoo avaten oven kuin illallisvieraita odottava emäntä. ”Tule sisään.”

Chaz vilkaisee Valérianea peloissaan, aivan kuin naisen tilalla olisi seisonut tultasyöksevä lohikäärme.
”Hei...” mies toteaa varovaisena ja rupeaa sitten katselemaan ympärilleen asunnossa. Hänen silmänsä laajenevat järkytyksestä kun hän näkee asunnon sisustuksen. Hänen katseensa singahtelee kiskojen, kahlekokoelman, piinapenkin ja piiskojen välillä.
”Kuten sanoin, en käytä tätä paikkaa asumiseen. Tämä on ennemminkin harrastehuone”, Valériane sanoo katsellen Chazin kauhistunutta ilmettä.

Leon tuntee lihastensa jäykistyvän koputuksen kuultuaan. Hän avaa silmänsä ja yrittää valmistautua tulevaan, toi se sitten mitä tahansa tullessaan. Hän ei kuitenkaan nouse sohvalta. Hänen ei tarvinnut esittää mitään hyvä tapaista Noelia, ei enää tässä vaiheessa. Kohta koko Lontoo varmasti tietäisi hänestä ja Noelista, joten mitä sitä enää esittämään.
Leon kääntää kuitenkin katseensa Chaziin ja painaa mieleen yksityiskohtia, kuin tökkiäkseen Noelia niillä. Hän tuntee kyllä toisen länsnäolon, tietää Noelin tarkkailevan tilannetta katatonisesti vailla suurempaa mielenkiintoa, mutta tarkkailevan kuitenkin.
Aika lopettaa vihanneksen leikkiminen, Noel. Jos et halua että satutan pikku ystävääsi. Leon tosiaan toivoi uhkaustensa auttavan. Hän odottaa rauhallisesti, mutta huokuu uhkaavaisuutta.

Chaz jäykistyy silmiinnähden kun hän huomaa Leonin loikoilevan sohvalla. Loppujen lopuksi hän joutuu kuitenkin toteamaan nyt, kun näkee miehen oikeasti edessään eikä videolta, vaikka ruumis olikin sama, tämä mies ei ollut Noel.
Chaz ei tosin tiedä olisiko asiasta helpottunut vai kauhuissaan.

”Tuletko peremmälle”, Valériane kysyy lempeästi laskien kätensä Chazin olalle.
Chaz hätkähtää kosketusta ja vetää itsensä irti naisen otteesta. Hän kuitenkin nyökkää vaitonaisena, lähtien sitten kävelemään Leonia kohti. Hän pysähtyy hyvän matkan päähän sohvasta pelokkaan näköisenä.

Leon nostaa katsettaan Chaziin kuin kysyäkseen mitä helvettiä tuo tuijotti. Hän ei kuitenkaan avaa vielä suutaan, sillä ei tiennyt laisinkaan miten menetellä tällä kertaa. Hän ei uskonut minkään tervehdyksen olevan nyt tarpeellinen.
"Istu.", Leon osoittaa sohvaa vieressään nyökkäämällä sen suuntaan. Kunhan Chaz istuutuisi, Leon kääntyisi hieman tuota kohden.
"Kuten varmaan huomaat, minä en ole Noel. Olen Leon. Ja nyt haluan, että sinä puhut Noelille. Tee se suoraan mieleeni, jotta se varmasti kantautuu sen älykääpiön korviin.", Leon selittää karkeasti mitä Chazin tarvitsisi tehdä.
Höristäppä korviasi, Noel. Kuuntele mitä mussukallasi on sanottavaa.

Leonin käskiessä häntä istuutumaan viereensä, Chazin pää kääntyy Valérianen suuntaan kuin apua pyydellen.
Nainen on jäänyt seisomaan sivuun, jotta ei häiritsisi tätä outoa tilannetta. Hän nyökkää Chazille rohkaisuksi, mutta ei sano mitään.
Chaz nielaisee peloissaan, mutta menee lopulta istumaan Leonin viereen. Hän kääntyy yläruumis mieheen päin kuunnellen tuon ohjeita. Lopulta hän nyökkää.

