Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Vai tupakkaa. Miten vain. Leon nousee pöydästä hörpättyään ensin kahvinsa. Hän vilkaisee vielä kerran kahvilan tarjontaa ja toteaa, että punapää oli paikan paras vaihtoehto, eikä huono lainkaan. Hänellä ei muutenkaan ollut energiaa käydä koko kaupunkia läpi, joten punapää oli varsinainen löytö. Hän näkee kahvilan lähistöllä kioskin josta ostaa tupakat ja jää ulos polttamaan. Noel ei tupakoinut, eikä sitä pahemmin harrastanut Leonkaan, mutta joskus silloin tällöin harvoin. Hän kaivoi kännykkänsä esiin ja soittaa Valérianelle.
"Noh, miten sujuu?"

Punapää huomaa hyvinkin herkästi naisen ujostelevan pään laskemisen ja pettyneet ilmeet hänen tarkistaessaan puhelintaan. Nainen jäisi luultavasti yksin, ja silloin hän toimisi.

Valériane muuttaa kasvojensa ilmeen ilahtuneeksi, kun hänen pöydällä oleva puhelimensa rupeaa soimaan. Hän antaa silmiensä kirkastua odotuksesta, vastatessaan. ”Hei, missä sinä olet? Odotan sinua jo!”
Valériane puree huulta varovaisesti ja vastaa sitten Leonille yksinkertaisesti 'hyvin'. Sen saattoi tulkita miten tahansa, kun kuuntelee hänen puheluaan. Se ei antaisi yksinään minkäänlaista informaatiota ulkopuolisille. Hän kieputtaa yhden vapaaksi jääneistä suortuvistaan sormensa ympärille, antaen katseensa livahtaa kuin varkain punapään suuntaan. Nopeasti hän kuitenkin katsoo muualle, harkitusti punastellen.

Nyt oli hyvä hetki muuttaa ilme aluksi hämmästyneeksi, siitä pettyneeksi ja lopulta surulliseksi. Valériane mutristi taidokkaasti huuliaan ja rupeaa seuraamaan sormeellaan jääteelasinsa jättämiä kosteita rinkuloita.
”Etkö sinä siis tulekkaan?”

"Tämä on tiedätkö todella naurettavaa.", Leon ei voi olla virnistelemättä kuunnellessaan kuinka Valériane esittää puhuvansa deittinsä kanssa joka ei tulekkaan. "Minä menen johonkin läheiselle kujalle odottamaan. Ilmoita kuitenkin jos tulee suunnitelmiin muutoksia.", Leon lopettaa puhelun ja silmäilee läheisiä kujia, ennenkuin valitsee niistä hämyisimmän.

Punapään korvat nappaavat naisen puhelun ja hän unohtaa jopa pelinsä hetkeksi kääntyessään katsomaan. Jumaliste naisen huulien mutristus sai hänet kuumaksi. Hän haluaisi mielellään tuntea nuo huulet oman kalunsa ympärillä. Hän kuitenkin odottaa, että nainen lopettaa puhelun, ennenkuin siirtyy lähemmäs.
Punapää nojaa yhä biljardimailaansa astuessaan pöydän eteen.
"Tervehdys, kaunokainen. Mikä saa neidin tälläiseen koloon aivan yksin?", Punapää kuvittelee olevansa jotenkin hyvinkin asiallinen esittäessään ettei muka olisi kuullut puhelua.

”Okei”, Valériane vastaa Leonille tarkoituksellisen murheellisena ennen kuin lopettaa puhelunsa. Hän esittää pidättelevänsä itkua. Harmi ettei hän voinut ihmisten keskellä tirauttaa paria kyyneltä näytelmänsä kruunuksi. Verensekaiset kyyneleet saisivat kuitenkin ihmiset hyppimään pitkin seiniä.

Punapään astellessa Valérianen pöydän viereen, nainen sinkauttaa tuohon yllättyneen katseen.
”Naurettavaa ehkä. Mutta siitä huolimatta sinun kalasi tarttui minun koukkuuni”, Valériane ilmoittaa Leonille omahyväisesti edistymisestään.
Samalla hän kääntää katseensa punastellen alas ja kiemurtelee hieman paikoillaan, jotta punapää saisi ihailla hänen ruumistaan rauhassa. ”En ole yksin... Tai siis, minun ei pitänyt olla yksin...” Valériane näyttelee hämmentynyttä, juuri dumbattua naista, vilkuillen sopivin väliajoin häntä liehittelevän miehen kasvoja. ”Tulin lounaalle...” hän töksäyttää lopulta, saadakseen näin kahvilavierailulleen järkevän selityksen, vahvistaekseen kuitenkin änkyttelyllään puhelun antamat mielikuvat.

