Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Noel hieroo käsiään yhteen hieman hermostuneena. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? Häntä hermostutti kertoa Torenttolle asuin paikkansa ja lopulta Noel joutui pakottamaan itsensä tekemään sen.

Pleasant View motellilla, sir.

Noel tuntee itsensä hyvin vähäpätöiseksi lähetettyään vastauksen. Hän ei halunnut minkäänlaista apua, rahallisesti tai muutenkaan, hän halusi hoitaa omat ongelmansa olivat ne sitten miten vähäpätöisiä tahansa. Hän ei ollut periaatteessa valehdellut, ettei ollut ehtinyt vielä hankkimaan asuntoa, mutta suurin syy kuitenkin oli raha.

Vastaus viipyy hetken aikaa, mutta tulee kuitenkin.

Ensinnäkin, kiihotun valtavasti kun saat tungettua tuon siren myös sähköpostiin.
Toiseksi, kai tiedät, että yrityksellä on tarjolla työsuhdeasuntoja työntekijöille? Tiedän itsekkin, että niitä on muutama vapaana.

Noel meinaa punastua lukiessaan uusimman viestin ensimmäiset sanat. Noel yrittää olla huomioimatta Torentton seksiin viittaavia huomautuksia.

Tiedän, sir, mutta haluan mielummin pärjätä omillani, jollei teillä ole mitään sitä vastaan, sir.

Noel hätkähtää hieman uhkausta joutua puhutteluun, ja ottaa sen täysin tosissaan.

Suokaa anteeksi, herra Torentto. Kuinka haluaisitte minun kutsuvan teitä mielummin?

Noel kirjoittaa pikaisen vastauksen ja perääntyy sitten tuolinsa kanssa, ujuttaen peukalonsa ja keskisormensa lasiensa alle hieroakseen silmiään. Jotenkin tämä päivä alkoi jo nyt tuntua aivan liian uuvuttavalta.

Herra Finley,
Sireksi kutsuminen ei itsestään haittaa minua. Olen kasvanut ympäristössä, jossa se kuuluu etikettiin ja etiketti on yhtä kuin elämä. Teidän ilmaistessanne kyseisen etuliitteen, se saa minut kovaksi kuin kivi ja minulla on liiketapaaminen viidentoista minuutin kuluttua.

Voimme kuitenkin jatkaa väitelyämme sivistyneesti näistä aiheista, kun tulen hakemaan sinut illalla motellisi edestä.

Antoisaa työpäivää herra Finley.
V.Torentto


Valériane havahtuu puoli yhdeltä takaisin todelliseen maailmaan. Heidän olisi lähdettä kohti Electricaa, jos mielivät ehtiä kello yhdeksi määrättyyn kokoukseen. Päivä oli kulunut uskomattoman nopeasti. Hänkin oli uppoutunut omaan työhönsä. Suoraan sanottuna hän ei ollut aivan varma, mitä enää teki Noelin aisaparina. Mies pärjäsi vallan mainiosti itsekseen ja Valérianella oli omia yrityksiä, joissa hänen läsnäoloaan kaivattiin tasaiseen tahtiin. Tietenkään hän ei jättänyt veljeään pulaan, mutta ei Viljam tarvinnut häntä enää. Noel saisi naisen kiinni puhelimella, jos tarvitsi. Eikä hän tarvinnut.

Valériane tallentaa tekemänsä työn ja sulkee kannettavansa kannen. ”Noel”, hän sanoo kiinnittääkseen työmyyrän huomion. ”Meidän on pidettävä jo hieman kiirettä, jos meinaamme ehtiä palaveriin.”
Hän nousee nojatuolista, pakattuaan ensin tietokoneensa laukkuun. Tuttuun tapaansa, hän ottaa vaatekaappiin kätkemänsä ulkovaatteet pukeakseen ne päälle. Samalla hän totesi olevansa naurettava tyrkky. Jo muutenkin paljastavan ja huomiota herättävän asunsa seuraksi hän oli valinnut sen samaisen nahkatakin, joka oli ollut hänen yllään edellisenä iltana.
Puettuaan Valériane lähtee johdattamaan Noelia hissin kautta autolleen, jolla he menisivät tapaamispaikalle.