Chaz pysyy kuitenkin hetken aikaa hiljaa. Hän oli koko taksimatkan ajan miettinyt mitä hänen pitäisi tehdä tai sainoa Noelille. Nyt hänen päänsä oli kuitenkin täysin tyhjä kaikesta. Tällaisia tilanteita varten pitäisi olla käsikirja.
Lopulta Chaz kuitenkin avaa telepaattiset kanavansa. Hän nostaa katseensa Leonin silmiin, etsiäkseen sieltä jotain tuttua.
Noel? Kuuletko minua? Chaz tässä. Chaz mietti miten jatkaisi. Aloitus taisi olla ilmiselvä, mutta seuraavia sanoja hän joutuu miettimään. Jo omaakin oloaan helpottaakseen hän lisää ajatuksiinsa leikkisän sävyn. Jätit minut aika paskamaiseen jamaan. Olisit voinut varoittaa hieman mitä tuleman pitää, ennen kuin hyppäsin sänkyyn kanssasi... Äläkä nyt suutu. Olet välilllä hieman yliherkkä. Minulle kerrottiin ettet tiennyt tästä mitään. Ei se tosin tee tästä yhtään sen helpompaa minullekkaan.

Leon olisi voinut oksentaa koko tilanteen herkkyydestä. Se oli aivan liian maireaa hänen mieleensä ja Chazin sanat suorastaan siirappia. Hänen silmissään välähti tämä pahoinvoinnin tunne, kun raakalaismainen mies istuu hiljaa tuijottaen Chazin silmiä. Hän kuitenkin pysyy hiljaa ja yrittää peitellä omia tuntemuksiaan. Tämä oli hyvin epämukavaaa myös hänelle.
Leon kuitenkin tuntee reaktion päänsä sisällä. Noelin ote tästä maailmasta tiukentuu, ei paljoa, mutta enemmän kuin aiemmin. Hän yrittää tahdonvoimallaan saada Noelista kiinni, pakottaa tuota puhumaan.
Jatka vain, se toimii. Leon sanoo Chazille suutaan avaamatta. Hän sulkee silmänsä voidakseen keskittyä tökkimään Noelia henkisesti ylös. Potkimaan jos tarve vaatii. Heidän telepaattisen yhteytensä vuoksi Chaz pystyisi näkemään mielikuvat joiti Leon loihti itselleen. Kuvissa oli kuin identtiset kaksoset, joista toinen makaa nurkassa sikiöasennossa, ja toinen yrittää päästä tuon suojakentän lävitse potkimalla ja takomalla sitä nyrkeillään.

Chaz säikähtää Leonin ääntä ja mielikuvia, mutta ei lähde karkuun. Hetken aikaa hän katselee tilannetta, ennen kuin huokaisee ja sulkee silmänsä. Näin hän saattoi vahvistaa telepaattista yhteyttään ja keskittyä tilaan, joka heidän välilleen näin syntyi.
Aivan kuin Chaz olisi näin astunut sisään Noelin siihen aivojen osioon, jossa kaikki tämä tapahtui ja mukaan mielikuvaan.

Noel, tämä olisi paljon helpompaa, jos puhuisit minulle. Tiedän, että harrastan paljon yksinpuhumista, mutta tarvitsen siihenkin hieman vastakaikua.
Ei tämä ole helppoa minullekkaan. Leijuin lähes kirjaimellisesti pilvissä meidän yhteisen yömme jälkeen. Odotin malttamattomana tämän päivän tapaamistamme tai treffejämme, miten niitä nyt ikinä haluat kutsuaa... Sitten saan kutsun mr. Torin luo ja kaikki tuntui räjähtävän. Juuri sillä hetkellä minä halusin kuolla.

Mutta, tässä minä olen. Olen jälleen sinun kanssasi. Hieman eri tavalla kuin olisi voinut äkkiä perjantain jälkeen kuvitella, mutta olen silti tässä.