"Ei pitänyt olla yksin? Tarkoitatko että sinulle tehtiin oharit?", Punapää näyttää hyvinkin järkyttyneeltä. Hän ei aivan ollut yhtä hyvä näyttelijä kuin Valériane tai Leon, mutta ei hän aivan surkakaan ollut. "Tosi mälsä juttu. Haluatko seuraa?", Punapää väläyttää parhaimman hymynsä tutkailtuaan hyvän aikaa ensin naisen vartaloa jota ei kovin paljoa jäänyt vaatteiden alle piiloon. Saatuaan myöntävän vastauksen punapää istuu vastapäätä naista ja ojentaa kätensä pöydän yli. Hänen kroppansa oli tatuoitu ja sen huomasi jo pelkästään käsistä, joita koristivat erilaiset tribaalit sekä pääkallot, koi kalat ja muita hienouksia.
"Olen Josh."

Valériane punastui tarkoituksella entistä enemmän ja näytti nololta paljastettuaan, että hänet oli hylätty kahvilan pöytään ilman oikeudenkäyntiä. Hän puri täyteläistä alahuultaan ja nyökkää lopulta hieman empien punapäälle kun tämä tarjoaa seuraansa lähes ritarillisesti.
”Mälsä?” Valériane räpytteli silmiään miehen sanavalinnalle. ”Minusta tämä on ennemminkin noloa. Tuntuu kuin minut oltaisiin todettu kelvottomaksi ilman sen parempaa arviointia.”
Hän vie kätensä hieromaan niskaansa ja välttelee hieman ujostellen miehen katsetta, mutta antaa sen harhailla kiinnostuneena tuon käsivarsien tatuoinneilla ja kasvoilla.
”Minä olen Rebecca”, Valériane sanoo, ojentaen miehelle kätensä, jolla oli pidellyt kiinni jääteelasistaan. ”Kivoja tatuointeja. Minullakin on muutamia. Tällä hetkellä tosin ainoat näkyvät ovat jaloissani.” Valériane viittasi tällä piikkilanka sukkanauhoihinsa, jotka vilkkuivat puolittain hänen juuri ja juuri vesirajan ylittävän hameenhelmansa alta.

"Kaunis nimi kauniille naiselle.", Josh pitelee paraatihymyn kasvoillaan ja vilkaisee sitten biljardipöydän suuntaan jossa naurunremakka alkaa kasvaa jo häiritsevästi. Hän mulkoo ystäviään hyvinkin murhaavasti ja varoittavasti, jotka vain saavat lisää naurun aihetta.
"Pahoittelen ystävieni puolesta.", Josh pyöräyttää sormiaan korvansa ympärillä todeten näin hienoeleisesti ystäviensä olevan hulluja, idiootteja tai molempia.
"Olisi mukava nähdä lisää tatuointejasi, ne ovat varmasti upeita.", Josh yrittää pidellä hurmurin hymyään vaikka se käykin hieman työlääksi miehen halutessa oikeasti suorastaan läähättää.

Valérianen olisi tehnyt mieli mulkaista tätä Joshia. Eikö mies tosiaan pystynyt parempaan? Kaunis nimi kauniille naiselle. Mutta koska Valériane oli lopultakin päättänyt esittää sivistelevää ja ujostelevaa naista, hän päätti, että oli parempi punastella mielihyvästä silmät tuikkien ja suoristaa kehuista onnellisena ryhtiä, jolloin hänen rintansa puskevat korsettimekossa miehen näkökenttään.
Joshin onneksi tämä on komea, sillä Valériane ei ole ainakaan tähän mennessä vakuuttunut tämän naistenmiehen taidoista. Oli ilmiselvää mihin tuo tähtäsi. Tosin Valériane tähtäsi samaan lähes samaan asiaan. Jos Leon halusi hänen tarkastavan miehen varustuksen, hän todellakin tutkisi sen läpikotaisin. Sanoisi toinen siihen mitä tahansa.