Noel ei lainkaan osaa vastata viestiin, ja lopulta, pähkäillessään vastausta, Valériane kiinnittää hänen huomionsa ja Noel huomaa kellon tosiaan olevan jo ties kuinka paljon. Hän oli pähkäillyt sähköpostivastaustaan niin pitkään, että oli melkein unohtanut koko kokouksen yrittäessään keskittyä työhönsä samalla kun aivot työstivät vastausta.

"Kappas, olette oikeassa, neiti.", Noel nousee kiitollisena tuolistaan, sulkee tietokoneen ja pakkaa oman salkkunsa lähtövalmiiksi. Hän seuraa naista tuon perässä vaatekaapille, ottaa trenssitakkinsa ja lähtee perässä autoa kohden.

Valériane on valinnut autoistaan tälle päivälle näppärän pienen ja ennen kaikkea turvallisen auton, joka soveltuu kaupunkiajoon. Pikkuinen oli naisen työauto, sillä normaalisti hän ei viettänyt päiviä toimistolla vaan ajeli ympäri Lontoota omien yritystensä välillä.
Hän avaa ovet ja odottaa, että Noel on varmasti kunnolla sisällä, ennen kuin lähtee puikkelehtimaan Lontoon katuja pitkin. Electrica sijaitsi pienen matkan päässä hotellilta, nuorison suosimassa kaupunginosassa.
”Sinä et varmaan tiedä Elecricasta mitään? Ajattelin vain, koska hakeuduit hotellien palkkalistoille. Viljam pitää hotellit ja clubit erillään toisistaan omista syistään, joita edes minä en tiedä”, Valériane rupeaa puhumaan. Hän ei vain täytä hiljaisuutta heidän välillään vaan ajattelee, että Noelille saattaisi olla hyödyllistä tietää työpaikkansa sisaryrityksistä jotain. ”Electrica on ensimmäinen clubi, jonka Viljam perusti. Se on nyt kaksikymmentä vuotta vanha ja tuottaa tasaisesti, paljon. Se on teknopaikka, joten siellä käy paljon nuorempaa väkeä. Se ei siis ole mikään bingoluola. Viljam haluaa myös pitää asiat sellaisinaan. Hänellä on kolme clubia ja kaksi baaria, joissa jokaisessa on oma kohderyhmänsä. Ne keskittyvät tarjoamaan viihdettä juuri näille ryhmille. Electrica on myös suosituin, sen lisäksi, että on vanhin.”

Ajomatka ei kestä kauaa ja pian Valériane pysäköikin auton neliön mallisen rakennuksen eteen. Ulkopuolelta sitä olisi voinut luulla helposti teollisuustilaksi.
Valériane lähtee suuntaamaan takaovelle, jonka kautta he pääsevät sisään hänen avainlätkällään. Sisällä on hämärää, kuten clubille on olennaista, vaikka se ei aukea vielä moneen tuntiin. Tällä hetkellä paikalla pitäisi olla vain siivoushenkilökuntaa, mutta Valérian suureksi yllätykseksi hänen veljensä oikea käsi Alex Hessie seisoo pomonsa oven edessä. Sisar ei ollut koskaan pitänyt Alexista.
Nainen on pukeutunut samalla tavalla kuin hakiessaan Noelia haastatteluun. Mitä ilmeisemminkin tämä nainen suosii vain tiettyä pukeutumistapaa. Hän kohottaa sähkönsinisten silmiensä katseen Valérianeen ja Noeliin heidän astellessaan sisään.

”Hei Alex”, Valériane tervehtii omaan ystävälliseen tapaansa, eikä anna vastenmielisyyden näkyä. ”Onko kaikki hyvin?”
”On. Mr. Tor haluaa vain ettei teitä häiritä”, Alex vastaa viileästi, väistyen syrjään oven edestä. ”Voitte mennä sisään. Terve Noel.”

Noel kaivaa lähes kiireellä tablettinsa esiin Valérianen aloittaessa puhumaan ja ennen pitkää mies tekeekin jo muistiinpanoja naisen puhumasta. Noelilla ei oikeastaan ollut mitään varsinaista syytä ottaa muistiinpanoja, muuta kuin että mies halusi olla täysin perillä tekemistään töistä ja niihin liittyvistä asioista. Voisi melkein sanoa Noelin olevan jonkinsorttinen kontrollifriikki omalla tavallaan.