Noel tuntuu liikahtavan. Hänen katatoninen, mitään sanomaton katseensa siirtyy aivan tuuman verran kohti Chazin ääntä. Mutta silmät eivät kirkastu. Hän kuulee, näkee, muttei reagoi sen suuremmin. Leonin olemassaolo tuntui tekevän Noelille mahdottomaksi tulla ulos kuorestaan nyt, kun oli sinne hautautunut. Noelin katse kuitekin kirkastuu aivan hetkeksi kun Chaz 'astuu' tilaan ja hän kohottaa hieman päätään, kuin yrittäen nousta päästäkseen toisen luo. Noelin katse on hyvinkin tuskainen ja hän pudistaa päätään. Samassa tila Noelin ympäriltä mustuu, aivan kuin mies olisi sulkenut molemmat hänen ulkopuolelleen.
Helvetti! Leon sähähtää kovaan ääneen. Nyt edes hän ei näe enää Noelia, hän voi ainoastaan tuntea toisen olemassaolon, mutta siihen se jääkin. Noel oli päättänyt kuolla, selvästi.

Noel! Noel, kiltti, älä mene pois. Chaz hätääntyy aistiessaan muutoksen toisen mielessä. Me saamme asiat järjestymään.
Muistatko kun olimme yhdessä ammeessa? Chaz kaivaa muistikuvat mielestään lähettäen niitä Noelille huolimatta seinästä, joka heidän välilleen oli noussut.

Chaz kohotti kätensä koskettamaan Noelin kasvoja ja silittelemään tämän poskia. ”Olenko jo sanonut kuinka suloiselta näytät, kun hymyilet?”
Chazi siirtää peukalonsa hipaisemaan Noelin ylös noussutta suupieltä.Noel saattoi tuntea kevyen punan kohoavan kasvoilleen siitä, mistä Chaz häntä kosketti kehuessaan häntä suloiseksi. Hämilleen mennyt vampyyri kääntää hieman katsettaan, hymyn tilalla nyt häkeltynyt ilme. "Enkä näytä."Chaz hymyili Noelin hämmennykselle. Hentoinen puna miehen kasvoilla tuntui hivelevän hänen itsetuntoa. Kun Noel kääntää päätään, Chaz siirtää kättään päästäkseen hieromaan peukalollaan tuon alahuulta.
”Noh, suloinen on ehkä väärä sana”, Chaz kuiskaa lempeästi. ”Voin kuitenkin mielihyvin tarkensaa sitä mitä hain sillä takaa. Tiesitkö, että hiuksesi menevät todella seksikkäästi pörröö. Haluaisin kovasti nähdä miltä näytät heti herättyäsi, jos nukut. Kuten jo aiemmin sanoin, silmäsi ovat tavattoman kauniit ja ilmeekkäät. Voisin katsella niitä viikkoja putkeen. Sinulla on miehekäs nenä, joka sopii kasvoihisi. Täyteläiset huulet, joita ei voi olla suutelematta, koska ne näyttävät niin herkullisilta.”
Sanojensa painoksi hän siirsi peukaloaan Noelin huulelta, voidakseen painaa huulensa sen tilalle. Hän haluaa pitää suudelmansa mahdollisimman pehmeänä. Hän lipaisee kevyesti, hieman vietellen Noelin ylähuulta, seuraten kielensä kärjellä sen muotoja.

”Kulmahampaidesi näkeminenkin saa minut toivomaan, että iskisit ne johonkin valtimoistani”, Chaz jatkaa perääntyen aavistuksen Noelin huulista. ”Sinulla on upein koskaan näkemäni leuka. Mieleni tekisi kovasti suukotella ja näykkiä sitä.”Chaz siirsi huulensa Noelin suupielelle ja siitä leualle, jolle hän antoi lupaamiaan kevyitä suukkoja.
”Vakuutuitko jo, vai jatkanko vielä”, Chaz kysyy suudelmiensa lomasta, siirtäen kätensä hieromaan toisen niskaan. ”Voin esittäää sinulle hyvin yksityiskohtaisen kuvailun siitä millainen ruumiisi on ja miten se vaikuttaa minuun.”Chaz hymyilee Noelin leukaa vasten kuullessaan tuon äännähdyksen. Hän vilkaisee vaivihkaa miehen jalkoväliä. Erektion näkeminen sai hänet itsekkin värähtämään ja kovenemaan. Hän siirtää kätensä Noelin kaulalle ja suukottelee samalla pientä polkua leukaa pitkin tuon korvalle.
”Lisäksi, kaulasi on kerrassaan ihana. Sen iho on tavattoman pehmeä ja valtimosi kulkee tässä...” Chaz sipaisee sormellaan kyseistä kohtaa. ”...hyvin houkuttelevana.” Chaz antaa lempeän suukon samaan kohtaan, jota hänen sormensa oli juuri hyväillyt.
”Sinulla on vankka, lihaksikas ruumis, joka saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi...”Chaz laskee kätensä Noelin rintakehälle. Hänen kätensä peittää kokonaan alleen toisen rintalihaksen. Samalla hän liuttaa toisen kätensä miehen lantiolle. Hän nousi suutelemaan toista uudestaan huulille. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan ollut hempeä. Hän oli vaativa ja antoi esimakua siitä, mitä lähitulevaisuus piti sisällään.
”Noel, sinä olet kaunis, joten hyväksy se. Eikä se ole mitään vittuilua”, Chaz sanoi erkaantuessaan Noelin huulista. ”Tiedän mistä puhun, koska olen malli. Näen kauneutta kaikki alla. Keinotekoista ja luonnollista. Tiedän kauneuden mitat, sillä minutkin on määritelty niillä ja määrätty kauneusleikkaukseen. Jos et usko, luettelen vielä muutaman jutun vakuuttaakseni sinut.”