Joshin kommentoidessa kavereidensa käytöstä ja älykkyysosamäärää, Valériane hymyili. ”Oi, ei se mitään”, hän sanoi kuin olisi tottunut siihen miten miehet yleensä käyttäytyvät hänen seurassaan.
Kun mies ilmaisi halunsa nähdä hänen tatuointinsa Valériane punastuu ja painaa päänsä. Hän antaa kuitenkin himon välkähtää silmissään niin, että Josh varmasti näkisi sen. Hän kieputtelee muka hermostuneena hiuksia jälleen sormiensa ympärille.
”En minä voi niitä näyttää...” Valériane mumisee ja kiemurtelee paikallaan kiusaantuneena. ”Osa on... Hieman intiimissä paikassa...”

"Tiedän että seuraava ehdotukseni on täysin sopimaton, mutta minun on aivan pakko kysyä; haluaisitko lähteä täältä kanssani jonnekkin muualle?", Joshin silmät viipyvat hetken liian pitkään naisen rintavarustuksessa ja nousevat vain vaivoin ylös takaisin Valérianen silmiin. Hän lipaisee huuliaan lähes huomaamattaan eikä voi peitellä selkeää himoaan joka suorastaan paistaa hänen silmissää, huomattuaan saman himon viivähtävän naisen silmissä. Hänellä kävisi tänään tuuri, tänään hän saisi.

Valérianen teki mieli hymyillä. Tämä oli tosiaan aivan liian helppoa. Samassa hän päätti kuitenkin muuttaa hieman suunnitelmaansa. Jos hän päätyisi miehen kanssa kujalle, Leon saattaisi tulla keskeyttämään heidän leikkinsä. Se ei kävisi päinsä. Mies kyllä saisi Joshin ruumiin, mutta Valériane halusi myös oman osuutensa tästä reissusta. Josh kelpaisi hyvin häivyttämään muistot Leonista. Kyllä he selviäisivät motellista ulos, jos ei muuten, niin viimeistään Valérianen rahavarantojen turvin.

Valériane esittää täysin häkeltynyttä ja punastelee entistä enemmän. Nyt hän antaa himon välkkyä silmistään aivan avoimesti kiemurrellessaan penkillä niin, ettei Joshille jäisi lainkaan epäselväksi, että ehdotus kiihotti häntä.
”Ehkä...” hän vastaa Joshille lempeästi kujertaen ja hieman empien.

"Tiedän hyvän paikan tässä lähistöllä, jossa voisit esitellä minulle tatuointejasi.", Josh kujertelee naiselle takaisin nojauduttuaan ensin hieman pöydän yli lähemmäs naista. Hän oli madaltanut ääntään ja siitä kuulsi himo, aivan kuin naisen silmistäkin. Joshin hymy oli muuttunut kiihottuneeksi virneeksi ja tämä oli ristinyt sormensa leukansa alle odottaessaan myöntyvää vastausta. Jestas että naiset olivat helppoja kun niille tehtiin oharit. Josh oli mielissään että oli sattunut tulemaan tänään paikalle lempi kahvilaansa pelatakseen ystäviensä kanssa.

Valériane rupesi huohottamaan kevyesti, lyödäkseen lisää vettä miehen myllyyn, aivan kuin hän ei olisi koskaan törmännyt yhtä kiihottavaan ehdotukseen. Hän taivutti ruumistaan hieman kaarelle ja nuolaisee kevyesti huuliaan.
”No...” Valériane sanoo kuin olisi punninnut tarkkaan ehdotusta. ”Jos sinä tosiaan haluat nähdä ne... En minä varmaan silloin voi kieltäytyä.”
Valériane loihtii kasvoilleen seksikkään hymyn ja lukitsee katseensa miehen silmiin.

Samalla hän etsii jälleen Leonin mielen voidakseen antaa hänelle tilanneraportin. Tämä sinun ihmisesi on aivan valmista kauraa. Minun pitänee ensin kuitenkin tarkastaa se sinun listasi viimein kohta, ennen kuin saat hänet käsiisi. Valériane toivoi, ettei tämä saisi Leonia tulemaan paikalle uhoamaan ja tekemään Joshista toimintakyvytöntä.
Loppujen lopuksi, vaikka miehen iskuyritykset eivät olleet vakuuttavia, Valériane kiihottui jo pelkästään heidän kissa ja hiiri leikistään.