Astuttuaan autosta Noel silmäilee hieman pettyneenä clubin ulkoasua. Se ei erityisesti herättänyt hänessä minkäänlaista kiinnostusta, mutta ehkä jos hän olisi samanlainen kuin nykyajan nuoriso, oman ikäluokkansa kaltainen, hän olisi saattanutkin pitää clubin ulkoasusta. Hän silmäilee ympärilleen heidän päästyään sisään ja yllättyy aivan samalla tavalla Alexin näkemisestä kuin Valériane. Noel ei lainkaan olettanut amazoni naisen muistavan hänen nimeään, saati sitten tervehtivän häntä noin.. tuttavallisesti. Se särähti Noelin korvissa, joka oli tottunut vain hienoon ammattimaiseen etikettiin.

"Hyvää päivää, neiti Hessie.", Noel toteaa kuivan ammattimaisesti seuratessaan Valérianea.

Valériane hätkähtää kun Noel tervehtii Alexia omaan, herttaisen, kunnitoittavaan tapaansa. Hän tiesi itse kuinka paljon portsarinainen vihasi neidittelyä. Hän kumartuu kuiskaamaan nopeasti Noelin korvaan; ”Anteeksi. Unohdin varoittaa sinua. Minä kun olen niin tottunut jo tuohon sinun neidittelyysi. Älä missään nimessä kutsu Alexia neidiksi, Hessieksi tai Alexandraksi.”
Noel näkee pian millaiset seuraukset hänen pikku virheellään on. Alexin sähkönsinisten silmien katse tummuu vihasta, hänen kuullessaan neiti sanan. Aivan kuin Noel olisi nimitellyt häntä juuri huoraksi tai joksikin muuksi vielä pahemmaksi.
”Anna olla viimeinen kerta kun neidittelet minua”, Alex toteaa jäätävästi. ”Minun nimeni on Alex.”

Valériane viittoo Noelia seuraamaan itseään mahdollisimman nopeasti veljensä toimistoon. Alex oli niitä vampyyreita, joita ei missään nimessä kannata ärsyttää. Samassa Valériane rupesi miettimään miten Leon pärjäisi Alexin kanssa matolla. Siitä matsista tulisi pitkä ja verinen.

Torentton työhuone noudattaa uskollisesti samaa modernia kaavaansa kuin Queen's Pearlissa. Mitä ilmeisimminkin mies viihtyy modernin parissa. Huone on aivan yhtä pelkisetetty ja yksinkertainen kuin toinenkin toimisto. Täällä väreinä oli musta, valkoinen ja aavistus neonvihreää siellä täällä.
Torentto istuu työpöytänsä ääressä ja kohottaa katseensa oven avautuessa. ”Sieltä se minun suosikki parivaljakkoni tulee.”

Valériane oli lentää hämmästyksestä takamukselleen. Hänen veljensä ei puhunut tuolla tavoin.

Noel olisi voinut huokaista Valérianen kuiskatessa hänelle. Hänelle oli opetettu yksinkertaisesti kuinka puhutella muita ja varsinkin ylempiarvoisia ja niitä joita kunnioitti tai pelkäsi, ja Noel ei vain kyennyt olemaan tekemättä niin. "Pyydän anteeksi, A-alex.", Vaati selkeää ponnistusta Noelilta olla neidittelemättä tuota, mutta hän ei ollut tappelumiehiä, ja Alex oli juuri niin amazonmainen että luultavasti löisi hänet mennen tullen. Leon oli asiasta tosin erimieltä, ja Noel sai tuntea pientä kutinaa jälleen takaraivossaan.

"Hyvää päivää, sir.", Noel toteaa luikahdettuaan toimiston turvaan ja sulkee oven kiireisesti perässään, peläten Alexin kuitenkin muuttaneen mielensä ja aikovan löylyttää hänet joka tapauksessa.