Sanoin, että sinä saat minut tuntemaan oloni turvalliseksi, joten älä nyt jätä minua. Minä haluan tuntea niin! Haluan olla sinun kanssasi ja tuntea, että minua rakastetaan!
Älä jätä minua. Tule takaisin!

Mielikuvat ja Chazin sanat saavat kyllä jonkinlaisen reaktion aikaan, mutta ei välttämättä sitä mitä odotettiin. Viiltävä kipu tunkeutuu Leonin päähän ja mies nostaa kädet päälleen kuin peläten päänsä räjähtävän jos ei pitänyt siitä kiinni. Noel yritti häätää Leonia ulos. Noel yritti tuhota hänet, murskata kuin vastenmielisen ötökän. Todellisessa maailmassa Leon huutaa tuskasta, päänsä sisällä hän irvistää ja kiroaa.
Älä viitsi Noel! Minun ansiostani sinä olet vielä hengissä ja järjissäsi! Mutta vastustuksen tunne on edelleen siellä. Leon ei pääsisi lähellekkään Noelia ennenkuin mies hyväksyisi sen tosiasian, että hänellä oli 'veli' päänsä sisällä. Noel ei voinut noin vain leikata häntä irti kuin kasvainta ja viskata menemään. Noel itse oli hänet luonut, joten perkele hän ei myöskään viskaisi häntä menemään noin vain.
Chaz.. Minä en voi. En niin kauan kun minulla on tämä..hirviö sisälläni. Minä en voi. Sanat ovat Noelin. Leonin silmät suurenevat. Niin juuri, kyllä se piru puhuu Chazille mutta ei hänelle. Noel kuitenkin vetäytyy niin syvälle kuoreensa sanojensa jälkeen, että tuntui varsin turhalta yrittää jatkaa enempää, varsinkin kun mies niin sähäkästi yritti tappaa häntä.

Chaz tuntee kyynelten valuvan poskiaan pitkin suljettujen luomien välistä. Hän kuulee Leonin tuskanhuudot, mutta on päättänyt olla välittämättä niistä. Omasta kivustaan hän ei voinut olla välittämättä. Tuntui kuin hänen sydäntään raadeltaisiin auki. Hän päätti kuitenkin pitää kaikella tahdonvoimallaan kiinni Noelista. Hän ei antaisi miehen kuolla.
Me järjestämme asian Noel. Järjestämme tämän niin, että sinä voit jäädä! Minä en päästä sinua menemään nyt kun meillä voisi olla vielä ikuisuus aikaa yhdessä.

Valériane katsoo muuttunutta ajatustenvaihtoa kauhuissaan. Hänen teki mieli juosta Leonin luo auttaakseen tätä. Loppujen lopuksi hänellä ei ollut kuitenkaan mitään keinoja auttaa miestä.
Valériane päättää niellä kyyneleensä ja napata puhelimen mukaansa. Helvetti, vaikka San Franciscossa oli yö, hän soittaisi sille helvetin noidalle. Hän ei pystynyt katselemaan tätä hetkeäkään pidempään.