"Hienoa. Lähdetäänkö sitten?", Josh nousee ja kiittää luojaa siitä että hänellä oli löysät armeijahousut jalassaan jotka piilottivat hänen alkavan erektionsa. Hän sanoo ystävilleen muutaman sanan jonka jälkeen hän kääntyy jälleen Valérianea kohden ja ojentaa herrasmiesmäisesti tuolle kättään. "Tätä tietä, arvon neito.", Josh virnistää poikamaisesti mukamas hyvälle vitsilleen.

Tee kuten haluat, mutta pidä kiirettä. Meillä ei ole koko päivää aikaa vehdata yhden miehen kanssa. Leonin ääni vastaa murahdellen. Hän siirtyy kujan päähän ja vilkuilee kahvilan suuntaan valmiina seuraamaan Valérianea ja hänen uutta mahdollsita kehoaan.

Rauhoitu. En minä ajatellut kuluttaa häntä puhki. Valériane on vähällä pyöräyttää silmiään Leonin äksylle kommentille. Mies osasi olla hyvinkin raivostuttava hätiköijä.

Joshin vitsille Valérianen teki mieli yökätä. Miksi miesten piti esittää herrasmiehiä kun eivät sellaisia olleet. Hän tarttuu kuitenkin edelleen punastellen miehen käteen ja hivuttautuu ylös tuoliltaan. Hän varoi visusti vilauttamatta mitään ylimääräistä miehen ystäväpiirille lyhyen hameensa alta.
Ulkona, heidän kävellessään kohti Joshin ehdottamaa paikkaa Valériane keskittyi vilkuilemaan miestä hienovaraisesti ja keikauttamaan lantionsa aina silloin tällöin kiinni miehen kylkeen.

Paikka jota Josh oli ehdottanut, oli pienen kävelymatkan päässä, hieman hämyisempi motelli, joka oli selvästi vain yhtä tarkoitusta varten rakennettu; siellä hoidettiin yhden illan jutut ilman että kukaan ulkopuolinen kuulisi tai näkisi heidän toimiaan. Love's Nest motelli oli nähnyt parempiakin päiviä, mutta se palveli edelleen tarkoitustaan hyvinkin uskollisesti, ja sen asiakaskunta oli vakaa vaikkei kovinkaan suuri. Motelli pärjäsi.
"Tiedän ettei se näytä kovin houkuttelevalta, mutta saamme ainakin olla rauhassa.", Josh toteaa ja vilkaisee hieman huolestuneena naista. Kaikki eivät pitäneet 'rakkausmotelleista'.

Leon seurasi turvallisen matkan päässä.

Valériane tarkasteli Joshin paikkavalintaa arvioivasti. Se kelpaisi paremmin kuin hyvin heidän tarkoitukseensa. Eikä nainen miettinyt tällä pelkkää seksiä. Tällaisissa paikoissa turvajärjestelyt olivat yleensä varsin löyhät. He saisivat Leonin kanssa kaapattua Joshin ilman sen suurempaa päänvaivaa. Mies teki tästä aivan liian helppoa.

Valériane kääntää ujostelevan katseensa Joshiin ja räpyttelee yllättyneenä silmiään. Valérianelle tällainen saattoi olla tuttua, mutta ei sievistelevälle Rebeccalle. Hän kuljettaa katsettaan Joshin ruumiilla aivan kuin miettien, olisiko seksi tosiaan tällaisen surkean motellin arvoista.
Lopulta Valériane kuitenkin hymyilee miehelle, kuin todeten kaiken kelpaavan. ”Ei kai tässä asiassa kannata mitään viiden tähden sviittiä varata”, hän tokaisee kainostellen ja painaa katseensa jälleen maahan.

Josh olisi voinut hymyillä hyvinkin voitokkaasti kuullessaan naisen suostumuksen. Mikä typerä lehmä! Josh ei ollut mikään aivan täysin idiootti, mutta miehellä oli silti vielä paljon opittavaa maailman menosta, ja hän saisi kyllä huomata sen myöhemmin. "Se näyttää paremmalta sisältä.", Josh sanoo ja johdattaa naisen vastaanotto tiskille, missä Josh ostaa heille huoneen tälle päivälle ja lopulta johdattaa 'Rebeccan' kulma-asuntoon ja sulkee oven heidän takanaan.