Torentto ei näytä edes huomaavan Valérianen ällistynyttä ilmettä, vaan viittaa nojatuoleihin, jotka tässäkin huoneessa ovat hänen työpöytänsä edessä.
”Aloitetaan saman tien”, Torentto tokaisee ja kääntyy tuolillaan niin, että hänellä on suora katsekontakti kumpaankin. ”Valériane, sinä et tiedäkkään, mutta tämä herra Finley auttoi minua eräässä tilanteessa, jonka seurauksenna herra Freemanin työsuhde päättyi hyvin äkkinäisesti.”

Valérianesta tuntui, että hän oli aivan ulalla kaikesta tapahtuneesta. Yksi asia oli tosin varmaa. Hän laski yhteen Leonin pikku purkauksen ja veljensä maireuden, joista saattoi saada lopputulokseksi sen, että Viljam oli edennyt Noelin kanssa haluamaansa vaiheeseen. Miehen leikkihuoneella olisi jälleen pian ruuhkaa.
Ensimmäinen asia, jota hän kuitenkin tunsi asiassa, oli sääli Leonia kohtaan.
Nainen peitti kuitenkin kaikki tunteensa hyvin ja näytti vain lievästi kummastuneelta.

”Herra Freeman on onnistunut kavaltamaan minulta rahaa satoja tuhansia puntia, joten katsoin parhaaksi erottaa hänet.” Torentton silmissä saattoi nähdä välkähdyksen, jonka pystyi helposti tulkitsemaan murhan ja verenhimoksi.
”Nyt tarvitsen siis jälleen sinun apuasi rakas sisareni. Electrica on kokonaan vailla kirjanpitäjää ja herra Finley on ojentanut jälleen ystävällisesti auttavan kätensä. Ajattelin, että hän ottaa vastuulleen Electrican, sinä Rosen ja huolehtisitte vielä yhdessä Pearlista. Miltä tämä järjestely kuulostaa?”

Noel istuutuu ja näyttää hieman epämukavalta Torentton kehuessa häntä. Noel ei ollut niinkään tottunut kehuihin, joten ei ollut kaukana etteikö mies olisi alkanut punastelemaan ja kertomaan kuinka työ ei ollut niin iso juttu. Hän oli kuitenkin hyvillään saamastaan tunnustuksesta.

Järjestely kuulosti Noelin mielestä aivan täysin järkevältä. Hän oli jo kyllä ehtinyt kaavailemaan mielessään aikataulua kolmen paikan kirjanpidolle, jolloin hän olisi luultavasti tarvinnut oman assistentin tai sihteerin, sillä kaikki Noelin aika olisi kulunut numeroiden parissa. Tämä kuitenkin helpottaisi suuresti, mikäli Valériane suostuisi järjestelyyn.
"Järjestely kuulostaa vakaalta ja toimivalta, sir.", Noel toteaa oman kantansa asiaan, ja vilkaisee syrjäkarein Valérianen suuntaan nähdäkseen miten nainen reagoisi uutiseen.

Valériane näkee sielunsa silmin millaiset lähtöpassit herra Freeman oli saanut. Viljam ei suhtautunut kevyesti, jos häneltä vietiin jotain. Jos Freeman oli saanut palautetuksi rahat, hän ei olisi kovinkaan hyvässä kunnossa, jos oli ollenkaan elossa.

Kuullessaan Viljamin kaavailemasta järjestyksestä Valériane ei tiennyt oliko harmistunut vai helpottunut. Tietysti hänen työtaakkansa vähenisi, mutta vielä päivää aikaisemmin oli suunniteltu, että hän pystyisi lopettamaan ja keskittymään omiin toimiinsa.
Viljam tosin tiesi, ettei sisar koskaan jättäisi veljeään pulaan. Oli kyse sitten kirjanpidosta tai murhan suunnittelusta. Viimeisessä mies ei tosin koskaan pyytänyt sisarensa apua. Valériane oli Viljamin silmissä aivan liian puhtoinen sellaiseen.
”Tietysti minä autan”, nainen vastaa ja hymyilee veljelleen rakastavasti.
”Kiitos Valér”, mies sanoo käyttäen sisarensa pitkäaikaista hellittelynimeä. ”Sopikaa keskenänne siitä miten hoidatte yhdessä Pearlin. Nyt, jos sinulle Valériane suinkin sopii, perehdyttäisin herra Finleyn tämän paikan käytäntöihin.”
”Tietysti. Lähdenkin tästä sitten”, Valériane sanoo ja nousee paikoiltaan.
Hän tiesi tarkalleen miksi Viljam ei halunnut hänen olevan paikalla kun hän rupeaisi selittämään Electrican toimintaa Noelille.