Valériane astelee makuhuoneeseen puhelin korvallaan ja yllättyy kuulessaan vastauksen: ”Hei, Val. Mietinkin, että koska saisit kerättyä riittävästi rohkeutta soittaaksesi minualle.”
Se perkeleen noita, oli tiennyt, että hän tarvitsi apua, eikä ollut viitsinyt ilmoittaa olevansa hereillä.
”Hei Bly. Mistä tiesit?” Valériane kysyi vaikka tiesi sen olevan täysin turhaa.
”Minä olen noita. Ja sinuna keskittyisin matkavalmisteluihinne. Lentonne lähtee 14:11 teidän aikaanne. Tulen teitä kentälle vastaan täällä päässä. Vaihdetaan sitten kuulumisia”, Blythe sanoo harvinaisen omahyväisellä äänellä, mikä saa Valérianen melkein paiskaamaan mokoman luurin seinään.

Leonin on pakko katkaista telepaattinen yhteys Chaziin. Hän ei kestänyt enää päätään viiltelevää kipua. Hän räväyttää silmänsä auki ja huohottaa raskaasti, pidellen päätään käsillään. Hän siirtää katseensa lattiaan ja tajuaa sen olevan kivusta sumea. Perhanan Noel, yrittikö se paskiainen sokaista hänet? Leon keräilee itseään hetken ennenkuin nostaa katseensa Chazia kohden. Hänen teki niin kovasti mieli hakata tämä nuorukainen edessään, ihan vain opetukseksi ja kostoksi Noelille. Hän ei kuitenkaan tee sitä. Hän etsii katseellaan Valérianea ja huomaa naisen puuttuvan. Hänelle tekisi elävä lounas nyt terää. "Val?", Leon nousee sohvalta ja horjahtaa. Tuntui kuin hänen kroppansa olisi aiempaa heikompi. Se johtui luultavasti yksinomaa Noelin hyökkäyksestä ja siitä, että mies vastusti hänen olemassaoloaan koko omalla tahdonvoimallaan.

"Val..", Leon ähkäisee ja vaipuu takaisin sohvalle lyötynä. Hän tarvitsisi verta, vaikkei uskonut sen auttavan tarpeeksi, mutta edes sen verran että hän pääsisi liikkeelle ja saisi näkönsä kunnolla takaisin. Ruokaa.. Hän tarvitsi verta.

Yhteyden katkaiseminen tuntui kuin avokämmenen iskulta kasvoihin. Chaz avaa silmänsä typertyneenä räpytellen ja huomaa näkökenttänsä olevan kyynelistä punainen. Hän kääntyy pois Leonista saadakseen pyyhittyä silmänsä.
Vaikka he kolme olivat juuri kokeneet mitä intiimeimmän tilanteen ajatusten kautta jaettuna, Chaz ei halunnut Leonin pääsevän yhtään enempää perille hänen asioistaan. Hän ei halunnut tuon näkevän kuinka häntä sattui.

Vaistomaisesti, edelleen hieman hätääntyneenä, hän kuitenkin ojensi molemmat kätensä tukeakseen Leonia tämän horjuessa. Se tosin johtui puhtaasti siitä, että mies oli Noelin ruumiissa ja muistutti tätä fyysisesti. Hän kuitenkin vetää kätensä pois, kuin olisi koskettanut aurinkoa ja polttanut kätensä.

Valériane saapuu huoneeseen Leonin kutsun kuultuaan. Hän katselee kaksikkoa hetken aikaa tilannetta arvioiden ja ryntää sitten Leonin eteen. Loppujen lopuksi ja ystävällisyydestään huolimatta, hänelle huoneessa ei ollut muita kuin Leon. Chazilla ei ole Valérianelle sen enempää merkitystä Noelillakaan. Hän polvistuu lattialle, nähdäkseen miehen kasvot. Naisen käsi nousee koskettamaan hellästi tuon poskea.
”Leon? Onnistuitteko te? Tarvitsetko jotain?” hän kysyy huolestuneena.