Järjestätkö minut sisään heti vai sitten kun olet saanut pojasta tarpeeksesi? Leon polttelee jo uutta savuketta motellin kulmalla kaksikon päästyä hänen näköpiirinsä ulkopuolelle ja sisään huoneeseen. Hän nojailee seinään vallan rauhallisena ottaen tilanteen huomioon. Leon ei vain tuntenut itseään täysin omaksi itsekseen siinä odotellessaan.

Valériane seuraa miestä kuuliaisesti motelliin ja irvistää. Ei hän ollut pyytänyt sitä viiden tähden hotellihuonetta, mutta rajansa kaikella. Hän virnistelee sisäisesti Leonin kärsimättömyydelle.
”Kiinnostaako sinua muka kolmenkimppa? Minä nimittäin aion tosiaankin koeajaa tämän sinun mahdollisen uuden ruumiisi. Lisäksi, kuten varmaan muistat, minä haluan, että minut otetaan. Raiskattava mies ei ole yhtään niin halukas antamaan minulle sitä, mitä minä haluan.”
Valériane lähettää miehelle kuitenkin mielikuvan paikan vastaanotosta, käytävästä ja vielä huoneen numeron. ”Tee mitä haluat. Ainakin tiettyyn rajaan asti...”

Huoneessa Joshin kanssa Valériane jää seisomaan sivulle, kädet seläntakana. Hän pälyilee ujostellen ympärilleen, aivan kuin ei olisi tiennyt mitä tehdä. Mies saisi tehdä jälleen aloitteen. Olihan tämä osoittanut jo hyvinkin innokasta aloitekykyä viimeisempien hetkien aikana naisen seurassa.

Josh katsoo huonetta sillä tietyllä tavalla, joka kertoi miehen nähneen sen aiemminkin. Hän astelee tottuneesti vuoteen luokse ja istahtaa sille, kasvot kohti Rebeccaa. "Tulehan tänne, en minä pure, kovaa.", Josh virnistää leikkisästi ja ojentaa käsiään naiselle kuin kutsuen tuota syliinsä.

"En ole juuri nyt leikkituulella, Val. Oloni ei ole mikään mainio, joten jätetään vitsailut sikseen. Täällä auringossa keikistely ei tee hyvää minulle." Leon sähähtää Valérianen kolmenkimppa ehdotukselle ja siirtyy sitten mielikuvien ohjaamana huoneen lähistölle odottamaan. "Jos hommaat minut sinne sisälle ilman että se poju huomaa, saat rellestää niin paljon kuin haluat, kunhan pääsen täältä auringosta.."

Valériane tuntee pienen omantunnonpistoksen Leonin muistuttaessa auringonvalosta ja heikosta tilastaan.
”Hyvä on.” Nainen sähähtää miehelle takaisin ja katsoo Joshia ujostelevasti. ”Minun pitää käydä...” hän viittoo vessan suuntaan ja hivuttautuu lähemmäs ovea. ”Anteeksi. Tulen ihan kohta.”

Valériane luikahtaa ovesta kylpyhuoneeseen, jota ei mitä ilmeisemmin ollut siivottu kunnolla ainakaan hetkeen. Hän riisuu korkokengät pois jalastaan ja rupeaa tutkimaan huonetta ikkunaa etsien. Lopulta hän löytää sellaisen ja irvistää. Kuka neropatti on päättänyt laittaa sen ammeen puolelle, suihkuverhon taakse? Tässä oli jälleen arkkitehtuurin helmi. Joidenkin onneksi, se on sentään maitolasista valmistettu.
Ikkuna on onneksi iso siihen nähden, mitä se voisi olla. Valériane avaa vesialtaan hanan ja ryhtyy kepottelemaan ikkunaa auki. Hän lähettä Leonille mielikuvan kyseisestä operaatiosta ja saatuaan sen auki, myös maisemasta, joka kyseisestä kohdasta avautuu. Siis käytännössä katsoen naapuritalon graffiteilla töhritystä seinästä.

Saatuaan Leonille reitin sisään auki, hän nappaa kenkänsä, sulkee hanan ja astuu takaisin varsinaiseen hotellihuoneeseen.
Hän pyytää vielä punastellen anteeksi seuralaiseltaan, ennen kuin sipsuttelee paljain jaloin miehen luo vuoteen viereen. Olettaen, että Josh haluaa hänet edelleen syliinsä, Valériane kipuaa tämän päälle hajareisin istumaan.