Valérianen poistuttua Torentton ilme vakavoittuu. ”Yleensä en ota clubeilleni vasta-alkajaa kirjanpitäjäksi, sillä haluan tuntea väkeni ennen kuin päästän heidät 'pyhimpääni'. Ja se johtuu siitä että osa Electricassa tehtävästä tuottosta ei ole täysin laillista.”

Noel yllättyy, mutta vain hieman, Torentton lähettäessä Valérianen pois. Hänen mielessään käväiseen ensin pelottava ajatus siitä, että Torentto haluaisi jatkaa heidän aamuistaan ja aikaistaa illan tapaamista jo nyt. Mutta tietenkään kyse ei ollut siitä, Noel heitti ajatuksen päästään niin nopeasti kuin se oli sinne ilmestynytkin ja keskittyy nyt siihen mitä Torentto hänelle aikoo kertoa.

"Ymmärrän, sir.", Noel toteaa lopulta. Tietenkään kukaan ei ottaisi vasta-alkajaa laittomuuksiin mukaan, sillä mistäs sitä olisi tiennyt vaikka Noel olisi ollut jonkin tyypin salainen agentti tai peitetehtävissä palveleva poliisi joka aikoisi tuoda Torentton tilille rikoksistaan. Noel oli kuitenkin tainnut osoittaa olevansa oikea mies hommaan tekemällä pieniä laittomuuksia itsekkin, hakkeroitumalla pankin tietoihin. Toisaalta, Noel ei voinut olla miettimättä että jättiläinen oli kuitenkin aivan liian luottavainen. Eikö Noel juuri olisi tehnytkin kaikki tekemänsä asiat jos olisi ollut agentti?

”Olen tutkinut taustasi erittäin huolellisesti. Tunnen nykyään jokaisen arvenkin kehossasi ja tiedän tarkalleen mistä olet ne saanut, jos ihmettelet sitä miten voin luottaa sinuun tässä asiassa. En ryhdy mihinkään ilman taustatutkimuksia.” Torentto sanoo tutkaillen Noelin reaktioita. ”Minulla ei ole varaa ottaa riskejä.”

”Laittomuuksista huolimatta, jokainen pencekin on kirjattu ylös”, Torentto sanoo. ”Kaikkea me emme tietenkään näytä viranomaisille. Tuotot koostuu muun muassa prostituutiosta, huumekaupasta ja vedonvälityksestä. Niissä liikkuu isot rahat ja olen sijoittanut niihin paljon ja tiedän täsmälleen miten toimitaan, jotta ei jäätäisi kiinni.
”Edeltäjäsi on jättänyt sinulle paskamaisen työmaan, jonka vuoksi joudut aivan ensimmäiseksi päivittämään kirjanpitomme ajan tasalle. Siinä sinulla riittää työsarkaa ja Alex auttaa sinua mielellään.”

Noel kohottaa ällistyneenä kulmiaan. Hän ei edes itse tiennyt mistä oli selkänsä arven saanut, sillä ei kyennyt muistamaan. Hänen muistikuvansa ajalta ennen verettämistä olivat hyvinkin hatarat, olihan hän ollut vasta pieni lapsi tuolloin. Noel meinaa jopa avata suunsa kysyäkseen, mutta katsoo parhaimmaksi olla kuitenkin aivan hiljaa. Sen sijaan hän nyökkää ymmärtäväisenä.

"Ymmärrän, sir. Haluaisin saada tarkat tiedot siitä, kuinka olette jakaneet laillisen ja laittoman kirjanpitonne aiemmin, jotta pystyn itse pitämään nämä kaksi erillään.", Noel toteaa asialliseen sävyyn ja alkaa päänsä sisällä jo laskea itselleen uusia, omia aikatauluja voidakseen pitää itsensä työnsä tasalla. Alkuun hän soisi tietysti tämän klubin kirjanpidolle suuremman osan ajastaan, jotta saisi kirjanpidon ajantasalle, ja pienemmän osan päivästä hän voisi hyvin käyttää Pearlin asioihin. Siitä hän oli jo perillä eikä työ ollut mitenkään suuri taakka.