"verta..", Leon kähisee nälkäisenä katsoen Valérianea tuskissaan. Hänen päätään jomotti vietävästi, tuntui samalta kuin Noel olisi potkinut hänen aivojaan ihan vain vittuillakseen. "Tämä taisi olla huono idea.", Leon virnistää heikosti ja nojautuu taaemmas. "Missä olit?", Alati epäluuloinen ja vailla luottamusta keneenkään paitsi itseensä, se taisi olla yksi Leonin motoista. Hän ei tahtonut luottaa kehenkään täysin, ettei saisi siipeensä ja aiheuttaisi Noelille varaa. Vielä nytkin hän ei halunnut muuta kuin suojella Noelia. Hän ei kuitenkaan ollut valmis kuolemaan toisen vuoksi, jos olisi ensin mahdollisuus selvitä hengissä niin että molemmat olisivat tyytyväisiä. Toisaalta, jos mikään ei auttaisi..hän kuolisi kyllä Noelin puolesta.

Valériane ottaa hiukset pois kaulansa tieltä. ”Ota ensi hätään minusta. Chaz, jääkaapissa on veripusseja. Etsi lasi ja auta Leonia”, Valériane neuvoi miestä.
Chaz katsoo kummissaan Leonia ja vilkuilee sitten keittiön suuntaan.
”Toimi nyt!” nainen kivahtaa. ”Jos Noel kuolee, niin kuolee myös Leon ja päin vastoin.” Viimeisen kohdalla Valériane taisi kyllä liioitella, mutta se taisi olla ainoa millä Chaziin sai liikettä.

Nuorukaisen rientäessä keittiöön Valériane istuutuu Leonin viereen ja rupeaa vetämään häntä niskasta omaa kaulaansa kohti. ”Puhuin makuuhuoneessa puhelimessa. Joten koetahan toipua nopeasti. Meidän pitää lähteä San Franciscoon. Koneemme lähtee kolmen tunnin kuluttua. Se saatanan ämmä tiesi, että tarvitsemme apua, mutta ei viitsinyt soittaa sitä tarjotakseen.”
Valériane oli vihainen Blythelle. Mokoma taivaalla liihottava noita-akka. Jo hän sai jonkinlaisia yliluonnollisia viboja niin niistä voisi ilmoittaa myös osallisille.

Leon odottaa että Valériane asettui hänen viereensä ja vetää häntä lähemmäs itseään, ennenkuin upottaa ahnaasti ja nälkäisenä hampaansa naisen kaulaan. Hän juo varoen, sillä Valériane oli vasta juuri toipunut pahoista vammoista. Juotuaan hieman hän erkanee, tuntien olonsa hieman paremmaksi ja odottaa että Chaz toisi hänelle lisää verta nojautuessaan sohvan selkänojaa vasten.
"Noelin passi ja tavarat ovat motellissa.", Leon pitelee silmiään kiinni aivan kuin valo olisi häntä häikäissyt. "Ne pitää hakea."

Valériane ynähtää Leonin ruvetessa juomaan hänestä. Hän sulki silmänsä nautti hetken aikaa ruumiiseen leviävästä tunteesta. Valériane tiesi ettei voisi upota myrkyn miellyttävällä tavalla polttelevaan oloon. Hänen oli ruvettava johdattamaan poikia kohti San Franciscoa.
Blythen viimeinen kehotus oli kaikkein ärsyttävin. ”Ottakaa se sievä vihreäsilmäinen poika mukaanne. Lennolla on paikkoja teille kolmelle.”
Noita olisi tosiaan voinut avata suunsa aiemmin.

”Älä huoli. Haemme ne kyllä”, Valériane sanoi. Hän jäi Leonin viereen kunnes tuo olisi siinä kunnossa, että voisi kävellä.
Chaz tuo lasillisen verta ja ojentaa sen Leonille. Kun mies saisi lasista kiinni, mies astuisi sivuun.
”Chaz, onhan sinulla passi?” Valériane kysyy.
Mies kurtistaa kulmiaan. ”On. Miksi kysyt?”
”Lähdet meidän kanssamme San Franciscoon”, Valériane toteaa kuin asia olisi yhtä selvä, kuten se että taivaalla möllöttää kuu.
Chazin silmät laajenevat kauhusta ja hän pudistaa päätään. ”Me emme puhuneet siitä mitään.”