Josh katsoo hieman hämmentyneenä seuralaistaan mutta kohauttaa sitten tuon jo mentyä olkiaan. Naiset.

Leon lähtee mielikuvien johdattamana etsimään ikkunaa joka pelastaisi hänet päivänvalolta, ja löydettyään hän kampeaa itsensä ähkien sisälle. Ikkuna oli suurehko, mutta Leon sai silti hieman pusertaa mahtuakseen ongelmitta sisään. Hän jää vessaan hiljaisena kuin hiiri ja huokaisee tyytyväisenä helpotuksesta päästyään auringosta.

Joshin kasvot valaistuvat kun Rebecca kömpii hajareisin hänen syliinsä. Mies antaa käsiensä nousta heti tämän lanteille, ja hän sivelee naisen kylkiä hitain ottein kuin nauttien käsillään naisen tunnusta. "Mihin jäimmekään?"

Valériane punastelee edelleen, painuen tiukemmin miehen syliin. Hän antaa hiljalleen oman luontaisen itsevarmuutensa ”Rebeccan” ujon ulkokuoren lävitse. Hän painaa päänsä suudellakseen miehen niskaa ja liikuttelee lantiotataan Joshia vasten. Samalla hän hivutti kätensä heidän väliinsä avatakseen miehen hupparin, voidakseen laskea kätensä tuon lämpimälle rintakehälle.
Valériane kurottautuu hieman, voidakseen kuiskata Joshin korvaan: ”Aioit juuri naida minua kaikissa tuntemissasi asennoissa.”

Josh huomaa yllättyvänsä kun nainen ei olekkaan aivan niin ujo kuin mitä antoi ymmärtää. Se ei kuitenkaan haitannut tippaakaan, mikäli nainen ei alkaisi vaatia rahaa häneltä jälkeen päin. Hän pudottaa hihattoman hupparinsa taakseen vuoteelle ja antaa käsiensä vaeltaa paljon laajemmin naisen keholla, pysähtyen korsetin taakse voidakseen avata sen.
"Niinkö? Sitten meidän pitää varmasti jatkaa siitä.", Josh kuiskaa ääni jo käheänä. 'Rebecca' saisi tuntea hänen kasvavan erektionsa haarojaan vasten.

”Kuulostaa suunnitelmalta”, Valériane kehrää miehen korvaa vasten, hivellen samalla tämän rintakehää. Hän antoi kynsiensä raapia sitä matkallaan alas, hänen jatkaessaan sylitanssiaan miehen kovettuvan kalun päällä. Hän hieoroi ja keinutti itseään niin, että Josh saattoi tuntea sen palleissaan asti. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta auttaa miestä mekkonsa avaamisessa. Jos tuo halusi päästä hänen päälleen, saisi avata sen itse.
Näykkiessään kevyesti Joshin kaulaa, hän mietti miltä tuon veri mahtaisi maistua. Iho maistui ainakin kevyesti hieltä, jonka paahtava aurinko oli nostanut ilmaan. Itseään kiusoitellakseen, Valériane seuraa kielellään tuon valtiomoa, samalla kun löysi miehen nännit sormiensa väliin. Hän nipistää niitä kevyesti.
”Kun saat mekkoni auki, voisin harkita lämmitteleväni sinua suullani”, Valériane sanoo, kaartaen hieman selkäänsä, jotta hänen rintansa ovat selvästi miehen silmien edessä. ”Ja ehkä myös rinnoillani. Siis jos tykkäät näistä vaihtoehdoista.” Valériane hymyilee Joshille lähes pirullisesti, katsellessaan häntä puoliksi sulkeutuneiden luomiensa alta.

"Kuulostaa erittäin hyvältä, saat tehdä molemmat, samaan aikaan, jos tahdot.", Josh virnistää ja availee 'Rebeccan' mekkoa melko tottunein käsin.Saatuaan mekon auki hän ujuttaa sen hitaasti ja viettelevästi naisen yltä. Hän kovettui kovettumistaan naisen hieronnan alla ja huokasi värähtäen.

Leon kuuntelee touhua nyrpeänä. Oli hyvä idea päästä pois auringosta, mutta erittäin huono idea tulla huoneeseen kuuntelemaan noiden kahden touhuja. Leon suorastaan tunsi kuinka ärsytys tykytti suonen tavoin hänen ohimoillaan ja mies yritti sulkea huoneen tapahtumat päästään.