”Tietysti”, Torentto vastaa Noelin pyyntöön. Hän on pannut merkille pienen kummastuksen Noelin kasvoilla, kun miehen taustat tulivat puheeksi. Hän ei uskonut, Noelin varsinaisesti hämmästyvän siitä, että hän oli tutkinut alaisensa taustat. Ilmeen oli pakko johtua jostain muusta.
”Kysy Alexilta mitä vain tulee mieleen. Hän osaa kyllä neuvoa. Hän on vastuussa clubista silloin kun minä olen kiireinen, joten hän on hönkinyt sen pulunnussija Freemanin niskaan oikein ajan kanssa.”

”Minulla oli vielä toinen asia”, Torentto sanoo poimien pöydältä elektorinisen muistion. ”Tässä on tietoja minun alaisilleni tarjoamista työsuhde eduista. Älä pahastu, mutta siinä on myös päivitetyt tiedot työsuhdeasunnoista. Haluan, että edes tutustut sen sisältöön.” Torentto työntää kansion Noelin eteen pöydälle.
”Alex johdattaa sinut työhuoneeseesi. Minä poistun täältä tällä erää, joten tapaamme vasta illalla kun tulen hakemaan sinut.”

Noel katsoo muistiota hieman vaivaantuneena. Hän ei jostain syystä halunnut lainkaan työsuhdeasuntoa. Menneisyys oli opettanut Noelille työsuhteiden saattavan olla hyvinkin lyhyitä, oli alussa sanottu mitä tahansa, joten työsuhdeasunnossa asuminen vain vaikeuttaisi Noelin asioita, jos hän joutuisi joskus jatkamaan matkaansa. Mielummin hän asuisi motellissa kunnes pystyisi ostamaan oman asunnon, jolloin ei ollut niinkään väliä loppuisiko hänen työsuhteensa vai ei.
"Kiitän, sir, mutta vakuutan teille etten aio hyödyntää työsuhdeasuntoa.", Noel joutui kostuttamaan huuliaan saadakseen sanat selkeinä ulos suustaan.

Hän nousee, ottaen kansion vaikkei aiokkaan perehtyä siihen sen enempää kuin vain käydä läpi, kumartaa hieman lyhyesti ja kääntyy lähteäkseen. "Näkemiin, sir. Tapaamme myöhemmin.", Noel odottaa vielä lupaa poistua ennenkuin poistuisi huoneesta. Häntä hieman huoletti että Alex olisi taas se joka näyttäisi hänelle reitin, sillä naisen aikaisempi vihanleimahdus oli vielä aivan liian tuoreena Noelin mielessä. Hän ei suorastaan pelännyt naista, mutta tajusi kuitenkin pelätä hieman ollakseen varovainen.

Torentton silmissä leimahti ja haaroissa kihelmöi kun hänen keskustelukumppaninsa ilmoitti mielipiteensä tarjolla olevasta asunnosta. Hän oli olettanut, että Noel ottaisi asunnon lopulta nöyrästi, ehkä hieman punastellen. Tämä sai kuitenkin hänen sisällään kuplimaan lievän turhautumisen ja raivon. Torentto ei vain yksinkertaisesti ollut tottunut kieltäytymiseen. Hän sai tahtonsa läpi, aina. Lisäksi, Noel vaikuttu juuri sellaiselta, alistuvalta vampyyrilta, joka myöntyisi lopulta. Kasvotusten oli aina vaikeampi sanoa ei, kuin sähköpostilla. Torenttoa ei lainkaan miellyttänyt, että hänen sen hetkinen 'rakastajansa', asui vaarallisella alueella, surkeassa motellissa. Siellä saattoi tapahtua mitä tahansa, koska tahansa. Eikä Torenttolla ollut aikaa seurata Noelin tekemisiä koko aikaa. Hänen oma kalenterinsa oli aivan liian täysi sellaiseen.
Helvetti, hän olisi voinut kietoa Noelin silkkiin halutessaan, vain sormia napsauttamalla. Sen sijaan Noel kieltäytyi hänen huolenpidostaan. Se oli tavattoman turhauttavaa.

Kaiken lisäsi Noelin kieltäytyminen, oli helvetillisen kiihottavaa. Torentto tiesi olevansa kovana ja toiminta valmiudessa pöytänsä alla. Hän olisi voinut helposti vihkiä heidän alkavan suhteensa käyttöön uudelleen myös tässä toimistossa. Noel olisi tuskin vastustellut juuri ollenkaan ja oven takana seisova Alex pitäisi asiattomat pois heidän tieltään. Harmi vain, että Torenttolla oli merkittynä siihen kirotun päivyriin vielä tapaamisia tälle päivälle. Tämänkin pikku juttutuokion hän oli saanut järjestettyä vain pistämällä kalenterinsa täysin sekaisin. Aamun hän oli istunut puhelimessa.
Torentto sai pidäteltyä itseään miettimällä mitä tekisi miehelle illalla. Hän halusi rankaista miestä tämän niskuroinnista. Ajatus Noelin punoittavasta ihosta ja aneluista kiihottivat häntä entistä enemmän. Se oli kuitenkin täydellisesti odottamisen arvoista.
He voisivat tehdä jotain kivaa ennen leikkihuoneeseen tutustumista. Olihan samaisessa asunnossa myös kelvolliset asuintilat.
Kyllä, hyvää kannatti aina odottaa.

”Tapaamme myöhemmin”, Torentto sanoo heilauttaen Noelille rennosti kättään kun tämä hivuttautuu vaivihkaa ovelle.


Alex odottaa Noelia nojaten selkäänsä vastakkaiseen seinään. Aiemmasta pikku välikohtauksesta ei ole naisessa merkkiäkään, mutta se ei tee tästä yhtään sen ystävällisemmän näköistä. Alex hehkui luonnostaan agressiivisuutta. Siihen saattoi tosin vaikuttaa myös naisen vaatetus, joka näytti prätkäjengin jäseneltä ryövätyltä.
Nainen suoristaa ruotunsa notkeasti, kun Noel astelisi ulos pomonsa toimistosta. Alex viittaisi miestä seuraamaan itseään. Kirjanpitäjän toimisto sijaitsee täysin toisella laidalla. Karusta, lähes mitäänsanomattomasta ulkomuodostaan huolimatta paikan sisätilat olivat upeat. Lattiat olivat mustaa, mattapintaista marmoria. Seinät oli maalattu suurimmalta osin mustiksi. Siellä täällä saattoi kuitenkin erottaa neonvihreän seinän. Baaritiski oli iso ja kiersi koko paikan keskustan. Tilaa täytti tanssilattiat ja lukuisat istuinryhmät. Tyhjillään klubi näytti oudolta. Toisiinsa kietoutuneiden ihmisvartaloiden puuttuminen vei paikaltakäytännössä katsoen koko merkityksen. Nyt siellä täällä näkyi työhönsä keskittynyttä siivoushenkilökuntaa.

Alex avaa perällä sijaitsevan oven avainlätkällä. ”Järjestän sinulle samanlaisen. Me kuljemme takaovesta. Järjestelmä tallentaa täsmällisellä tarkkuudella jokaisen vierailun tällä clubilla. Henkilkuntaa tarkkaillaan koko ajan.”
Alex astuu sivuun päästäen Noelin edeltään huoneeseen, joka oli puolet pienempi kuin herra Torentton toimisto. Se oli kuitenkin sisustettu hyvin samaan tapaan. Mustaa, valkoista ja neonvihreää.

Noel katsoo epäileväisenä Alexia, tietämättä juurikaan mitä oikeastaan ajatteli naisesta. Hän seurasi vaitonaisena, tietämättä lainkaan mistä puhua, sillä Noelilla ei ollut aavistustakaan mikä saisi naisen jälleen räjähtämään. Häntä hieman itseään ärsytti naisen käytöstapojen puute, mutta kaikkia ei ollut niin sanotusti ruoskittu tavoille, kuten häntä oli. Noel ei siis voinut olettaa, että tämä jengiläisen näköinen amazon osaisi kaikki hienot käytöstavat.

Noelia ei lainkaan kummastuttanut, että klubin henkilökuntaa vahdittiin niin tarkasti. Hän sujahti Alexin edeltä huoneeseen, asteli työpöydän luokse ja laski salkkunsa sille, kiertäen pöydän toiselle puolelle aikeenaan käydä heti töihin.

Lihaksikkaasta naisesta saattoi nähdä, miten hän tarkkaili ympäristöään koko ajan. Lähinnä sen näköisenä, että oli valmis kuristamaan jokaisen jonka naamataulu ei miellyttänyt hänen silmäänsä. Tarkkaavainen, sähkönsininen katse liikkuu koko ajan siivoojasta toiseen, vaikka hän näyttäisikin keskittyneensä keskustelukumppaniinsa.

Alex astelee suorinta tietä tietokoneelle, avatakseen sen Noelille. ”Järjestän sinulle tänään myös tunnukset klubin tietokoneille. Muuten et pääse kirjanpitoon käsiksi vaikka kuinka haluaisitkin”, Alex sanoo näppäillessään omat tunnuksensa. ”Klubin työntekijöiden palkanmaksu on ensi viikolla, joten sinulle tullaan tuomaan tuntilistoja tässä parin päivän aikana. Suosittelisin siis, että vietät täällä ainakin illat niin saat tarkastettua kaikkien tunnit vielä järjestelemästä.”

Alex väistyy tietokoneen tieltä. ”Minä olen tuossa klubin puolella vahtimassa siivoojia, joten tule kysymään, jos sinulle tulee jotain.”

"Kiitos, n..Alex.", Noel oli jo vähällä kutsua Alexia neidiksi, mutta musiti viime hetkellä omaksi onnekseen ettei niin sopinut tehdä. Hän vilkaisi naista nopeasti, nähdäkseen oliko tuo huomannut hänen läheltä-piti-lipsahduksensa. Hänellä tuskin tulisi Alexilta kysyttävää, hän mielummin ratkoisi ongelman itse jos jotain ilmenisi, niin vähän hän piti Alexista. Mutta ehkä ajan kanssa..

Noel istuu tuolille ja kunhan Alex poistuisi huoneesta hän kävisi äänettömästi töihin. Numerot saivat virrata hänen päähänsä ja ympäröivä maailma sai unohtua Noelin käydessä tottuneesti kirjanpitoa läpi.

Seitsemän aikaan illalla Noelille annetun toimistin ovelta kuului reipas koputus. Ovi avautui ja sen raosta pilkisti esiin musta, pörröinen hiuskuontalo ja kaksi myrkynvihreää silmää. Nämä kuuluivat pitkähkölle, hoikalle miesvampyyrille, jolla oli yllään revityt, mustat, desing-farkut ja t-paita. Kyseinen miekkonen heilautti kättään rennosti astuessaan huoneeseen.
”Terve, tulin tuomaan tuntilistaani”, mies sanoi väläyttäen kansikuvapoikamaisen, täydellisen valkoisen, hymyn. ”Alex sanoi, että voin tuoda sen sinulle. Olet kuulemma Freemanin tilalle.”

Mies on jäänyt seisomaan ovenpieleen, nojaten lantiotaan karmiin. ”Minun nimeni on muuten Chaz.”

Noel nostaa katseensa ruudusta viiveellä. Hän ei hirveästi pitänyt keskeytyksistä kun oli päässyt oikein uppoutumaan työhön, mutta vilkaistessaan kelloa Noel totesi että keskeytys oli ehkä ihan tarpeen. Hän vilkaisee ovessa seisovaa miestä päästä varpaisiin ja ei oikein osaa päättää toisen sosiaalista asemaa, joka saa Noelin olon epämukavaksi. Miten hän kutsuisi toista jos sai vain tämän etunimen? Oli töykeää puhutella vieraita etunimellä, ainakin Noelin oppien mukaan.

"Kyllä, kiitos. Voit tuoda sen minulle.", Noel päättää jättää etuliitteiden mietinnän sikseen ja ojentaa kättään jotta Chaz voisi ojentaa tuntilistansa hänelle. Vasta kun mies tulisi lähemmäs, Noel saattaisi huomata toisen kauniin väriset silmät kunnolla. "Kiitos, herra..?", Noel aloittaa, aikeenaan saada kuitenkin puristettua sukunimi tuosta miehestä ulos.